Joka tuorstaina kesäkuun 29 p. - kaksi päivää ennen näyttelyn avaamista - katseli näyttely-huonetta, luuli avaus-juhlan määrä-päivänä melkein mahdottomaksi. Suuria kasoja tavara-laatikoita näkyi vielä melkein joka haaralla, kaapit poissa määrätyiltä sijoiltansa ja vasta puoleksi valmiina ja suuri osa vielä tyhjinä sekä osa koneita vielä kokoon panematta. (Satakunta 8.7.1876)
Joka viime perjantai-iltana uuteliaisuudesta meni näyttely-rakennukselle, hän ei voinut ajatellakaan että seuraavana päivänä kaikki voisi olla niin järjestyksessä, että avaamisjuhlaa voitaisiin viettää. Paljo oli aivan mullin mallin, huiskin haiskin. Epäilijöiden joukossa olin minäkin. (Keski-Suomi 8.7.1876)
Mutta perjantai-ehtoona oli kaikki melkein kuin lumouksen kautta muuttunut. Kun viimeiset vasaran lyönnit yöllä vaikenivat ja puhdistamistoimet alkoivat, levisi kalterilla seisovalle katsojalle mitä kauniin ja jaloin näky. Se miellytti vielä enemmän seuraavana aamuna kun huone oli pesty ja kasvilla koristettu ja yksi ja toinen työntekijä levollisin muodoin liikkui siellä täällä kaappien joukossa katsellen töitänsä ja laskien niihin vielä kerran järjestävää kättänsä. (Satakunta 8.7.1876)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti