Pelastusarmeijan museossa

Viime viikon taiteiden yössä en tehnyt muuta kuin poikkesin työpäivän jälkeen Mikonkatu 20:ssa, jossa sijaitsee Pelastusarmeijan museo. Minulle ensivierailu, joka paljasti etten tiedä tästä kansainvälisestä liikkeestä juuri mitään.

Valitettavasti en tiennyt paljoakaan enempää museokäynnin jälkeen. Osin oma vika, sillä paikalla oli kolme innokasta selostajaa, joita olisi pitänyt jaksaa jututtaa. Esineet vitriineissä kun olivat kovin hiljaisia. Opastajien puheesta kyllä kuului, että jokainen niistä oli merkityksellinen, mutta valitettavasti kokonaisuus ei vihkiytymättömälle avautunut. En saanut tolkkua siitä, millä vetovoimalla liike Suomessa eteni ja miten suureksi kasvoi.

Ensimmäinen kokous pidettiin Helsingissä 8.11.1889, joten historiallisesta sanomalehtiarkistosta oli helppo tarkistaa liikkeen tuolloin saamaa vastaanottoa. Kovin oli epäilevää ja erityisesti kuuliaisuutta kummasteltiin. Viranomaistenkin kanssa oli hankaluuksia George Scott Railtonin kirjan The Authoritative Life of General William Booth mukaan:

The very beginning of the Work was due entirely to one of his most daring decisions, for it may well be doubted whether any attempt, under the leadership of a foreigner, would have been tolerated at that time. But when a young lady, who had become acquainted with The Army in Stockholm, devoted herself to its service, and after passing some time in Training in London, was sent back with two or three subordinates to begin work in Helsingfors, who could look upon her with suspicion?
The moment she succeeded, however, in inducing a few of her first Converts to put on our uniform or insignia, the police came down upon them, took away all their badges, and declared that the formation of a Corps there must be regarded as for ever prohibited. Even when the Converts were provided with a second supply of badges, they were called to the police-station, and again deprived of them. But the leader had learnt from The General too well the lessons of patient endurance and continuance to give way. And when the police saw her followers supplied a third time with the signs of union with us, having in the meantime had so many opportunities to learn more both of the leader and of her people, they concluded that it would be, after all, the best for the public interest to let them alone.

Itse William Booth kävi kerran Suomessa ja yksi museon aarre oli häneltä jääneet silmälasit. Leike oikealla Uudesta Suomettaresta 19.3.1909.

Istuessani museon viereisessä huoneessa katsomassa vanhojen valokuvien heijastuksia tuli eräs rouva tuomaan jostain jäämistöstä Pelastusarmeijaan liittyvää tavaraa. Museon ja liikkeen arkistoissa on varmasti henkilöhistoriallisesti arvokasta aineistoa, jonka käyttöehdoista en älynnyt paikan päällä kysyä.