Zacharias ja sisarensa (Eosander 2/5)

Eilisessä juoksutuksessa Eosanderit näyttivät loputtomalta pappijonolta, kunnes Magnus Eosanderin ja Anna Tönnersdotterin pojasta tuli linnoitusupseeri. Myöskään tämän Zacharias-veljestä ei tullut pappia. Hänen elämänkulkunsa on harvinaisen hyvin tiedossa, sillä se dokumentoitiin hautajaispainatteeseensa, jonka Kansalliskirjasto on ystävällisesti digitoinut. 

Omat lähdekriittiset ongelmat tässäkin, mutta uskotaan vaihteeksi painettua sanaa, kuten teki myös Soffrid Cederberg 1930-luvulla. Hautajaispanatteen mukaan Zacharias oli 25.5.1639 syntynyt Åsbossa Magnus Nicolai Eosanderin ja Anna Tönnesdotterin pojaksi eli kuuluu perheeseen, vaikkei ollut mukana eilen näytetyssä käsinkirjatussa sukutaulussa.

Koulunkäynnin Zacharias aloitti vuonna 1648 Linköpingin julkisessa koulussa. Tarpeellisen määrän kirjallista oppia saatuaan hän sai palveluspaikan vuonna 1652 everstiluutnantti Hans Garffilla. Sairastumisensa takia palvelus jäi lyhytaikaiseksi. Vuonna 1654 Zacharias lähti Tukholmaan ja oli siellä palveluksessa pari vuotta kunnes syksyllä 1656 pääsi kreivitär Maria de la Gardien "hoviin" ja oli kaksi vuotta hovimestari Alexander Duclouxin skaffarina. Kreivitär Maria de la Gardiella tarkoittaneen leskeytynyttä Maria Sofia de la Gardieta, joka leskenä ja isänsä perijänä hallitsi isoa maaomaisuutta. Solfrid Cederberg tosin kannattaa tämän veljen vaimoa argumentoiden, ettei Maria Sofiaa "skulle hava kallats endast med sitt namn före giftermålet". Mutta kun avioliitto solmittiin 1643 ja mies kuoli 1648.

Syksyllä 1658 Zacharias sai skaffarin pestin kreivi Carl Gustaf Wrangelin "hoviin" Skoklosterin linnassa ja viihtyi siellä puolitoista vuotta. Keväällä 1660 kutsui Karjala, jonne Zacharias lähti lankonsa varakomissaari Magnus Arnanderin kanssa. (Äiti Anna Tönnesdotter siis tosiaan todennäköisesti jäi Kerstin-sisaren huoleksi. Zachariaksen hautajaispainatteessa äidin arvellaan edelleen elävän.)

Arnanderia eivät sukutaulut näytä tuntevan. Klas Gustav Odénin kirjassa Östgötars minne; biografiska anteckningar om studerande Östgötar i Uppsala 1595-1900 on yliopisto-opintonsa vuonna 1650 aloittanut Magnus Olavi Arnander, mutta hänen kohtalostaan ei ole mitään mitään. Kotivuoren tuomiokirjapoiminnoista samalla patronyymillä selviää, että vuonna 1672 Magnus oli rajatarkastaja ja viimeistään vuonna 1691 kuollut. Kimmo Katajalan väitöskirjassa Nälkäkapina. Veronvuokraus ja talonpoikainen vastarinta Karjalassa 1683-1697 Arnanderit eivät esiinny kovin mukavassa valossa. Maininnoista selviää, että Salmin kreivikunnan inspehtoriksi ja myöhemmäksi vuokraajaksi päätyneen Magnus Arnanderin vaimo oli nimeltään Maria. Tietenkään ei ole varmaa, että kyseessä oli sama vaimo kuin Zachariaksen sisko 30 vuotta aiemmin. (Cederberg on vielä varovaisempi ja ei lähde sanasta svåger tulkitsemaan kyseessä olevan siskon aviomies. Sillä voisi olla jotain muutakin.) Sama varaus koskee lapsia. Perheessä oli ainakin tytär Ottiliana, jonka aviomies oli Herman Reinholdt Taube, ja tytär Christina, jonka aviomies Christian Sahlo jatkoi Magnuksen kuoltua Suistamon ja Salmin vuokrausta. Kotivuoren poimintojen perusteella perheessä oli poika Carl, joka saattoi päätyä Peterhofin pehtooriksi, ja todennäköisesti myös Katajalan useasti mainitsema kersantti Måns Arnander oli perheen poika.

Antti Kujalan artikkelista Förrädiska ryssar och förrymda finnar (HTF 2012:4) selviää, että Arnanderin Karjalaan tulo liittyi Carl Gustaf Wrangeliin, mikä tuo ripauksen ymmärrettävyyttä Zachariaksen uraan. Hänestä tuli syksyllä 1660 hopmanni/amtmanni Flemingien läänitysmaille ja sai virkatalokseen Suorlahden Kiteellä. Tämä työsuhde kesti 25 vuotta ja tuotti runsaasti mainintoja Käkisalmen läänin tuomiokirjakortistoon. Osa on voinut liittyä myös muihin maihin, joita Zacharias sai hoidettavakseen, mikä on huolella merkitty muistiin hautajaispainatteeseen.

Avioliiton aika koitti 24.4.1666 ja Zacharias vei vihille viipurilaistaustaisen Helena Sutthofin. Kerron hänen elämästään ylihuomenna ja avioliitossa syntyneestä tyttärestä sarjan viimeisessä osassa. 

Uran viimeinen hyppy vei vuonna 1684 Suorlahdesta hopmanniksi Nils Brahen Brahelinnaan Ristiinassa. Kuolema kutsui 48-vuotiaan miehen jo kolme vuotta myöhemmin 4.12.1687.  Hänet haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon tammikuussa 1688. Siunauksen toimitti piispa Petrus Bång.

Huomisessa tekstissä hieman tarkemmin Zachariaksen toimista Karjalassa sekä kirjallisuuteen että Veli Pekka Toropaisen ystävällisesti jakamiin tuomiokirjalöytöihin perustuen.