maanantai 27. lokakuuta 2014

Uusimaa keskiajalla, 1. luento

Aloitin viime viikon tiistaina avoimen yliopiston kurssilla Uusimaa keskiajalla ja uuden ajan alussa - historiallisen arkeologian näkökulma. Luulin, että sinne olisi ollut ryntäys (paikallishistoria JA keskiaika), mutta erehdyin. Suurin osa kansastamme siis on kiinnostunut muista asioista kuin minä. Perin yllättävää.

Ensimmäisellä luennolla Georg Haggrén kävi läpi historiallista katsausta, joten en vielä tiedä kuinka koetukselle ADLS-kurssin (kesä 2013) ja Time Team -toiston varassa olevat arkeologian tietoni tulevat olemaan. Joka tapauksessa toivon saavani hieman hienojakoisuutta keskiaikaan, joka on parhaista yrityksistäni huolimatta edelleen yksi mötti piispa Henrikin ja Kustaa Vaasan välissä.

Uuden ajan alun Uusimaa minulla pitäisi olla läntiseltä puolelta hallussa Ångerman-väännön jäljiltä. Haggrénin näyttämä hallinto- vs. kirkkopitäjä kartta näytti hyvin tutulta. Tunnistusreaktionko takia meni ohi/yli selitys siitä, miksi rajoilla oli eroja?

Lännen ja idän eroista Uudellamaalla sain jotain tolkkua ja keskiajan hallintorakenteista opin ehdottomasti jotain uutta. Haggrén puhui asutuksen jatkuvuudesta, mutta myös kolonisaatiosta, joka lähtöpisteitä oli sekä Suomessa, Ruotsissa että mahdollisesti myös Virossa. Heräsi mieleeni kysymys siitä miten maan omistusoikeus on syntynyt/määritelty. Aikalaisraportointia ei todellakaan ole, valokuvista puhumattakaan.


Kurssi suoritetaan esseellä, joten on mahdollista, että tulee jopa tehtyä. En vielä tiedä minkälaista aihetta kaivataan, mutta ehdin visioida yhteyksiä sukututkimukseen. Kysymysmerkeillä varustettuna Ångermanin kautta pääsee Karjaan Dönsbyhyn, josta olisi ainakin jotain sanottavaa. Esiäitini Brita Maria Sohlbergin esivanhempiin kuuluu (vuonna 2007 tekemäni kirjallisuushutkimuksen mukaan) 1450- ja 1470-luvulla Raaseporissa vaikuttanut Philippus Ivarsson, joka tarjoaisi sekä paikallisia että valtakunnallisia näkökulmia. Ja linnan kautta vielä ripauksen arkeologiaakin?

Sohlberg-räpellystäni selaten huomaan, että toinen juurihaara vaikuttaa Uudenmaan itäosissa runsaat sata vuotta 1417-1532. Porukka ei ollut jättänyt muistijälkeä, mutta voi osoittautua käyttökelpoiseksi?

(Kylläpä on kysymysmerkkejä.)

Kuva Charles Harrisonin kirjoittamasta ja kuvittamasta kirjasta A Humorous History of England.

Ei kommentteja: