Tavaton ilmiö ilmautui eilen kaupunkiimme. Mikaelinkatua myöten pyrki kulkemaan uusi komea höyryveturi ja sitä seuraavat uudet rautatien-postivaunut. Vaan hitaasti kävi kulku, sillä ratakiskoja oli erältänsä vaan noin kymmenen sylen pituudelta edestä. Kun tämä matka oli kuljettu, täytyi ratakiskot taas muuttaa junan eteen, j.n.e. Illaksi ehdittiin vasta sanotun kadun ja Esplanaadin kulmaan. Yleisön on siis tänäänkin tilaisuus käydä katselemassa tätä ilmiötä, joka on yleisen näyttelyn enteitä, sillä tuo juna pyrkii näyttelyyn, missä sekä veturi että postivaunut tulevat tuottamaan kunniaa niiden rakentajalle, insinöri Engströmille, ja rautatien konepajalle.(US 31.5.1876)
Kyseinen veturi näyttelyssä Charles Riisin kuvaamana Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0 |
Postivaunut ovat sisältä erinomaisen komeat, toisella sivulla varustetut läpikäytävällä ja muuten mukavasti sisustetut. Siinä on postitoimitushuone, eri huoneet postiljoneille sekä suurempi huone postilaukkuja varten. (US 18.8.1876)
Insinööri Engströmillä ei viitattu rautateidenkin parissa myöhemmin ansioituneeseen Adolf Engströmiin, vaan Carl Petter Engströmiin (1821-1895). Aikakauslehti koneenkäyttäjille ja veturimiehille Suomessa näki tarpeelliseksi muistaa häntä numerossa 5/1905, kun kuolemastaan oli 10 vuotta.
Sen mitä Karl Petter Engström oli alaisilleen ja mitä veturimiehistö hänessä menetti, tietävät vain net jotka olivat palveluksessa sinä aikana, jolloin hän oli koneosaston johtavana sieluna. Valmiina äärimäisyyteen saakka puolustamaan alaisiaan ja pitämään huolta heidän eduistaan, herätti se asema, joka koneosastolla hänen aikanaan oli, kateutta rautatiehallinnon muissa osastoissa. Muutamat otteet niistä muistosanoista, jotka Järnvägsmannabladetissä toukok. 18 p:nä 1895 onnistettiin vainajalle, valaisevat parhaiten tätä seikkaa:
"Koneosastossa palvelevalle henkilökunnalle, varsinkin alemmille, oli Engström aulis esimies, joka aina katsoi heidän parastaan. Hän ei koskaan pelänyt mitään vaivoja eikä vastuksia, kun oli kyse varsinkin veturimiehistön parhaan edistämisestä, ja epäilemättä saa veturimiehistö ainakin osaksi kiittää hänen vaivannäköään verrattain hyvästä taloudellisesta asemasta, joka sillä nykyään on. Voipa hänen huolenpitonsa osastosta mennä melkein liiankin pitkälle, kun hän esim. riitaisuuksien syttyessä eri osastojen henkilökuntain välillä, äärimäiseen saakka koetti puolustaa alempiaan; vika ei voinut, hänen käsityksensä mukaan, olla muualla kuin toisissa osastoissa.
Suuri merkitys rautateidemme vuosikirjoissa on katsottava Engströmillä olleen sen ansiokkaan tavan vuoksi, jolla hän vaikutti veturimiehistömme kasvatukseen kelvollisiksi ja velvollisuuden tuntoisiksi yleisön palvelijoiksi, joka asia jokaisesta, joka tarkemmin on perehtynyt rautatieoloihin, on tärkeämpänä edellytyksenä rautatienkäytön menestykselle.
Auliudestaan, jolla konetirehtööri harrasti alempi ensa parasta, palkitsivat nämä puolestaan jakamattomalla kiitollisuudella, joka useissa tilaisuuksissa puhkesi julkisuudessa ilmoille".
Ollen jalomielinen, nuhteeton ja hyväsydämminen, jollaisia vain harvat ovat, saavutti hän alempiensa jakamattoman luottamuksen, jonka vuoksi veturimiehistö myöskin, tapahtuipa mitä tahansa, avoimesti ja rehellisesti voi uskoa itsensä ja asiansa hänen huostaansa, tietäen ettei tule pois ajatuksi, mielivaltaisesti käsitellyksi tai välinpitämmättömyydellä kuulluksi. Saman hengen ymmärsi hän istuttaa myöskin lähimpiin alaisiinsa esimiehiin, jonka kautta syntyi se avomielisyys ja jakamaton luottamus päällikkökuntaa kohtaan, joka vallitsi konetirehtööri Engströmin aikana.
Vanhimpain keskuudessa elää hänen muistonsa unohtumattomana. Nuoremmat tuntevat hänet vain korvakuulolta, sillä nykyään ei ole olemassa paljoakaan, joka hänestä muistuttaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti