Ostovaatetus 1800-luvun maaseudulla

Paavo Korhosen runokokoelma Wiisikymmentä runoa ja kuusi laulua oli vuoden löytö! Runoihin on pakattu enemmän kulttuurihistoriaa kuin tänne ehtii purkaa. Esimerkiksi runosta Turhuudesta, joka lienee kirjoitettu 1830-luvulla, paljastuu ostovaatteiden arvo ja rahankäyttötapoja Itä-Suomen maaseudulla. Tietenkin kirjoitettu arvosteluksi, mutta dokumentoinee kuitenkin jotain todellista. Ostokankaat muotia, ollaan kulkukauppiaiden varassa, tyttärellä ei ole omaa rahaa, kauppiaalle ei käy vaihtokauppa ja isä saattoi olla jo valmiiksi veloissa:

Sanoi tyttö toisellensa,
Että se etemmä kuului:
”Vieläpä sull’ on villaröijy,
Kotikarvoista hamekin,
Huivi kanssa huonollainen;
Oisit tok kotona ollut!”

Sai taaskin toinen tyttö:
”Elä huu’a, herttaseni!
Ei oo käynyt kauppiaita
Koko talvena kotona.
Kävi poika Pohjanmaalta
Raahesta rahan anoja,
Ei se huolinna hameesta,
Eik’ anna isä rahoja.”
Sanoi taaskin toinen tyttö:
”Katsos tuota turmiota,
Antaapi minun isäni,
Vaikk’ on itsekin velassa.”

Oikealla oleva "Karjalaisen Tyttö Uuvelta Voitto-moalta (Lutheruksen Uskosta) Kesä-voatteissaan" on vuodelta 1831 Gottlundin Otavasta ja löytyi digitoituna Helmi-kokoelmasta.Tyttö on aika iso tai koira hyvin pieni?