Lehtipinosta

1) Hesarissa oli 18.4.2011 juttu Vanhempi, nolaatko lastasi netissä? Pääosin FB:tä käsiteltiin, mutta lopussa laajennettiin ja Petri Korhonen oli kirjoittanut

"Sukututkimuksesta innostunut teknotäti pitää avointa sukupuukotisivua, joista [sic] voi seurata koko suvun haarautumista ja muotoutumista vuosikymmenien ajalta. Sivujen kuvaosiossa on kooste kunkin sukuhaaran nuorimmaisten herttaisista lapsuuskuvista: naama sottaisena suklaakakun äärellä, ensimmäiset pottaharjoitukset.

Työlään sukukronikan ylläpitäjä on tehnyt suvulleen hienon palveluksen - edellyttäen, että kukaan ulkopuolinen ei käytä tietoja vakoiluun, pilailemiseen tai kiusantekoon."

Kyseisen teknotädin soisi olevan niin valveutunut, ettei mene moista tekemään! Taidot toivottavasti riittävät käytännesääntöjen löytämiseen ja fakta-ruudusta voivat sekä paperi- että verkkojulkaisujen tekijät painaa mieleen tämän: "Kysy julkaisulupa kaikilta kuvissa olevilta". Vieläkin pännii, kun en ollut eräälle julkaisulle kuvaani antanut niin sellainen otettiin julkisessa tilaisuudessa ja julkaistiin kysymättä.

(Rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, että olen täällä julkaissut yleisötilaisuuksien tunnelmakuvauksia kysymättä jokaiselta ihmiseltä lupaa. Mutta yrittänyt valita otoksen, jossa useimmat ihmiset ovat anonyymin oloisesti. Henkilökuviin on tullut turhan usein pyydettyä lupaa vasta jälkikäteen. Mutta onneksi ei ole pyydetty poistamaan, sillä tokihan on niin, että "Minkä kerran on verkkoon kirjoittanut tai ladannut, se siellä pysyy...")

2) Hesarissa 11.4.2011 oli iso juttu yksityisarkistoista. Siitä paljastui, että Kansallisarkistossa oli järjestetty kustuvierastilaisuus "vaikuttajille, joiden arkistoja haluttaisiin Rauhankadun maanalaisiin arkistomakasiineihin". Perushelsinkiläisiä ohjattiin kaupunginarkistoon, jonka erikoistutkija Martti Helminen oli todennut "Tänne voi tuoda kaksi mapillista tai kaksi banaanilaatikollista. Mieluiten otamme vastaan järjestettyä materiaalia."

Heh, heh. Minulla on mapitettuna "liitteitä elämääni" metri ja kirjaprojektien ~järjestetyistä lodjista taitaa kertyä toinen metri ja sitten on se pari laatikollista päiväkirjoja ja tiliotteita. Ja olen toivottavasti vasta lähestymässä elämäni puoliväliä. Tuskin tulee löytymään arkistoa, joka minut ottaa hymyillen vastaan. Täytyy olla vaan kiitollinen, että kirjekokoelmani dumppaus pahaa arvaamattomaan arkistoon onnistui pari vuotta sitten. On kyllä vieläkin huono omatunto.

3) Talouselämään 21.4.2011 oli saanut tekstimainoksen Osuuskunta Sigillium, jonka ihmisiä tapasin muistaakseni Turun sukututkimuspäivillä 2010. Nyt kohdeyleisönä olivat yritykset, jotka osuuskunnan tutkijoiden mielestä "aivan turhaan lykkäävät historiansa kirjoittamista 50-vuotissyntymäpäiviinsä saakka." Faktakulmasta ohjeistusta: "Aloita historiikin teko ajoissa, jopa viisi vuotta ennen juhlapäivää" & "Kaksi vuotta riittää pienehkön aineiston käsittelyyn ja kustantamiseen."

No, ei sitten ole ihme eikä hätä että puolitoista vuotta sitten aloittamani talohistoriiikki ole vielä lähelläkään valmista. Juhlavuosi alkaa kyllä uhkaavasti lähestyä. "Kerää ja kirjaa historiaa, kun kertojia vielä on, ja lähteet ovat tallessa." Uups.