Marjetta Kortelainen syntyi Juuan Vuokon kylässä 13.10.1865. Vanhempansa Pekka Kortelainen (s. 1834) ja Reetta Turunen (s. 1836) merkittiin rippikirjassa tilattomien osioon (RK Juuka 1871-80 s. 708). Vuonna 1883 he muuttivat Marjetan ja tätä 5 vuotta vanhemman Heikin kanssa Nurmekseen, Karhunpään kylän Kutusalmeen (RK Nurmes 1877-86 s. 446). Nimimerkki Miksein mukaan (Karjalatar 4.3.1890)
muutti eräs köyhä perheenisä, poika, äiti ja tytär — kuten täällä sattuvasti sanotaan "kylmään metsään" asumaan. Isä oli silloin jo "selkä vuoteessa" (ainainen vuoteen hyvä). Siksipä tarttuikin poika ja tyttö kirvesvarteen käsiksi ja yks kaks oli sauna valmis.
Ja tässä kaksi sylisessä asunnossa antoi tyttö tulla ensimmäisen ihmetyönsä ilmoille, ja se ei ollutkaan pienempi kuin Turun "nappulakärri". Se oli sitä kummempi, kuin ei siihen aikaan täällä vielä sanottavasti tämän "tyylisiä" kärriä edes käytetty. Sattumoisilta oli hän jollakin rikkaalla kauppiaalla semmoisen nähnyt ja siinä sen siemen. Mutta tämä ei ollut ainoa. Tekele tekeleen jälkeen nähtiin saunassa tytön käsissä valmistuvan, milloin sänky, pöytä, piironki, milloin reki, kaappi tahi muu. Näistä saatiin rahaa leivän hankintaan sillä aikaa kun äiti ja veli peltoa ja niittyä raivaeli. Veli oli miltei yhtä pystyvä, mutta ei tällöin joutanut muuta, kuin minkä työ-aseita ja talouskapineita puhdetöinään veisteli.
Seuraavana keväänä käytiin jälleen rakennustyöhön käsin. Taasenkin nähtiin poika toisella ja tyttö toisella nurkalla; mutta äiti väänsi kuin kaksi karhia pellolla. Siten syntyi vähitellen kaikki talossa tarvittavat rakennukset. Ja tätä nykyä elävät he tällä tilallaan jotenkin hyvämaineisesti. Ja tyttö vaan rutistaa kokoon "kansankalun" toisensa jälkeen.
Vuonna 1887 Marjetta Kortelaisen raudoittamat ja maalaamat kärrit olivat esillä Viipurin näyttelyssä. Pentti Virrankoski jatkaa elämäntarinaa tutkimuksessaan
Käsitöistä leivän lisää kertomalla, että
Isän kuoltua 1891 Marjetta asui äitinsä kanssa Karhunpäässä vuoteen 1908, jolloin
hän muutti Nurmeksen emäpitäjään asuakseen palstatilallisena
Savikylässä. Nurmeksen rippikirjan mukaan tämä merkillinen nainen oli "nikkari, etevä kärrien, rekien ja suksien tekijä.
Kutsutaan kansan kesken 'Nikkari Marjetta' " (s. 311-312)
Naisten ääni julkaisi numerossaa 6/1913 yllä olleen potretin ja Taavi Tuovisen todistuksen joka mukaan Marjetta Kortelainen
ei aluksi rajoittanut työtään millekään määrätylle alalle, ennenkuin vasta pari, kolme vuotta sitten, jolloin hän rupesi miltei yksinomaan valmistamaan suksia. Aikaisemmin teki hän mitä erilaisimpia esineitä, kuten ajorekiä, ajokärryjä- sekä kaksi- että nelipyöräisiä (trilloja) ja sai näistä paikkakunnalla toimeenpannuissa näyttelyissä ensipalkintojakin.
Suksentekijänä on hän myöskin paikkakunnan paras ja on niistäkin saanut monet eri palkinnot, nyt viimeiseksi Joensuussa pidetyssä Kotiteollisuusnäyttelyssä menneenä kesänä. [...]
Luonteeltaan on Marjatta iloinen, reipas, avulias ja vieraanvarainen, sanalla sanoen kelpo kansalainen, joka on oppinut esteet ja vaikeudet voittamaan ja kelpaa esimerkiksi monelle enemmän oppia saaneellekin.
Useita vuosia on hän tyytynyt asumaan sisarensa perheessä, voidakseen siten paremmin ei ainoastaan rahallisesti auttaa tämän suurilukuista joukkoa, mutta ennen kaikkea personallisella työllään ja herttaisella ystävällisyydellään tukea ja lohduttaa sitä. Hän on epäilemättä useinkin ollut perheen ainoa turva ja avunlähde, kun perheen isän on täytynyt olla kaukana työansioilla, silloinkin kun joukko on uudella tulokkaalla lisääntynyt.
Virrankosken tietojen mukaan Marjetta Kortelainen kuoli vuonna 1937.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti