Mainoskuva vs. valokuvat

Asuin yli vuosikymmenen Mestaritalon läheisyydessä, joten hämäännyin, kun en Fazerin vuonna 1900 käyttämästä mainoskuvasta, joka oli käytössä jo vuoden 1898 osoitekalenterissa, oikeastaan tunnistanut rakennusta. Mainoksessa tehtaan katuosoite on Läntinen Siltaranta 18, mikä ei auttanut asiaa, sillä nimeä ei tunne Helsingin kadunnimet -kirja,  Helsingin kaavakartta vuodelta 1900 eikä varhaisin opaskartta 1909. Pohdin jo, että kyse olisi Fazerin varhaisemmasta tuotantorakennuksesta, mutta Johanneksen kirkon tornit orientoivat kuvakulman Telakkakadun (etualalla) ja Tehtaankadun (viistoon oikealle) risteykseen.

Mielikuvaristiriidasta syntyi tarve nähdä varhaisia valokuvia. Helsingin kaupunginmuseo väitti tehtaan erottuvan vuonna 1909 otetussa valokuvassa, jossa en itse sitä nähnyt. Kommenttini jälkeen kuvausta on muokattu ja nykyään siinä lukee  "... pilkottaa Perämiehenkatu 4. Sen oikealla puolen olevassa teollisuuskorttelissa sijaitsi aikanaan Fazerin suklaatehdas. Tehtaasta näkyy kuvassa savupiippu. Se on on kuvassa keskeltä vähän vasemmalle näkyvistä kahdesta piipusta vasemmanpuoleinen. Niitä ympäröivät kaksi yhtenäisen tiilirakennuksen päätyä, joissa kummassakin on Karl Fazerin suklaatehtaan mainos." (Edelleenkin olen sitä mieltä, että valokuvassa parhaiten erottuu Perämiehenkatu 2, jota katselin ikkunastani 13 vuotta.)

Museo ei auttanut, joten siirryin lehtiin, joista on huomattavasti helpompaa löytää Fazerin tehtaan sisäkuvia kuin ulkokuvia. Sanomalehden Suomalainen kansa reportaasissa 24.12.1910 käytetty otos on siis harvinaisuus. Näkyvä kattolinja ei mielestäni mallaa vuosikymmen aiemmin käytettyyn mainoskuvaan ollenkaan. Aidan perusteella kuva on otettu Telakkakadun (etualalla) ja Pursimiehenkadun (viistosti vasemmalle) kulmasta.

Reportaasissa kerrotaan, että Karl Fazer käynnisti suklaakonfektituotannon pienimuotoisesti konditoriansa yhteydessä Kluvikatu 3:ssa. Laajennuksen oltua tarpeen "vuokrattiin huoneusto talossa 24[?] Pursimiehenkadun varrella". Markkinatilanne muuttui entistä suotuisammaksi, kun Venäjältä tuoduille makeisille määrättiin tulli. Tuolloin Fazer vuokrasi tilaa Tehtaankatu 38:sta, josta myöhemmin tuli Carl Kniefin makkaratehdas. Tilan käytyä Fazerille liian pieneksi "ostettiin vastapäätä olevat tontit ja se suuremmoinen kaksoisrakennus, johon tehdas edelleenkin on sijoitettun, rakennettiin, aluksi se osa rakennusta, joka sijaitsee Tehtaan- ja Tokankatujen kulmassa, ja sitten, kun tämäkin huoneusto osoittautui liian pieneksi, Tehtaankadun ja Pursimiehen kadun kulmassa oleva talo." Näiden vaiheiden välinen korkeusero siis erottuu sanomalehden valokuvassa, mutta ei alkuunkaan mainoskuvassa.

Tontin oston ajoitus selviää Suomen teollisuuslehdestä 15.11.1897: "Sokurileipuri K. Fazer on ostanut Tehtaan-, Pursimiehen- ja Tokankatujen rajoittaman, lähes 2,000 neliöm. laajuisen tontin".

Tehtaan vaiheet esitetään lähes samoin sanoin Helsingin kuvalehdessä 18-19/1913, mutta siinä on käytetty toista valokuvaa. Siitä näkyy vihdoin todellisuus: uudisrakennus ei ulottunut vielä Perämiehenkadulle. Takaa pilkottaa puinen rakennus ja Tehtaankadun puolella ei ole yhtä paljon ikkunoita kuin nykyisessä julkisivussa. Tai vuoden 1900 mainoskuvassa, joka on siis osoittautunut lähes silkaksi fiktioksi.

Helsingin kaupunginmuseo on ladannut Finnaan kaksi kuvaa Olki-karamellien makeislaatikoista (1 & 2), joiden kannessa on myöhempi mainoskuva, museon mukaan "1898 valmistuneesta Fazerin tehtaasta vuoden 1914 laajennusten jälkeisessä asussa". Tässä on totuudenmukaista ainakin Pursimiehenkadun osan korkeus. Sama kuva oli käytössä esimerkiksi vuoden 1921 hinnastossa.

Punavuoresta vuonna 1924 otettuun ilmavalokuvaan on tallentunut käynnissä olleet muutostyöt, joilla nykyinen ulkonäkö vihdoin syntyi. 

HKM

 

Räätäli Fazerin sinisen taustalla

S. Fredenberg ilmoitti Helsingfors Tidningarissa 2.6.1838 muuttaneensa räätälinliikkeensä Unioninkadulle, jossa olisi saatavilla Hampurista tulleen räätälimestari Flohrin palvelut. Jo 5.10.1839 räätäli E. Flohr ilmoitti omissa nimissään. Varmaankin sama "Skrd:mäst: Ernst Heinrich Christian Flohr" vei toukokuun alussa 1840 kasteelle vaimonsa Maria Elisab: Schultzin synnyttämän pojan. Vaimo oli syntynyt Hampurissa (RK I 1856-69 s. 757)

Hakemalla sukunimellä Flohr Helsingin kaupunginarkiston Sinetissä osuin itselleni uuteen lähteeseen: "Maistraatin pöytäkirjat 1809-1874, Ammatti- ja yrityshakemisto B-Ö". Se on koneella kirjoitettu, joten koneella lukukin on onnistunut ja näin selvisi, että Hampurista tulleen räätälimestari Ernst Henrik Christian Flohrin anomusta porvarioikeuksista oli maistraatissa käsitelty joulukuussa 1841.

Helsingfors Annonsblad 21.7.1843

Mahdollisesti yllä näkyvässä ilmoituksessa mainitulla Saksan matkallaan Ernst Flohr vaikutti Suomen historiaan palkkaamalla Hampurista turkkuriksi Eduard Fazerin, joka puolestaan jäi historiaan Karl Fazerin isänä.

Vuoden 1847 osoitekalenterin perusteella perhe Flohr asui Sofiankadulla Leijona-korttelissa ja seuraavan kalenterin mukaan Katariinankadulla Elefantti-korttelissa. Kun Ernst Flohr kuoli syksyllä 1854 hän ei omistanut paljoa (perukirja 3305, HKA).

Edellä mainittu poikansa oli vuonna 1852 eli 12-vuotiaana (?!) ottanut muuttokirjan Pietariin (Rk Säätyl. 1836- s. 466). Ernst Flohrin leski jäi asumaan Helsinkiin vuonna 1834 eli jo Saksassa syntyneen tyttären Henrietta Dorothean kanssa (RK I 1856-69 s. 569). Tavanomaiseen tyyliin hän ainakin yritti jatkaa entistä liiketoimintaa.

Helsingfors Tidningar 7.10.1854

Neljä vuotta myöhemmin liike on edelleen käynnissä tai sitä yritettiin,

Helsingfors Tidningar 15.10.1859

Joko tämän tilalla tai ohessa alkoi vuoden 1859 lopussa naisille suunnattu vähittäiskauppa, jonka ensimmäinen myyntiartikkeli oli krinoliinit.

Helsingfors Tidningar 2.11.1859

Myynti-ilmoitukset allekirjoitti puoli vuotta myöhemmin tyttärensä.

Helsingfors Tidningar 19.6.1860

Edellä mainitusta maistraatin hakemistosta selviää, että Betty Flohr sai huhtikuussa 1865 luvan tehdä naisten vaatteita ja hattuja, mutta luopui oikeudesta huhtikuussa 1867. Räätälinliike sen sijaan näyttää jatkuneen.

Helsingfors Tidningar 28.5.1868 

Dorotte-tyttären myyntiartikkelit muuttuivat vuosien aikana hattujen kautta naisten vaatteisiin. Viimeinen löytämäni julkaistiin joulukuussa 1866. Pian sen jälkeen myös äitinsä jää näkymättömiin sanomalehdissä. Molemmat kuuluivat Helsingin saksalaiseen seurakuntaan, jonka muuttaneet ja haudatut ovat tätä kirjoittaessani tavoittamattomissa.

Fazer kokemus

Fazerin karkkipaperipostausten loppumisen juhlistamiseksi lähdin eilen tutustumaan Fazer Experienceen. Sillä vaikka Uudenmaan museo-oppaan mukaan on olemassa vapaan pääsyn Oy Karl Fazer Ab:n museo niin reaalimaailmassa Fazer avasi viime syksynä vierailukeskuksen, jonka kierrokselle on pääsymaksu. (Arvatkaapas mitä sivustoa en tule käyttämään kesäretkien suunnitteluun.)

Näyttelytilan suunnitteluun on satsattu ja opas mainitsi suunnittelijoiden nimetkin. Oli taiteellisia esineitä, virtuaalilaseja, pienissä palloissa 3D-kokemuksia ja vilkkuva sekä välkkyvä tehtaan pienoismalli, sillä tuotantotiloihin ei enää tehdä kierroksia. (Minä en sellaisella ole koskaan ollut, sillä ainoa luokkaretkemme Helsinkiin pitäytyi keskustan kohteissa.)

Historia ei ollut pääasia, mutta esillä kolmella eri formaatilla. Takaseinällä oli aikajana, johon oli linkitetty joitakin tuotemerkkejä. Osana opastettua kierrosta katsoimme videon, joka kiitettävän freesillä tyylillä kävi läpi yrityksen vaiheet. Filmi vaikutti tutulta, sillä olin YouTubesta katsonut pätkän Fazerin tarina. Taisi olla sama?

Kolmas osa historian esitys oli vitriinikuutio, jonka kaikki ovet olivat auki.

Useimmissa vitriineissä ei ollut mitään esittelytekstiä eikä myöskään ajoituksia. Näistä karkkipaperikokoelmista tunnistin punaisella pohjalla olevan Pierrotin (vuodelta 1902).

 Karkkirasioiden asetelman ohessa oli tuttu paperi vuodelta 1903.

Opas esitteli vitriineistä vain joitakin. Nämä putkilot kuuluivat myyntiedustajan salkkuun, jonka sisällöstä ei suinkaan annettu kauppiaille maistiaisia.

Pastilliautomaatti Tussin oli opastuksen mukaan ollut käytössä Helsingissä. (Vastaavan näköinen on huutokaupassa ajoitettu 1920-luvulle. Hausjärveltä on valokuva, jossa automaatti on sekatavarakaupan ulkoseinässä. Samaa mallia on käytetty Pectuksen myyntiin.)

Ihan jokaista minuuttia opastuksesta en kuunnellut, joten en tiedä selitettiinkö näyttelyn koirahahmoja jotenkin. Itselleni ne toivat mieleen sen, että usein hakuni 'Fazer + karamellin nimi' tuottivat osumia kennelliiton lehdestä. Tarkempi vertailu jäi tekemättä.

Kierroksen lopussa oli vartti aikaa syödä karkkia ja ennen poislähtöä jaettiin kassi, jonka sisällön kuluttajahinnat yhteen laskettuina vastasivat suunnilleen sisäänpääsyn hintaa. Onhan kokemuskeskuksen tarkoituksena luoda positiivista brändikuvaa.

Karamellihistoriaa 1915-1916

Maailmansodan ensimmäisenä vuonna sokeria riitti vielä karamelleihin? Silmiin pistävästi kahdella ensimmäisellä Fazerin rekisteröimällä karamellilla on englanninkielinen nimi. Dreadnought (Registeringstidning för varumärken n:o 566) ei ole ilmasta nykäisty nimi vaan brittien taistelulaivatyyppi.

Yksinkertaisesti pakattu Cream Toffee (n:o 576) taisi olla mitä nimensä lupasi. Tipperary (n:o 581) tuo mieleen brittien ensimmäisen maailmansodan taistelulaulun, jonka sanat julkaistiin monessa suomalaisessa sanomalehdessä vuoden 1914 lopussa. Käärepaperi näyttää viittaavan brittien siirtomaiden sotaan liittymiseen (hatuissa lukee S. Africa, Canada ja Australia).

Tipperary-karamellin kanssa mainostettiin toisena uutuutena Bobsleigh-konvehtia (n:o 601, Naisten ääni 14/1916). Sen kanssa samaan aikaan rekisteröitiin yksikertaisen graafisen asun saanut Aprikos.

Graafiseksi voi kutsua myös Da-Capon (n:o 610) ulkoasua, mutta nykypäivään asti selvinneenä tuotteena on esittelemisen arvoinen. Jotain tuttuahan tuossa on. Fazerin sivujen mukaan "Da Capo tuli markkinoille 1916 ja vuoteen 1939 asti sitä myytiin paperipäällysteisenä konvehtikaramellina. "

Huhtikuussa 1916 rekisteröitiin Kalevala-aiheinen Aino (n:o 610).

Toukokuussa rekisteröitiinminimalistinen ja vaihteeksi ranskankielinen Couleur (n:o 613). Tämän jälkeen Fazerin karamellien tavaraleimojen rekisteröinteihin tulee muutaman vuoden tauko.

Karamellihistoriaa vuodelta 1914

Olikohan Terpan (Registeringstidning för varumärken n:o 533), jonkinlainen tervapastilli? Ainakin mainoksensa mukaan "erinomaisen vaikuttava rintapastilli" (Tuhkimus 6/1914)

Darling (n:o 533) on nimeltään muodikas ainakin siinä mielessä, että Helsingissä oli tähän aikaan valokuvaamo, lastenvaatetusliike (!) ja ravintola nimeltä Darling. Darling saattoi olla myös tuttu Peter Pan -kirjan perheen sukunimenä.

Aerominth (n:o 536) oli Tuulispään 14-16/1914 tekstimainoksen mukaan "ilmava makeinen. Se on sievässä rasiassa ja erinomaisen maukas ja kevyt imeskeltävä ilmaretkillä. Maassa kulkevat se tekee hyvin henkeviksi."

Fido (n:o 536) oli Fazerin mainonnan mukaan (Otava 4/1914) kermatäytteinen ja herkullinen.

Tjin-Tjin (n:o 540) viitannee Kiinaan, jossa alkuvuonna 1914 oli levotonta ja uutisointia sieltä oli runsaasti sanomalehdissä. Sen kanssa yhtä aikaa tuli markkinoille ulkoasultaan minimaalisemmat Saima ja Algier (n:o 551)

Serpentin (n:o 540) tuli kauppoihin vapuksi 1914.

Fyrenin 18-19/1914 mainoksessa näkyy, miten paperi oli taitettu.

Cleopatra (n:o 551) sai lastenlehti Pääskyseen 12/1914 mainosrunon, joka yksi säkeistö kuuluu "Kuule kuinka sulle haastaa / Niilin liejuvelli: / Makein CLEOPATROISTA on / uusi karamelli".

Maryn (n:o 551) minimalistinen ulkoasu jääköön väliin tästä melko runsaasta karamellivuodesta, jolloin myös paholaisen nimi Mefisto (n:o 551) sopi karamellille. Fazer selittää mainoksessaan (Otava 10/1914), että Luther taisteli paholaista vastaan heittämällä sitä mustepullolla, mutta nyt pikkupaholaiset voi tuhota syömällä ne.

Mutta oikeasti Mefisto-nimi ja kuva taisivat ratsastaa Faust-oopperan suosiolla. Esitykuva lehdestä Uuden ajan kynnyksellä. Suomen työväen alpumi no 16/1913.

Aivan toinen tunnelma on Cupidossa (n:o 551), joka Tuulispään 40-42/1914 mukaan oli pehmeä suklaakaramelli ja täytetty hienolla hedelmämehulla, jonka herkullisuus vie voiton kaikista tähän saakka saavutetuista.

Kesällä, ennen maailmansodan syttymistä rekisteröitiin kansallisromanttisella kuvalla varustettu Senta (n:o 551). Senta oli tätä ennen höyrylaivan nimi, mutta mitähän muuta se tarkoitti? Onko viitattu Wagnerin Lentävän hollantilaisen roolihahmoon?

Rauha sitten rikkoutui heinäkuun lopussa, kuten hyvin tiedämme, ja 25.9.1914 Fazer jätti rekisteröinti-ilmoituksen Maailmansota-karamelleilleen (n:o 554), jotka esittelivät sotaan ehtineiden maiden sotilaita.

Oliko Lassella (n:o 559) suhdetta sotaan?

Karamellihistoriaa vuosilta 1912-1913

Vuonna 1912 Fazerin rekisteröimistä karamelleista ensimmäinen löytämäni on Rex (Registeringstidning för varumärken n:o 476). Yksinkertaisen oloisen kääreen sana Orange lupaa appelsiininmakua, mutta verkkokaupassa myynnissä olevassa saman näköisessä kääreessä samassa kohtaa on sana suklaata eli makuja taisi olla ainakin kaksi.

Myös Italianon (n:o 480) kääre oli lähinnä raitaa eikä mustavalkoisena ole esittelyn väärti. Tuulispään 35/1912 tekstimainoksen mukaan "Se on ilman täytettä ja maku on hieno ja virkistävä. Sitä passaa imeskellä missä vaan, vaikka kadulla kävellessään, niin matka joutuu paljon nopeammin, eikä suu näytä happamelta. Pankaappa hampaanne koloon tämä, te nuoret neitoset."

Italian valinta karamellin nimeen saattoi liittyä syksyllä 1911 alkaneeseen ja syksyyn 1912 kestäneeseen Italian ja Turkin väliseen sotaan. Siitä on voinut saada inspiraationsa myös Islam (n:o 489), joka tosin pääsi markkinoille vasta vuoden 1913 alussa. Fyren 1-2/1913, jonka mukaan Karl Fazer on "vår alltid vakna och med världspolitiken följande barnkammardiplomat", tulkitsee nimen liittyneen Balkanilla käytyyn sotaan.

Islamin kanssa yhtäaikaa tuli markkinoille Fazerin Bruneau, jonka Fyren myös yhdistää ajankohtaisuuteen, mutta verkkohakuni eivät selvennä mihin sotaan mies (?) liittyy. Ainoa suomalaisten sanomalehtien Bruneau on ranskalaisten joukkojen komentaja Marokossa.

Emigrant/Siirtolainen-karamellissa (n:o 502) on Yhdysvaltojen lipun kuviot, joten todennäköisesti siinä on myös ollut sen värit.

Krem (n:o 503) ja Kastanje/Kastanja (n:o 507 saivat yksinkertaiset kääreet. Orange (n:o 507) voisi väreissä olla näyttäväkin.

Oliko karamellin Rädis/Rediisi (n:o 515) makuna retiisi? Se ei saanut tekstimainontaa, joten jää mysteeriksi.

Suomalainen viikko (n:o 520) on aika erikoinen nimi karamellille.

Tämän tausta on kuitenkin helpohkoa selvittää. Uuden Suomettaren katsauksessa vuoden 1913 taloudelliseen toimintaan (1.1.1914) kerrotaan, että suomalainen viikko "oli syysk. 27 p:n ja lokak. 4 p:n väliseksi ajaksi järjestetty yhteiseksi juhlaviikoksi kautta maan suomalaisten teollisuustuotteiden tunnetuksi tekemistä vanten. Viikko onnistui erittäin hyvin. Tehtailijat, kauppiaat ja sanomalehdistö tekivät silloin tarmokasta työtä suomalaisten tehtaiden ja suomalaisten valmisteiden suosimiseksi."

Viimeinen Fazerin karamellirekisteröinti vuonna 1913 oli Tango (n:o 526).

Tämä ainakin oli ajankohtainen aihe, sillä Yleisradion sivun mukaan "1913 nähtiin Suomessa ensimmäinen tangotanssiesitys, josta alkoi ensimmäinen tangovillitys."

Arkistoituja karamellipapereita

Sähköpostista löytyi kiva yllätys. Elinkeinoelämän keskusarkistossa oli luettu Fazerin karamellipaperikatsaukseni vuodelta 1911, superystävällisesti haettu esiin samoja käärepapereita ja lähetetty minulle digitoituina!

Grillage oli tosiaan väreissä komea. Kuva-aihe keskellä on eri kuin rekisteröinti-ilmoituksissa, mutta niinhän oli usein Helsingin kaupunginmuseon kokoelmien kappaleidenkin kanssa.

 Marokossakin on eri kuva-aihe kuin rekisteröinnissä ja tämä näyttääkin enemmän Marokolta.

 Ja Mokka on siis niitä yksinkertaisempia papereita, joita en ole vaivautunut esittelemään.

Ja miten nämä olivat päätyneet Mikkeliin? Tietopalvelusihteeri Helka Strömbergin sähköpostin mukaan Elkasta "löytyy Frenckellin kirjapainon arkistosta jonkin verran Fazerin vanhoja etikettejä." Onneksi en ole tutkimassa näitä tosissani, sillä tuollainen ei olisi tullut mieleen. Voisiko painotalon vaihdos (?) selittää sitä, että kaupunginmuseon kokoelmissa (ainakaan digitoiduissa) ei näitä "myöhäisempiä" papereita ollut?

Karamellihistoriaa vuodelta 1911

Jostain syystä, joka tietenkin pitäisi selvittää, jos tämä olisi muuta kuin hutkimus, Fazer ei rekisteröinyt karamellikääreitään vuosina 1904-1909 (perustuen tekstihaun tuloksiin lehdessä Registeringstidning för varumärken). Rekisteröinnit alkoivat uudelleen vuoden 1910 (n:o 429) lopussa. Nam-nam ehkä vastasi nimeään. Tekstimainos lehdessä Helsingfors - Hangö no 1/1911 antaa ymmärtää, että tämä karamelli juhlisti Nyländska Jaktklubbenin 50-vuotisjuhlaa, vaikka kuva-aiheessa ei siihen mikään kyllä viittaa.

Vuoden 1911 uutuuksia olivat Girl-scout (kermakaramelli), Boy-scout (suklakaramelli), Grillage (mantelikaramelli) ja Menthe (piparminttukaramelli), joita mainostettiin vappulehdessä Fösta Maj, ja joiden ulkonäkö oli rekisteröity numerossa 435. Grillage on näistä ainoa, jonka toivoisin näkeväni väreissäkin.

Lisäys 18.4.2017: Frenckellin kirjapainon arkistosta (ELKA) löytyi tämä kappale

Partioliike oli perustettu vuonna 1907 ja "Ensimmäistä suomalaista lippukuntaa ei osata varmuudella sanoa, sillä lippukuntia syntyi 1910–1911 kuin sieniä sateella." Fazer oli siis poiminut muodikkaan termin karamelliensa nimeksi. (Partiokaramellit saivat tekstimainontaa Fyrenissä 14-15/1911 ja Tuulispäässä 13/1911. Jatkossa samaa näkyvyyttä jaettiin muillekin Fazerin uutuuksille.)

Olivatko Sioux, Kairo ja Napoleon (n:o 448) myös jotenkin ajankohtaisia? Syksyllä 1911 elokuvateattereissa pyörinyt Sivistyksen takalistoilla tai Paul Hester ja Sioux-intiaanipäällikön tytär tuskin selittää valintaa. Mutta edellisenä vuonna oli ollut ohjelmassa Comata. Draama Sioux-intiaanien keskuudesta eli nimi oli jotenkin tuttu.

Napoleonista on vuosien 1910 ja 1911 sanomalehdissä satoja juttuja, mutta pintapuolinen tarkastelu ei selvennä miksi mies kiinnosti. Ehkä muistelua sata vuotta aiemmasta ajasta.

Viimeiset vuoden 1911 rekisteröinnit ovat (n:o 459) Marokko ja Mokka. Ainakin edellinen on esillä ajan ulkomaan uutisissa. Mutta uutisten sijaan kääre on visuaalisesti saanut vahvoja vaikutteita Egyptistä.

Lisäys 18.4.2017: Frenckellin kirjapainon arkistosta (ELKA) löytyi tämä kappale