Liikenneonnettomuus matkalla Porvoosta Helsinkiin

 Inrikes Tidningarissa 17.8.1775 oli lyhyt Helsingistä lähetetty uutinen 

Keisarillinen salaneuvos, todellinen kamariherra ja Pyhän Annan ritarikunnan ritari y.m. kreivi Andrei Petrovitsch Schuwalow oli matkannut heinä-elokuun vaihteessa Tukholmaan käyttäen maantietä. Porvoosta hän oli saanut kyytimiehekseen talollisen pojan Johan Anderssonin. Tämä putosi matkalla (hevosen selästä?) ja loukkaantui pahoin. Uutinen ei kerro sitä oliko kreivillä osuutta asiaan tai oliko hän enää edes paikalla. Varsinainen asia oli kreivin pojalle tai isälleen lahjoittamat 600 kuparitaaleria.

Isänkin nimi mainitaan: Anders Eriksson Porvoon Hevonselän kylästä. Kiitos kylän maininnan on selvää, että kyytimies tai -poika oli Pornaisista eikä Porvoosta. Hiski-haku ei tuota yhtään sopivaa kastetta, mutta rippikirjan 1760-73 selailu tärppää jo toisella aukeamalla. Skräddarsin talossa on vuonna 1775/1776 kuollut isäntä Anders Ericsson. Hautauslistan mukaan Anders kuoli 70-vuotiaana 19.9.1775 eli hyvin pian poikansa onnettomuuden jälkeen. Talouden nimilistan alareunassa on vuonna 1760 syntynyt "poika Johan Andersson." 

Myös vuonna 1783 aloitetussa rippirkirjassa on saman vuosikerran "poika Johan Andersson", vaikka kumpaakaan vanhemmistaan ei ole yläpuolellaan. Uusi isäntä Eric Andersson (s. 1748 k. 1793) on patronyyminsa perusteella veljensä. Mutta puuttuvien historiakirjojen merkintöjen ja harvakseltaan täytettyjen rippikirjojen varasssa perherakenteeseen jää tulkinnanvaraa.

Wikimedia

Hyväntahtoisen kreivin sukunimi soittaa Suomen historian harrastajan päässä tietenkin kelloja. Venäjänkielisessä Wikipediassa on joka sukupolvi selvitetty ja Suomen läpi vuonna 1775 matkanneesta kreivistä on lähes samanaikainen muotokuva. Konekäännöksen mukaan asiat Ruotsissa eivät sujuneet toivotulla taivalla ja kotiin palattuaan salaneuvos ei enää ollut Katariina suuren suosiossa, joten hän lähti muutamaksi vuodeksi Keski-Eurooppaan.

Miten Pornainen sai kirkonkellonsa?

Sanan-Lennättimessä 1.10.1858 kerrotaan, että "ahkeruus voittaa köyhyydenki". Pornaisten omaa kirkkoa ja pappia isonvihan jälkeen halunneet tekivät kirkon kyllä pian

siihen kerran luvan saatua; sillä ei puista ollut puutetta. Tähän tarvittiin neroa ja kuntoa. Mutta kun harras sydämmen halu on työn tiettäjänä niin ei siinä työ raskaaksi tule. Se joutuu paremmin, kun jos olisi jokuu keppi-herra takana. Ei aikaakaan kun siis oli kirkko valmis.

Pappikin saatiin, mutta kirkonkello puuttui.

Viimein päättivät sen uuden seurakunnan emännät, joita oli vaan 65, vuonna 1730 ruveta keräämään pellavia hienoksi langaksi ja niistä kutoa niin paljo hienoa kangasta että sen hinnalla voisivat saada edes yhden kellon. Parhaimmalla sydämmen innolla pannaan tätä päätöstä toimeen; vuonna 1731 lähetetään Stockholmiin tuhatta kaksi sataa ja seitsemän kymmentä ja kaksi (1272) kyynärää hienoa kangasta. Näin paljo he olivat aikoin saaneet.

Ruotsissa oli silloin akka-valta. Siellä hallitsi silloin Kuningatar Ulriikka Eleonora. Hän kun sai tätä tietää Överstiluutnantin A. W. Ramsayn kautta, oli siitä niin kehvastunut, että itsekki sieppasi rukin eteensä, ei tahtoen olla huonompi Borgnäsin emäntiä, ja käski hovi-naisensa tekemään samaa. Siitte osti hän itse ne tällä tavalla keträtyt langat, ja sillä hinnalla saatiin niin paljo hopiaa, kun kelloon tarvittiin. Borgnäsin emäntien varoilla maksettiin muut maksot. Ja vuonna 1731 tuotiin Ruotsista kello, joka painaa 66 1/2 leiviskää ja on vielä nyt Borgnäsin kappelin kellona.

Ei tämä kuningattaren osuus kovin uskottavalta kuullosta, mutta hyvä tarina ja mielenkiintoinen näkemys akkavallasta. Pornaisten seurakunnan sivulla todetaan asiallisen kuivasti, että "Pornaisten kirkkoon kuuluu kaksi kirkonkelloa, joista vanhempi on peräisin vuodelta 1731. Kellon hankkiakseen paikkakunnon naiset kutoivat pellavista palttinaa, jonka myynnistä saaduilla rahoilla kirkonkello ostettiin. Pornaisten kunnan vaakunan kello ja värttinät kertovat tästä tapahtumasta."

Gustaf von Numersin suunnittelema vaakuna löytyi Arkistolaitoksen digitoinneista ( Heraldica I > Vaakunat > Sisäasiainministeriön vahvistamat kaupunkien, kauppaloiden ja kuntien vaakunat 1949-1995 (I:12)). Taisi olla ensimmäinen kerta kun käytin Europeana Heraldica- tietokantaa.