Fagervikin puutarhan näkymättömät kädet

Eilen mainittu kurssiessee tuli kirjoitettua ja palautettua. Blogitasoa, joten julkaisen arvosanaa odottelematta.

Åsa Ahrland valitsi ruotsalaisia 1700-luvun puutarhureita käsittelevän väitöskirjansa nimeksi Den osynliga handen eli näkymätön käsi, sillä hänen havaintojensa mukaan puutarhahistoriat antavat tekijän roolin puutarhan omistajalle ja jättävät huomiotta puutarhan työntekijät.[1] Saman huomion voi tehdä Irma Lounatvuoren toimittamasta Fagervikin puutarhojen historiasta, jossa puutarhurit ja puutarhan rengit esiintyvät laajemmin vain yhdessä lähdeviitteessä.[2] Myös Eeva Ruoff kirjoittaa Fagervikin puutarhasta mainitsematta sen puutarhureita.[3] Mahdollisesti puutarhurit tosiaan ovat jokseenkin näkymättömiä esimerkiksi Fagervikin arkistossa, johon tätä kirjoittaessa ei ole mahdollisuutta tutustua. Mutta antaisivatko seurakunnan arkistot heistä kuitenkin jotain tietoa?

Daniel Nyblinin otos Fagervikin puutarhasta. Museoviraston historian kuvakokoelma.
CC BY 4.0. Väritys Colorize-it.com

Fagervikin puutarhan uudelleenluonti alkoi Johan Hisingin (myöh. Hisinger) omistajakaudella 1750-luvun lopulla. Hising lopetti virkauransa vuonna 1758 ja omistautui tuolloin täysin Fagervikin kehitykseen.[4] On siis luontevaa, että samoihin aikoihin on palkattu puutarhurimestari Carl Gustav Hasselberg (s. 1729).[5] Hyvin todennäköisesti hänet oli rekrytoitu Suomen ulkopuolisesta Ruotsista, olihan Hising itse vaikuttanut Tukholmassa eikä osaavien puutarhurien joukko Suomessa ollut tässä vaiheessa lukuisa.

Puutarhurimestari tuo loppupuoliskollaan mieleen käsityöläisten killat. Tukholmassa olikin tällainen puutarhureille perustettu. Se oli vuonna 1752 määrännyt, mitä kaikkea oppipojan piti hallita päästäkseen kisälliksi, jonka puolestaan piti läpäistä koe päästäkseen mestariksi.[6] Mutta kilta ei kattanut koko Ruotsia ja useimmat pääsivät ilman koetta puutarhurimestarin asemaan oppimalla työn ohessa tarpeeksi pystyäkseen toimimaan itsenäisesti ja muita ohjaten.[7] Mitä arvokkaammassa ja monipuolisemmassa puutarhassa oli ollut opissa, sitä paremmat olivat mahdollisuudet työmarkkinoilla.[8] Opin ja työn perässä puutarhuri joutui usein muuttamaan, sillä työmahdollisuudet olivat lähekkäin vain kaupunkeja ympäröivssä kauppapuutarhoissa.

Hasselberg merkittiin aluksi Fagervikin oman seurakunnan kirjoihin herrasväen renkien joukkoon.[9] Se, että sosiaalinen asemansa ruukilla oli kuitenkin renkiä merkittävästi korkeampi käy ilmi tyttärensä kummeista vuonna 1761. Patruunaa ja vaimoaan (ilmeisesti poissaolonsa vuoksi) edustivat sijaiset.[10] Oli tyypillistä, että puutarhurimestarien status ruukkiyhteisössä oli korkea ja Ahrlund antaa myös muilta tiloilta esimerkkejä, joissa puutarhurin lapset saavat kummeikseen omistajan tai pehtoorin.[11]

Hasselberg oli siis se Fagervikin puutarhuri, joka kesällä 1760 saattoi olla kastelemassa yrttiruutuja, kun puutarhaan saapui ruotsalainen matkailija Abraham Hülphers. Tämä oli muistiinpanoissaan valmis kutsumaan puutarhaa Suomen kauneimmaksi. Jo tuolloin Fagervikissa oli orangeria, jossa kasvoi viikunoita, pomeransseja sekä mulperipuita.[12]

Vuoteen 1769 mennessä Fagervikissa oli ajan ihanteen mukainen puutarha, jossa oli erikseen koriste- ja hyötypuutarhat sekä hedelmätarha.[13] Hasselberg ei siitä enää ollut vastuussa, sillä hän oli vuonna 1762 perheineen muuttanut Fagervikistä Mietoisiin Lehtisten kartanoon, jossa Hasselberg oli puutarhurina 1790-luvulle asti.[14]

Fagervikissä Hasselbergin jättämää paikkaa on ensin vuodesta 1764 täyttänyt Petter Bergman (s. 1738) ja pidempiaikaisesti vuodesta 1765 Johan Bomqvist (s. 1736).[15] Bomqvist oli syntynyt Smoolannissa ja tullut Fagervikiin Västanforsin ruukkipitäjästä.[16] Hän meni Fagervikissa naimisiin ja kahden poikansa kummeina olivat ruukinpatruuna vaimoineen. Vuonna 1772 syntynyt tytär sai arvokkaimmaksi kummikseen arkkitehti Schröderin, joka samana vuonna piirsi ruukinkartanon uudet rakennukset ja puutarhasuunnitelman.[17] Rippikirjassa puutarhuri merkittiin nyt ja jatkossa ruukin metalliammattilaisten jälkeen, mutta ennen käsityöläisiä.

Bomqvist kuoli vuoteen 1778 mennessä.[18] Paikalleen tuli Fagervikin puutarhassa aiemmin renkinä ollut Carl Blomqvist (s. 1743 Karjaa), joka oli lähtenyt vuonna 1771 Tukholmaan. Sitten Blomqvist on saanut työkokemusta Ulriksdalin kuninkaallisessa puutarhassa Solnassa, josta hän palasi Fagervikiin syksyllä 1774.[19] Blomqvist meni naimisiin Fagervikin taloudenhoitajan kanssa. Heidän esikoistyttärensä kummeina oli Hisingerien lisäksi m.m. Aminoffeja.[20]

Blomqvistin hoidossa ollut puutarha koostui vuoden 1785 paikkeilla nurmikentästä ja hyötypuutarhasta, joka oli barokin tyyliin jaettu kahdeksaan ruutuun, joiden kulmiin oli istutettu puu tai pensas. Parhaimmat tiedot ovat hedelmäpuutarhasta, jossa Porthanin mukaan kasvoi kymmeniä omena-, päärynä-, luumu- ja kirsikkapuita. Uusia puita kasvatettiin taimitarhassa, josta niitä päätyi myös muihin puutarhoihin. Blomqvistin ammattitaidolla pysyi elossa myös viiniköynös, jota varten oli rakennettu kasvulava aurinkoiseen paikkaan. Aurinkoisiin paikkoihin oli sijoitettu myös puutarhan kaksi kasvihuonetta, joissa kasvoi m.m. sitruspuita, kaktuksia ja kukkia.[21] Ahrlandin mukaan puutarhureilla tyypillisesti oli erillinen asuinrakennus puutarhan yhteydessä, mutta sellaista ei ole merkitty vuonna 1785 piirrettyyn karttaan, jossa on kylläkin kaksi pientä tunnistamatonta rakennusta hyöty- ja koristepuutarhan kulmalla. Samat rakenukset on piirretty karttaan vuonna 1825, mutta vuonna 1886 niitä ei enää ole.[22]

Varhaisin kartta liittyi Johan Hisingerin pojan Mikaelin uudistussuunnitelmiin, joita hän alkoi toteuttaa palattuaan Eurooppaan tekemältään matkalta. Näiden pohjalta puutarhasta tuli seuraavien vuosikymmenien myötä englantilainen maisemapuisto huvimajoineen, labyrintteineen ja grottoineen.[23] Blomqvist on todistanut muutoksen ja ollut siitä pääsääntöisesti toteutusvastuussakin, sillä hän kuoli vasta 81-vuotiaana vuonna 1824.

Vuodesta 1811 Blomqvistilla oli apunaan Ahvenanmaalla syntynyt Johan Zetterman (s. 1777), joka oli työskennellyt Saltvikin Hagan kuninkaankartanon puutarhassa ja lähtenyt sieltä Tukholmaan Hagan kuninkaalliseen puistoon, josta oli päätynyt Lohjalle.[24] Fagervikissa Zetterman kutsuu itseään puutarhurimestariksi viimeistään vuonna 1819.[25] Seuraavana vuonna hän allekirjoitti virallisessa lehdessä julkaistun ilmoituksen, jolla myytiin Fagervikista monenlaisia puutarhasiemeniä.[26] Zetterman muutti Blomqvistin kuoltua puutarhurimestariksi Helsingin Huopalahteen, josta saattoi myydä meloneita ja ruukkukukkia.[27]

Blomqvistia ja Zettermania seurasi puutarhurimestarina Gustaf Reinhold Sontag (s. 1794), joka näkyy tässä asemassa ruukin tileissä vuonna 1824.[28] Ruukin sisäisessä hierarkiassa asemansa oli niin korkea, että henkikirjaan vuonna 1830 hänet merkittiin heti isäntäväen jälkeen.[29]

Sontag oli syntynyt Fagervikissa läkkisepän pojaksi.[30] Myöhemmät rippikirjat eivät kerro työskentelystä puutarhassa, vaan Sontag on merkitty päivätyöläisten sivuille. Ottaen huomioon edeltäjänsä ja jatkossa esitetyt esimerkit, hän on varmaankin aloittanut työskentelyn Fagervikin puutarhassa jo lapsena. Rippikirjoissa ei ole mitään muuttomerkintää, joten muualla hän ei ehkä ole oppia saanutkaan. Kautensa Fagervikin puutarhurimestarina jäi melko lyhyeksi, sillä Sontag muutti perheineen vuonna 1833 Tammisaareen.[31]

Fagervikin omistajissa sukupolvi oli vaihtunut vuonna 1824, mutta vasta vuonna 1831 Fridolf Hisinger asettui ruukille ja aloitti kehitysprojektinsa, jotka kohdistuivat ruukin lisäksi puutarhaan. Edeltävät vuodet Hisinger oli asunut Tukholmassa eli on ymmärrettävää, että hän rekrytoi seuraavat puutarhurimestarit Suomen ulkopuolelta.[32] Lounatvuori on tulkinnut ruukin tileistä, että Solnasta vuonna 1833 tullut Johan August Krok (s. 1812, k. 1835) oli Fagervikin puutarhurimestari, mutta rippikirjaan hänet on merkitty puutarharengiksi. Varsinaisesti Sontagin paikalle siis ilmeisesti tuli Ruotsista vuonna 1835 Nils Nilsson Hagström (s. 1807), joka lähti takaisin jo seuraavana vuonna. Potsdamissa syntynyt Julius Eberhard Theodor Jacobi (s. 1805) tuli Fagervikiin Helsingistä vuonna 1836 ja lähti Haminaan vuonna 1838. Ruotsista vuonna 1838 tullut Johannes Gistling (s. 1810) viipyy hänkin vain runsaan vuoden ja lähtee takaisin Tukholmaan vuonna 1840.[33] Puutarhan kehityksen pitkäjänteisyys on ollut omistajan varassa.

Tilien mukaan 1830-luvun aikana puutarhatyötä renkeinä tekivät ruukkilaisten pojista Gustaf Grönmarck, Carl Henrik Degert ja Johan Henrik Degert.[34] Gustaf Adolf Grönmark (s. 1796) oli aikuinen mies, joka merkittiin myös Fagervikin rippikirjaan puutarharengiksi, ennen kuin vuonna 1828 muutti perheineen Pohjaan, jossa Grönmark sai paikan Åminnen puutarhurimestarina.[35] Carl Henrik Degert (s. 1812) jäi myös alalle ja vuonna 1877 Suomen talousseura palkitsi hänet 29 vuoden palveluksesta Fiskarsin puutarhurimestarina.[36] (Johan Henrik Degert voi olla jatkossa mainittu Johan Fredrik Degert, joka oli Carl Henrik Degertin veli.) Viimeistään nyt Fagervik on siis toiminut puutarhaosaamisen välittäjänä Suomessa.

Kauempaa tulleiden puutarhurimestarien lyhyiksi jääneiden kausien jälkeen paikan sai vuonna 1840 Fagervikin ruukin voudin poika Johan Fredrik lIlman (s. 1817). Rippikirja kertoo hänen olleen aiemmin puutarharenkinä, mutta ei mainitse muuttoja Fagervikin ulkopuolelle.[37] Illmanin rinnalle vuonna 1846 rekrytoidun Adelsnäsin kartanon puutarhurimestarin pojan Petter Vilhelm (van der) Kodden (s. 1822) Hisinger lähetti opintomatkalle Saksan Oldenburgiin vuonna 1849. Rippikirjakirjausten mukaan hän ei palannut Fagervikiin.[38]

Puutarharenkeinä ruukkilaisten pojista toimivat 1840-luvulla tilien mukaan Petter Lundén ja Aleksander Kropp.[39] Rippikirjassa renkien nimet ovat erilaisia, mutta kaikki myös paikallisia: Johan Fredrik Degert (s. 1816 Fagervik), Carl Fredrik Knagg (s. 1826 Fagervik), Carl Fr Tång (s. 1828 Fagervik), Anton Ferdinand Degert (s. 1829 Fagervik).[40]

Jälkimmäisistä Johan Fredrik Degert jäi Fagervikin puutarhaan loppuiäkseen.[41] Ruukin tileissä hän on 1860-luvulla Illmanin ohella puutarhurimestari.[42] Puutarhatöissä 9-vuotiaasta olleen poikansa muistokirjoituksessa Johan Fredrik Degertiä kuvattiin puutarhurimestariksi, jonka vastuulla 1860-luvulla olivat keittiö- ja hedelmäpuutarha.[43] Vuoden 1872 puutarhatileistä näkyy myös, että puutarhurimestareita oli kaksi, mikä oli tarpeen laajentuneen toiminnan vuoksi.[44] Degert kuoli marraskuussa 1877.

Daniel Nyblinin otos Fagervikista. Museoviraston historian kuvakokoelma.
CC BY 4.0. Väritys Colorize-it.com

Eräässä artikkelissa Fagervikin puutarhan yli tuhannesta kasvilajista vuonna 1872 luettelon laatinutta Johan Fredrik Nymania kutsutaan myös puutarhurimestariksi.[45] Tileissä hän oli puutarharenki 1860-luvulla.[46] Ilmeisesti asemansa ei noussut Fagervikissa korkeammaksi, mutta sieltä vuonna 1873 lähdettyään hän teki pitkän uran ollen m.m. 20 vuotta kauppaneuvos P. Sinebrychoffin palveluksessa.[47]

Muiden Fagervikissä syntyneiden puutarhurimestarien tapaan Johan Fredrik Illman jatkoi työssä ainakin nimellisesti kuolemaansa asti eli joulukuuhun 1890.

Yhteenvetona voi todeta, että kirkonkirjat ovat käyttökelpoinen lähde puutarhurien elämän peruspiirteiden hahmottamiseen, vaikka niillä ei tavoita esimerkiksi lyhytaikaisia opintomatkoja eikä tarkkaa työnkuvaa. Näkymättömiin jäävät päivätyöläisiksi merkityt ja erityisesti puutarhassa työskennelleet lapset. Tämä on valitettavaa, sillä oppipoikana olo valaisisi Fagervikin merkitystä puutarhatietouden lähteenä.

Huomattavaa on, että Zettermania lukuunottamatta Fagervikiin ei rekrytoitu puutarhureita muista Suomen puutarhoista eivätkä puutarharengit tule Fagervikin ulkopuolelta. Fagervikissa kasvaneiden puutarhureiden opintomahdollisuudet jäivät valitettavan epäselviksi. Oliko puutarha 1800-luvulla jo niin omariittoinen, ettei koulutuksta tarvittu? Tätä vastaan puhuu Kudden lähettäminen ulkomaille.

Ruotsista tulleet puutarhurit eivät viipynet Fagervikissa yleensä kauaa. Ehkä siksi, että eivät ole viihtyneet, mutta on myös mahdollista, että heidät on palkattu erityisosaajina kertaluontoiselle vaiheelle puutarhan kehityksessä.

Jotta voitaisiin vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä Fagervikin puutarhureille ominaisista piirteistä, pitäisi vastaavaa tarkastelua tehdä muista Länsi-Uudenmaan ruukinkartanoista sekä muistakin kartanoista, mutta tämä ei ollut mahdollista tässä yhteydessä.

Daniel Nyblinin otos Fagervikista. Museoviraston historian kuvakokoelma.
CC BY 4.0. Väritys Colorize-it.com

Lähdeviitteet

1 Ahrland 2006 s. 11, 13
2 Lounatvuori 2004 s. 162
3 Ruoff 2002 s. 96-104
4 Lounatvuori 2004 s. 12,15
5 KA. Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1754-60 s. 2
6 Ahrland 2006 s. 25, 205-212
7 Ahrland 2006 s, 212-213
8 Ahrland 2006 s 193-194
9 KA. Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1754-60 s. 2
10 KA. Fagervikin seurakunta. Kastetut 1761-1805 s. 4
11 Ahrland 2006 s. 270, 291-292
12 Hülphers 1886 s. 36; Lounatvuori 2004 s. 15, 27, 103; Koskinen 2013 s. 29-31
13 Lounatvuori 2004 s. 18
14 KA. Mynämäen seurakunta. Rippikirja 1771-76 s. 294, rippikirja 1780-1785 s. 320, rippikirja 1786-1793 s. 740. (Vuosikymmenen lopulla Hasselberg oli pari vuotta Raisiossa Pappilan puutarhurina. (KA. Raision seurakunta. Rippikirja 1796-1801 s. 79) ja kuoli Ahlaisissa 15.2.1815 (KA. Ahlaisten seurakunta. Haudatut))
15 KA. Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1761-66
16 KA. Fagervikin seurakunta. Muuttokirjat 1760-1815
17 KA. Fagervikin seurakunta. Vihityt 11.10.1767, Kastetut Johan Petter 1768, Eric Vilhelm 30.1.1770 , Maria Christina 3.10.1772 ; Lounatvuori 2004 s. 18-19
18 KA. Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1767-72 s. 40, rippikirja 1773-78 s. 146
19 KA. Fagervikin seurakunta. Muuttokirjat 1760-1815, rippikirja 1773-78 s. 116, rippikirja 1785-90 s. 30, rippikirja 1791-96 s. 78, rippikirja 1797-1802 s. 23, rippikirja 1803-08 s. 12, rippikirja 1811-1817 s. 9
20 KA. Fagervikin seurakunta. Vihityt 24.10.1779, Kastetut 13/15.8.1780
21 Lounatvuori 2004 s. 22-25, 28, 103-104; [Henrik Gabriel Porthan]: Anmärkningar i Finska Trädgårdsskötselen. Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo 10.&17.10.1782
22 Ahrlund 2006 s. 281; Lounatvuori 2004 s. 28, 85, 97
23 Kuurne ja Lounatvuori 2004 s. 47-65
24 KA. Saltvikin seurakunta. Rippikirja 1803-1809 s. 29; KA. Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1811-17 s. 9, rippikirja 1818-24 s. 10;
25 Praenumeranter på den utkommande Samlingen. Mnemosyne 40/1819
26 Till salu finns. Finlands Allmänna Tidning 28.2.1820, 8.3.1820, Åbo Tidningar 15.3.1820
27 KA. Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1818-24 s. 10; Till salu finnes. Finlands Allmänna Tidning 14.8.1827
28 Lounatvuori 2004 s. 162; KA Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1825-31 s. 12, rippikirja 1832-38 s. 13
29 KA. Henkikirja 1830-1830 (U:22) s. 442
30 KA Fagervikin seurakunta. Kastetut 1794
31 KA Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1811-19 s. 42, s. 43, rippikirja 1818-24 s. 37, rippikirja 1825-31 s. 12, rippikirja 1832-38 s. 13, muuttaneiden luettelo 1824-84 s. 25
32 Lounatvuori 2004 s. 83
33 KA Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1832-38 s. 13, rippikirja 1839-45 s. 87; Lounatvuori 2004 s. 162
34 Lounatvuori 2004 s. 162
35 KA .Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1825-31 s. 13; KA. Pohjan seurakunta. Rippikirja 1825-31 s. 209
36 Vid Kejs Finska Hushållning-sällskapets senaste juni plenum. Finlands Allmänna Tidning 21.7.1877
37 KA. Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1839-45 s. 88, s. 87; rippikirja 1841-52 s. 151, rippikirja 1853-59 s. 216, rippikirja 1860-66 s. 9, rippikirja 1867-73 s. 28, rippikirja 1874-83 s. 26, rippikirja 1884-92 s. 27
38 KA. Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1841-52 s. 151; Lounatvuori 2004 s. 112, 162
39 Lounatvuori 2004 s. 162
40 KA. Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1839-45 s. 87
41 KA. Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1853-59 s. 216, rippikirja 1860-66 s. 9, rippikirja 1867-73 s. 11, rippikirja 1874-83 s. 9:
42 Lounatvuori 2004 s. 162
43 Den 14 februari. Hufvudstadsbladet 17.2.1922; Notiser. Trädgårdsodlaren. Organ för Nylands svenska trädgårdssällskap i Helsingfors och Sällskapet Aura trädgårdsvänner i Åbo 03/1922
44 Lounatvuori 2004 s. 83
45 Bengt Schalin: En historik öfver trädgårdsodlingen på Fagervik. Finska trädgårdsodlaren : organ för Trädgårdsodlingens vänner o. Finska trädgårdsodlareförbundet i Helsingfors samt Aura trädgårdsvänner 2/1921; Lounatvuori 2004 s. 114
46 Lounatvuori 2004 s. 162; KA. Fagervikin seurakunta. Rippikirja 1860-66 s. 9
47 Femtio år i trädgårdsyrket. Lördagen 9.4.1910

Lähteet

Asiakirjat

• Kansallisarkisto (KA): Seurakuntien arkistot, henkikirjat

Lehti-ilmoitukset ja -artikkelit

• Den 14 februari. Hufvudstadsbladet 17.2.1922
• Femtio år i trädgårdsyrket. Lördagen 9.4.1910
• Notiser. Trädgårdsodlaren. Organ för Nylands svenska trädgårdssällskap i Helsingfors och Sällskapet Aura trädgårdsvänner i Åbo 3/1922
• [Henrik Gabriel Porthan]: Anmärkningar i Finska Trädgårdsskötselen. Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo 10.&17.10.1782
• Praenumeranter på den utkommande Samlingen. Mnemosyne 40/1819
• Bengt Schalin: En historik öfver trädgårdsodlingen på Fagervik. Finska trädgårdsodlaren : organ för Trädgårdsodlingens vänner o. Finska trädgårdsodlareförbundet i Helsingfors samt Aura trädgårdsvänner 2/1921
• Till salu finns. Finlands Allmänna Tidning 28.2.1820, 8.3.1820 & Åbo Tidningar 15.3.1820 
• Till salu finnes. Finlands Allmänna Tidning 14.8.1827
• Vid Kejs Finska Hushållning-sällskapets senaste juni plenum. Finlands Allmänna Tidning 21.7.1877

Kirjallisuus

• Åsa Ahrland: Den osynliga handen. Trädgårdmästaren i 1700-talets Sverige. 2006
• Abraham Abrahamsson Hülphers: Dagbok och samlingar uppå en resa om sommaren 1760, ifrån Westerås till Petersburg och Ryssland fram och åter sjöledes emellan Stockholm och Åbo, men sedan landsvägen igenom Finland, Nyland, Tawastland m.m. Bidrag till kännedomen af vårt land. 2. 1886
• Riitta Koskinen: Suomalainen kartano. Kustavilaisen ajan säätyläiselämää. Kirjokansi 9. 2013
• Jouni Kuurne ja Irma Lounatvuori: Tunteellisuuden aika. Kirjassa Fagervikin puutarhojen vuosisadat. Toim. Irma Lounatvuori. Suomalaisen kirjallisuuden Seuran toimituksia 993. 2004, s. 45-67
• Irma Lounatvuori: Lukijalle, Hyöty ja kauneus, Uusi täydentää vanhaa ja kukkaloisto valtaa alaa, Missä Sitruunat tuoksuvat. Kirjassa Fagervikin puutarhojen vuosisadat. Toim. Irma Lounatvuori. Suomalaisen kirjallisuuden Seuran toimituksia 993. 2004, s. 9-14, 15-30, 83-97, 102-122
• Eeva Ruoff: Vanhoja suomalaisia puutarhoja. Toinen painos. 2002