Vedestä ja sen juomisesta

Opastuksilla ei ole harvinaista kuulla, että menneisyyden ihmiset eivät juoneet vettä. (Viimeisin omakohtainen havainto Espoon terveyslähteeltä.) Siis joskus sen jälkeen, kun Jeesus istui Samarian lähteellä ja pyysi vettä juodakseen (Joh 4:6-7), ja ennen keskiajan alkua, ihmiset hiffasivat, että vain olutta kannattaa juoda. Mutta mistä tämä tiedetään niin varmasti?

Todistettavasti mietiskelin tätä kysymystä lokakuussa 2013, sillä tuolloin lähestyin sähköpostilla Dick Harrisonia, joka on blogiteksteissään moneen yleisökysymykseen vastannut. Hän ei innostunut listamaan tiedustelemiani kirjallisuusviitteitä eikä kirjoittamaan blogitekstiä vaan vastasi lyhyesti

Huvudskälet till att man drack öl var inte att vattnet var dåligt. Det rörde sig om näringsinnehållet: öl gav mer energi och näring, varför man medvetet prioriterade det. Dessutom tyckte man att det var godare.

Tämän jälkeen ilmeistyi asiallisen oloinen artikkeli Did people drink water in the Middle Ages?, jossa kirjallisuusviittein osoitetaan, että keskiajalla todellakin juotiin vettä. Siis oluen ohella, kuten Harrisoninkin vastauksesta näkyy. Ja Harrisonin näkemyksen mukaan syynä oli ravintoarvo ja makumieltymys eikä näkemys turvallisuudesta tahi terveellisyydestä.

Mutta esim. AboaVetuksen kävijälle saattaa jäädä käsitys, että "Keskiajalla lapsetkin joi olutta, koska se oli turvallisempaa kuin vesi." Tämän luettuani kysyin museolta Mihin lähteeseen nojaten te puhutte keskiajan kaljan/oluen juonnista veden sijaan? Vastaus: "Ajatus oluenjuonnin turvallisuudesta veteen nähden liittyy siihen, että erityisesti tiheään asuttujen kaupunkien kaivovesi... saattoi olla likaista. Kiitos artikkelilinkistä, kiinnostavaa. Tutustumme asiaan tarkemmin"

Sitä odotellessa voisi vaikka laulaa ainoan kertosäkeen, joka opiskeluajoista on jäänyt muistiini

Oooch vatten och vatten och vatten är så gott,
så rysligt, fasligt, billigt,
så hälsosamt och vått.

Kuva kirjasta Child-Land.