Kuvallinen todiste osallistumisestani ensimmäiseen sessioon Ylen arkistossa. Kuvaaja Teemu Pirhiö, lisenssi CC BY-SA 2.0. |
Tätä ennen Wikipedia-muokkauksiani oli tehokkaasti hillinnyt se, etten tuntenut käytäntöjä. Joillain sivuilla oli tarkat lähdeviitteet, joillain vain lähdeluettelo ja minä en ymmärtänyt, mikä oli oikein tai edes tarpeeksi hyvin. Tapaamiskertojen opastuksesta jäin siihen käsitykseen, että yksityiskohtaisempi on parempi, mutta vähänkin voi rittää.
Kuvallinen todiste osallistumisestani toiseen sessioon Rikun kirjastossa. Kuvaaja Teemu Pirhiö, lisenssi CC BY-SA 2.0. |
Kun olen nyt seitsemän vuotta huvikseni kirjoittanut tänne blogiini nimenomaan asioista, joita muut nykymediat eivät ole noteeranneet, käyttäen (kykyjeni rajoissa) elävää tyyliä, niin Wikipediaan kirjoittaminen maistuu duunilta.
Ja kun tänään jaksoin a) valittaa viikon takaisesta editointini kumoamisesta ja b) vielä äänekkäämmin siitä, että joku päätti parissa sekunnissa, että Kustaa III:n sodan meritaisteluista tehdyt maalaukset ovat tarpeettomia Kustaa III:n sodan artikkelissa, niin lienee selvää, että en ole oikeassa paikassa. Mahdollisesti tekee minusta perin kehnon ihmisen, joka ei ole valmis oppimaan uutta, mutta harjoittelen palautteen vastaanottoa mielummin toisaalla. (Kommenttilaatikko edelleen tuossa alhaalla.)
Kuvallinen todiste osallistumisestani kolmanteen sessioon Ateneumissa. Kuvaaja Teemu Pirhiö, lisenssi CC BY-SA 2.0. |
Or perhaps the trait [an independent streak] is a function of the arcane nature of most genealogical research—it is a deeply personal quest to understand the quotidian lives of largely unremarked-upon ancestors; unlike on Wikipedia, there is no “notability” threshold in genealogy.Kurssin hienoimmat hetket muuten koin viimeisen valokuvan tunnelmissa Ateneumin arkistossa. Pääsimme näkemään Werner Holmbergin Hämeen matkallaan tekemiä luonnoksia eli saimme editoimattoman näkymän menneeseen. Aah! Alkuperäinen materiaali...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti