"Porukat osaa asioita"

Työpäivän lomassa Media2012information -seminaarin esitysten kuuntelu ei onnistunut kattavasti, mutta onneksi Lars Lundqvistin osuuden aikana sähköposti ei kilissyt eikä pomo kutsunut. (Jessica Parland-von Essen ehti jo koota koko tilaisuuden twiitit.)

Lundqvist edustaa Riksantikvarieämbetetiä eli "Ruotsin Museovirastoa". Laitosta, joka on laittanut kuvia Flickr Commonsiin, rakentanut palvelun Platsr ja palkannut työntekijän kehittämään Wikipedia-toimintoja. Kun taas Museovirasto on... lätkinyt vesileimoja.

Lundqvist korosti avoimuutta ja mahdollistamista. Sillä "Folk kan saker" eli "porukat osaa asioita". Hieman masentavaa oli tämän jälkeen kuulla yleisökysymys, jossa avoimuus yhdistettiin kauhukuvaan, jossa ihmiset muodostaisivat omia käsityksiään kulttuuriperinnöstämme/historiastamme. Hui! Ja moistahan ei tapahdu, jos materiaalit laitetaan lukkojen taakse, sillä salailustahan ei koskaan ole syntynyt vaihtoehtoisia totuuksia.

Minulle ei ole auennut, mistä syntyy pelko aineiston "väärinkäytöstä". Originaali on edelleen arkistossa/museossa, mitä väliä on väärillä tulkinnoilla tms.? Pelosta kirjoitti Ari Häyrinenkin, mutta väitöskirjastaan Open sourcing digital heritage : digital surrogates, museums and knowledge management in the age of open networks en saanut irti oikeastaan mitään uutta. Väitöstiedotteessa todettiin

Internetin uudet, museoista riippumattomat tietolähteet ovat usein kattavampia ja lähempänä tavallisten ihmisten kokemusmaailmaa kuin museoiden omat online-materiaalit. Kulttuuriperintöorganisaatioiden on mietittävä haluavatko ne olla mukana luomassa avointa kulttuuriperintöä vai haluavatko ne pitää kiinni erityisasemastaan kulttuuriperinnön määrittelijöinä myös internetissä. 

- Museoilla ei ole mitään erityisasemaa internetissä. Jokainen internetin käyttäjä voi nykyään olla myös tiedontuottaja ja hakukoneet hakevat aineistoa kaikkialta välittämättä tiedontuottajan koulutuksesta, iästä tai asemasta. Tietynlainen digitoidun kulttuuriperinnön demokratisointi on tapahtumassa ja osittain jo tapahtunut, Häyrinen toteaa.

mikä kuullostaa minun korvissani tutulta tarinalta eikä uudelta tiedolta. Mielenkiintoista (ja masentavaa) oli kuunnella Kultakuumeen pätkä, jossa väitöstiedotteen väitteisiin vastasi Museoliiton Kimmo Levä. Kahdeksassa minuutissa kaikki toimijat olivat museoita ja ratkaisut tietokantoja, jotka isoilla museoilla ovat kunnossa. Jep.

Etten lopettaisi illankin jo pimentyessä täysin masentuneena, liitän tähän kanadalaisen McCord museon Flickr Commonsissa jakaman kuvan, jossa lapioon on tartuttu tarmokkaan oloisesti.

Uups, nyt taisi kuva kokea de-kontekstualisoinnin. Vai re-kontekstualisoinnin?