Helena Sutthoff (Eosander 4/5)

Helena Sutthoffin elämä olisi yksikertainen, mutta monivaiheinen kokonaisuus, jos luottaa Kristian Stockmannin toimittamaan ja Georg Lutherin tekemään Sutthoffien sukutaulustoon (Släktbok, Ny följd IV:1-2). Sen perusteella Helena Sutthoff  todennäköisesti syntyi Viipurissa ja ainakin hänet siellä haudattiin vuonna 1718. Kuoliniäksi merkittiin 84 vuotta, mikä arvioidaan liian korkeaksi, vaikka syntymävuosi 1634 ei ole täysin mahdoton ehdotettuihin vanhempiin nähden. 

Sukutaulussa Helenan äiti on viipurilaisen kauppiaan Heinrich Sutthoffin ensimmäinen tunnettu (mutta etunimeltään tuntematon) vaimo, joka oli viipurilaisen kauppiaan Joachim Fresen tytär. Avioliitto solmittiin viimeistään keväällä 1637 ja päättyi vaimon kuolemaan vuonna 1647. Heinrich Sutthoff solmi uuden avioliiton Käkisalmen pormestarin tyttären kanssa 25.3.1648 ja kuoli pari päivää myöhemmin.

Sjöhistoriska museet
Wikimedia

Orvoksi jäädessään Helena oli siis korkeintaan 11-vuotias ja todennäköisesti nuorempi. Yhtä nuorien sisarusten ohella tukena oli ainakin äidin sisko Helena Frese, jonka kakkosaviomiehen ja viipurilaisen kauppiaan Jakob Boismanin tiedetään olleen Helena Sutthoffin holhooja. Tässä roolissa Boisman nimittäin järjesti Helenan lääkäri Zacharias Wattrangin palvelukseen. Yritin tavata Viipurin raastuvanoikeuden pöytäkirjoja 8., 10,. 13. ja 17.2.1664, mutta sain selvää vain verran, että Helenan kolme veljeä pyrkivät tuolloin saamaan perintöään hallintaansa ja tähän liittyen kaksi kertaa selitettiin Helenan posket märkinä itkien pyytäneen Hans-veljeään järjestämään hänet Wattrangilta pois. Släktbokenin tulkinnan mukaan pois Tukholmasta.

Alfred Hilarion Wistrandin artikkelin Kort framställning af Stats-Medicinens uppkomst och utveckling inom Sverige (Hygiea 7/1850) alaviitteen biografian mukaan Wattrang oli Ruotsin lähetystön lääkärinä Venäjällä 1654-1657. Paluumatka on hyvin voinut kulkea Viipurin kautta ja tämä selittäisi Helenan sijoituksen palveluspaikkaansa Tukholmaan, jonne Wattrang palatessaan nimitettiin kaupunginlääkäriksi. Mutta pois kuljettiin Viipurista toki muutenkin. Hans-veli kouluttautui kauppiaaksi Lyypekissä. 

Släktbok ei varsinaisesti selitä perustetta yhdistää tämä Viipuriin palannut Helena häitään 24.4.1666 Zacharias Månsson Eosanderin kanssa viettäneeseen Helenaan. Mutta edellisissä osissa mainitussa artikkelissaan Solfrid Cederberg kertoo, että Viipurin tuomiokirkon tileissä hääkellot soitettiin "Elin Hindersdotterille". Muita varhaisia Heinrich Sutthoffeja Viipurissa ei ole, joten edellä kerrottu on lähes varmasti Eosanderin vaimon elämäntarinaa. 

Avioliiton vuosia selostin aviomiehen näkökulmasta eilisessä tekstissä, joka päättyi Ristiinaan ja Zachariaksen kuolemaan 4.12.1687. Helena oli nyt leski ja iältään jotain 40 ja 50 vuoden välillä. Jos uskoo Släktbokia Helena solmi uuden avioliiton Viipurissa 29.4.1690 Henrik Nethoniuksen kanssa. Tämä oli (Katajalan Nälkäkapinan sivun 129 mukaan) Simon Hoppenstångin entinen kantokirjuri ja Kiteen Suorlahden hovin vuokraaja. Helena palasi siis vanhaan kotiinsa ja elinkeinoonsa. 

Nethoniuksen hautajaisia vietettiin Viipurissa jo 11.2.1697. Syyskuun loppun mennessä Helena oli kolmannessa avioliitossaan korpraali Joachim Wargentinin kanssa. Wargentin oli (Henrik Falckin Genos-artikkelin perusteella) jäänyt leskeksi vuonna 1696 ja toi liittoon ainakin yhden pienen tyttären. Tämä ei tietenkään välttämättä seurannut isää ja uutta äitipuolta Kiteelle, jossa Wargentinistakin tuli Suorlahden vuokraaja, joka oli Kotivuoren tuomiokirjapoimintojen perusteella tositoimissa jo syksyn käräjillä:

Kiteen ja Tohmajärven käräjät 22.–28.9.1697 f. 245v "Inspectoren Wällbet:de Joachim Wargentin inlade denne Rättz af d: 27 Febr: till dhe under Sorlax Gård lydande bönder giorde förmaning att dhe weed 40 m: S:m:ts wijte skohla infinna sig till Gårdzsens dagzwärcken", 251 "Inspectoren Wällbet:de Jochim Wargentin föredrog Rätten det han ifrå den tijdh hann haar sig å sin K: hustros Helena Suthofz wägnar uthi des Enckieståndh åtagit förwaltningen af Sourlax Goodz haar möijeligest sökt som sig bort cultiwera des ägor wetandes han eij at något det ringaste emot den förra wahnligheeten woore i förgätenheet kommet, och fördenskuld anhölt det dhe under Sorlax lydande bönder måtte här om blifwa lagl:n afhörde"

Wargentin kuoli maaliskuussa 1705. Helena hoiti vuoden lopussa leskenä itse käräjillä palvelijaan liittyvää asiaa (Kiteen ja Tohmajärven käräjät 20.–25.11.1705 s. 188 "Framledne Commissariens sahl: Joachim Wargentins Enckia dygdesamme hustro Helena Sutthoff beswärade sig öf:r dess betiente Mattz Stare")

Helenan neljäs aviomies Jacob Björkman näkyy lähteissä 10.7.1706, mihin mennessä avioliitto oli solmittu. Myös Björkmanista tuli Suorlahden vuokraaja, mutta vain pariksi vuodeksi. Björkman oli elossa vielä vuonna 1710 ja Helena Sutthoff kuoli vuonna 1718, kuten alussa todettiin. 

Mutta tätä tapahtumakulkua vastaan puhuu kolme seikkaa. Ensinnäkin neljännen avioliiton solmiminen 59-69-vuotiaana tuntuu erikoiselta. Vaikka ei tietenkään mahdottomalta. Toiseksi Solfrid Cederberg on Viipurin tuomiokirkon tileissä nähnyt vuoden 1695 penkkirahan maksajissa nimen "Zachris Månssons Helena", mikä selittyisi helpoiten niin, että Helena ei ollut leskeksi jäätyään mennyt kertaakaan naimisiin ja asui synnyinkaupungissaan. Kolmanneksi Kimmo Katajala on sekä laudaturtyönsä julkaistussa muodossa (Säätyläisiä ja nousukkaita. Veronvuokraus osana Käkisalmen läänin sääty-yhteisöä vuosina 1683-1700. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 95. 1990) että väitöskirjassaan Nälkäkapina. Veronvuokraus ja talonpoikainen vastarinta Karjalassa 1683-1697 (1994) väittänyt, että Nethoniuksen, Wargentinin ja Björkmanin kanssa naimisissa ollut Helena Sutthoff oli Johan Stolpen tytärpuoli, mikä ei sovi mitenkään alussa esitettyyn.

Mitä ovat Katajalan lähteet? Laudaturtyön matrikkeliosassa Stolpen kohdalla: "Saloheimo 1976, s. 316; Könönen 1891, s. 74-75; VA 9782 s. 1140-1142" ja Helena Sutthoffilla "Saloheimo 1976, s. 316; mm. VA 9789, s. 1429-1430". Väitöskirjassa olennaiset virkkeet ovat "Nämä kaksi arrendaattoria liittää yhteen rälssin vuokraamisessa epäonnistunutJohanStolpe, jonka tytär avioitui kruununvouti [Thomas] Påhlssonin kanssa ja tytärpuoli HelenaSutthoff vuokraaja Nethoniuksen kanssa." ja näitä seuraa viite "Könönen 1891, s. 74-75; Saloheimo 1976, s. 316."

Saloheimo 1976, s. 316 viittaa Veijo Saloheimon Pohjois-Karjan historian toiseen osaan, jossa tähän liittyen lukee, että "Muljulaan tuli Bathold Ruuthin arrendaattoriksi ja edustajaksi Johan Stolpe, tarmokas ja monitaitoinen mies. Hänen taustastaan ei ole muuta tietoa kuin se, että hän oli edellä mainitun Nethoniuksen appipuoli eli jonkun Sutthoffin avioseuraaja." ja hieman myöhemmin "joutui vuonna 1695 velkojensa takia jättämään tehtävänsä puolivävylleen Nethoniukselle". Koko kappaleen lähteistä todennäköisesti sukulaisuustietoa koskee "gg 14:233 syysk. 1695" eli nykyaikaisemmin aineisto on Kansallisarkiston polulla Käkisalmen läänin tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat : Varsinaisten asioiden pöytäkirjat : Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1695-1695 (KO a:16). Ei tarvitse kuin osata lukea 1600-luvun käsialaa ja johan minä yllä todistin, kuinka mainiosti se sujuu. 

Aivan ohimennen varsinaisen asian käsittelyssä Henrik Nethonius on viitannut Johan Stolpeen appipuolenaan. Tämän voi tulkita Saloheimon ja Katajalan tapaan niin, että kolmen-avioliiton-Helena Sutthoffin äiti oli mennyt toisiin naimisiin Johan Stolpen kanssa. Tai voi seurata Solfrid Cederbergin esimerkkiä varovaisuudesta ja todeta, että ilmaisu voi viitata Nethoniuksen aiempaan vaimoon. Vahvin todiste sille, että oli kaksi Helenaa on vuoden 1695 penkkiraha, jota ei pääse enää lukemaan. 

Erillisenä kolmen-avioliiton-Helena on voinut syntyä sukupolvea myöhemmin kuin Eosanderin leski - esimerkiksi vuoden 1670 paikkeilla -  ja näin sopisi Heinrich Sutthoffin jomman kumman pojan tyttäreksi. Näistä Hans haudattiin 16.8.1674 ja Joakim kuoli 1679. Kummankaan veljeksen lesken elämänkulussa ei ole selvää Johan Stolpen kokoista aukkoa, mutta avioliitothan voivat jäädä päivienkin mittaisiksi kuten Heinrichillä.