Tuntematta ihmisiä heistä tehdyt huomiot ovat varsin kryptisiä. Alexander Brunow oli todennut, että Natta Kavaleffin kihlaus luutnantti Blidbergin kanssa oli kuin "venäläisen laskiaisen vieton keskelle tullut paasto" (genom detta pars förening kunde fastan sägas komma att infalla mitt i maslinitsan). Berghin mukaan samaa vertausta olisi voinut käyttää myös Brunowin omaa kihlaukseen neiti Dammertin kanssa. (Brunowista muissa lähteissä kirjoitusmuoto Brunou.)
Paasto tulee laskiaisen jälkeen eli vertauskuva on outo, mutta ehkä se viittaa kihlaparin erilaiseen taloustilanteeseen. Ainakin Natta eli Natalia Kavaleff (s. 1831) oli varakkaasta perheestä. Avioliittonsa jäi lyhyeksi, mutta sen aikana Blidberg adoptoitiin aatelissukuun ja sai komeamman nimen Stjernschantz.
Ulla Wasenius oli hylännyt sulhasehdokkaat Carl Collan ja August Schauman ja kihlannut Hjalmar Bonsdorffin, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1856. Jenny (oik. Edla Johanna) Nylanderille eivät kelvanneet Enehjelm tai Bergbom, mutta kihlasi Kuopion pormestari Aleksander Rudbeckin, "den såkallade individen". Mitä tuokin sitten tarkoittaa? Selvempi on samaa liittoa koskeva lausahdus "siitä tulee köyhyyden ja velkojen yhdistelmä" (det blir en förening av fattigdom med skulder).
Ferdinand Flodin oli ollut erään vanhemman naimattoman naisen lemmikkinä. Suhteen päätyttyä nainen totesi Flodinin "tuoksuneen" ("det är en sådan doft i honom"). Sittemmin kihlattu neiti Melart oli kotoisin Turusta, jossa oltiin totuttu toisiin hajuihin?
Nuorten lisäksi kihlausmaniaan oli sortunut myös ylioppilasinspehtori Hjärne, joka "paremman puutteessa" oli julkistanut kihlannensa naisen, josta Bergh käyttää nimen sijaan ilmausta "lilla Funderingen". Dorotea Katarina Vilhelmina Ehrengren, jonka kanssa Hjärne avioitui vuonna 1857? Ainakin päiväkirjan toimittanut Paul Nyberg on tehnyt tämän tulkinnan.
Kaikki kihlaukset eivät päättyneet onnellisesti avioliittoon. Alexis Theodor Clasén oli kuollessaan 20.9.1855 tammisaarelaisen neiti Hilda Jungin kihlattu sulhanen. Lasse (oik. Lorentz) Landell oli kuollessaan 9.11.1855 ollut jo 10 vuotta kihloissa neiti Finkenbergin kanssa.
Marraskuun 15. 1855 Bergh oli saanut vahvistuksen Mathilda Tamsin ja koulunopettaja-runoilija Malmströmin välisestä kihlauksesta. Nyberg on tulkinnut kyseessä olleen Karl Robert Malmströmin, joka oli runoilija. Opettajuus sopii paremmin Gustaf Vilhelm Malmströmiin. Kumpikaan ei mennyt naimisiin Mathilda Tamsin kanssa. Hän meni vuonna 1861 naimisiin yllä jo mainitun Hjalmar Bonsdorffin kanssa. Oliko kihlaus reaktio ihastuksen/rakastetun kihlaukseen toisen kanssa?
Juuri ennen päiväkirjansa loppua Bergh mainitsee Otto Schaumanin kihlauksen purkautuneen. Morsiamen sukunimi oli Rein, mutta asuinpaikka ja muut tiedot on ainakin painetusta versiosta jätetty pois. Suhde oli viilentynyt jo kesällä, kun Schauman ei kertaakaan ollut käynyt kyseisellä asuinpaikalla. Aiemmalla vierailullaan morsiamensa kotona hän oli nukahtanut kesken illan morsiamen käsi kädessään. Häntä ei kehdattu herättää ja morsian onnistui irrottamaan kätensä. Mies heräsi yksin pimeydessä ja lähti katkerana kotiin.
Kuvat kirjoista 'Miss Hitchcock's Wedding Dress. By the author of “Mrs. Jerningham's Journal,” etc. [Mrs. E. A. Hart.]' ja 'The Oxford Thackeray. With illustrations. [Edited with introductions by George Saintsbury.]'.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti