Nuorten toverin lukijoilta kysyttiin numerossa 2/1920 Onko kenellekään teistä tapahtunut koulussa jotain hullunkurista? Vastauksia julkaistiin seuraavassa numerossa
- Opettaja kysyi kerran luonnontiedetunnilla: »Mitä pääskynen käyttää ravintona?» Minä aloin hajamielisyydessäni luetella: »Sammakoita, sisiliskoja, maamyyriä.» — »Istu jo sammakoinesi», karjaisi opettaja yli valtavan naurunremakan. .
- Pidimme kerran kovaa melua erään tunnin jälkeen. Tunsin silloin, kuinka joku kiskoo minua tukasta. Huusin: »Ai, ei saa!» ja aijoin ryhtyä toimenpiteisiin karkottaakseni hänet, kun huomaan kauhukseni, että se olikin — opettaja! Ei tarvinne mainita, että olin hyvin nopeasti ulkona.
- Kerran piirustustunnilla opettaja antoi minulle omenan malliksi, mutta ajatuksissani söin sen, niin eihän siitä muuta kuin että todistuksessa numeron alennus, että paukahti!
- Kerran kun menin luokan eteen lausumaan runoa, purskahti koko luokka nauramaan, selkääni oli näet kiinnitetty suuri lappu, jossa seisoi: Siivottomuus kielletty. Syyllinen kyllä sai rangaistuksen, kun tuli välitunti.
- Kerran menin kouluun kaksi esiliinaa edessäni. Jouduin tietysti kaikkein naurun esineeksi.
- Kerran voimistelutunnilla, kun kiipesin ylös narua, putosi minulta hame. Minulla ei sattunut sillä kertaa olemaan voimistelupukua päälläni. Tunsin itseni maailman onnettomimmaksi tytöksi, kun liv'uin ales narua, toisten säestäessä minua naurullaan.
- Ei ole, kun me istumme kuin hiiret loukussa.
- Kerran esitin »haaremi-tanssia» opettajan korokkeella, vääntelehtien kuin raivohullu. Ei kukaan huomannut, että opettaja oli tullut luokkaan, ennenkuin hän ei enää voinut pidätellä itseään, vaan purskahti kaikuvaan nauruun.
- Kerran kun opettaja käski minua taululle ratkaisemaan erästä vaikeata laskua, lähdin niin ylpeänä paikaltani, että kiiruhtaessani liukastuin ja mätkähdin vatsalleni. Kaikki nauroivat, ja opettajakaan ei voinut muuta kuin puuskuttaa naurunsa lomasta: »Soh, soh».
- Eräänä saksan tuntina piti minun mennä kertomaan luokan eteen erästä ulkokappaletta. Opettajan mielestä en kyllin hyvin ääntänyt erästä sanaa, sentähden hän sanotti sen minulla uudestaan. Mutta koska minä olen niin kiivas, suututti minua se, ja ollenkaan huomaamatta panin kädet lanteilleni sekä kurtistin otsani syviin ryppyihin, samalla pannen silmäni kiinni. Se näky oli tytöistä ja opettajasta niin huvittava, että he nauroivat, minkä jaksoivat. Minä en voinut enää paljon jatkaa kertomistani, ja niin menin paikalleni. Kaikki pitivät koko tunnin sitten hauskaa.
Kuva: V. Laurell (Tuulispää 16/1917)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti