Vellamosta kiirehdimme Langinkoskelle tapaamaan keisarinnaa. Paikka sai haukomaan henkeä. Vaikea kuvitella, että Suomessa olisi upeampaa kesämökkiä hienommalla maisemalla. Koski verannalta nähtynä:
Keisarinna puhui selkeää suomea ja oli tietenkin oikeasti roolihahmoa käyttävä opas. Ulkonäkö stemmasi sopivasti salin seinällä riippuvaan muotokuvaan ja kun en tiedä Maria Feodorovnan elämästä mitään, niin tempaannuin tunnelmaan poikkeuksellisen perusteellisesti. Asiaa auttoi alkuesittelyn pitänyt adjutantti ja seisomaan nousu kunniamarssin soidessa.
Keisarinnan puheesta saimme eloisan kuvan keisarillisesta elämästä kesäpaikassa. Hiukan minua häiritsi lopun ajallinen hyppäys vallankumouksen jälkeiseen aikaan, mutta tietosisällön nimissä ratkaisu oli perusteltavissa.
Langinkosken jälkeen poikkesimme Kyminlinnassa (josta tekstiä huomenna) ja päädyimme Höyterin pronssikautiseen röykkiökalmistoon. Minulle oli uutta tietoa, että skandinaavistyyppisiä hautoja esiintyi näinkin itäisellä rannikolla.
Paikkaa mainostettiin bussissa hiidenkiukaiden lisäksi laivalatomuksilla ja toiveeni ehtivät kohota turhan korkealle. Komean hiidenkiukaan vieressä seisoessamme nimittäin ihmettelin hiljaa mielessäni, että milloin lähdetään katsomaan niitä laivalatomuksia. Kävi ilmi, että lähin oli puolen metrin päässä jaloistani. (Kuvassa toisen retkeläisen jalat.)
Yllä näkyvästä hiidenkiukaasta on löytynyt Suomessa harvinainen (eli toistaiseksi ainoa) pronssinen kaksoisnappi. Samanlaisia tunnetaan eniten Tanskasta ja jossain määrin Ruotsista. Ensimmäisenä tuli mieleeni, että nappi todistaa paikalla olleen skandinaaveja, mutta yön yli nukuttuani rauhoituin. Onhan joku suomalainenkin voinut käydä maailmalla ja tuoda esineen mukanaan. (Myönnetään: vähemmän todennäköistä.)
Minkähän takia esihistorian esityksissä kauppatavara, tavat ja muu "tulevat" Suomeen ja suomalaiset pysyvät passiivisesti paikoillaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti