Marko Leppänen Esoteerisessa maantieteessä kirjoitti kirkonväestä.
Aaro Sahari mietti ajatusta muuttaa Itämeren nimi. Perussuomalaisilla tällaistakin ollut mielessä.
Perussuomalaisiin taidettiin viitata myös Aika miehen tekstissä.
Tumma heimoa, linnoitustöiden "vinosilmää" tai muuta epäpuhtautta ei Aika Miehen suvusta löydy ainakaan kolmeen vuosisataan. Aika Mies ei siis ole mamu.Kari Rydman kirjoitti katoavista ja säilyvistä muistoista.
Onneksi vai onnettomuudeksi?
Salla Brunou oli lukenut Asekätkijän vankilapäiväkirjan
Marjo Kaartinen oli lukenut Yvonne Hirdmanin teoksen Den röda grevinnan. En europeisk historia.
Arktisessa puskurikapasitteetissa oli vaaleista herännyt ajatuksia historiasta tai paremminkin historiattomuudesta
Viimeisten viikkojen mittaan olen hyvin monesti kohdannut historiattomuuden hengen ympäristössäni (kts esim Imre Kertesz: "Kohtalottomuus", "Mannen otan Öde").Velma kävi Tallinnassa kahdessa museossa ja yhdessä kirjastossa. Oli käynyt myös Turun Forum Marinumissa, Helsingin Yliopistomuseossa ja Vantaan kaupunginmuseossa. Katsonut Hella W:n. Oli lukenut Irja Virtasen kirjan Kenttäharmaita naisia ja Kai Ekholmin Kulttuurin varkaat. Historiallisiin romaaneihin hän suhtautuu varauksella:
Kanssaeläjät viis veisaavat viime vuosituhannesta tällä Suomenniemellä, yhä vähemmän he piittaavat sitä edeltäneestä vuosituhannesta Euroopassa eikä juuri kukaan yritäkään pohtia näistä edellisiä vuosituhansia "Kaksoisvirtojen maassa" saati Kiinaksi, Japaniksi tai Intiaksi nykyisin kutsumissamme maissa.
Romaaneista ei voi tietää, että näkyykö historia oikeanlaisena. Niissä voi olla kirjailijan valitsema näkökulma, joka ei välttämättä ole aina se "oikea". Tapahtumia on voitu myös soveltaa taiteellisin vapauksin, periaatteella "näin olisi voinut käydä myös ihan oikeasti".Kolmannen huoneen Ellinoora oli käynyt tutustumassa Kansallisarkistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti