Jo tulee jokunen tuolta
Hiljallehen hiihätellen?
Tunnen ryhdin rauvennehen,
Sekä hapset harmennehet,
Se on Yrjö ylimmäinen,
Vanhan joukon vahvin turva.
Kova mies on Koskehinen,
Kuohut laski, kivet kiersi,
Tuulet tarpoi, nujut nousi,
Suomen purren maihin sousi.
Viikinkien vallan mursi,
Voitti juonet Joukahaisten,
Lauloi suohon suita myöten,
Niittyhyn nivuslihoista,
Kankahasen kainaloista.
Vanhat taiat poikki taittoi,
Uudetkin sijahan laittoi.
Viel' on vanha voimissahan,
Aattehiltansa etevä,
Ohjelmiltansa ovela. —
Ei ota oppia omilta,
Neuvokkia nuoremmilta,
Itse päästävi parollit,
Tunnussanat tuumittavi,
Syntysanat suunnittavi,
Jota kaikki kuuntelevat
Vahtimiehet, -mestaritkin
Suomen suuressa salissa —
Ei oo laulut lapsen laulut,
Lasten laulut, naisten naurut
Vain on partasuun urohon,
Tiplomaatin taitavimman.
Vaan on verta verrallakin,
Jyrilläkin Jaakko toinen,
Mi on juurelta jykevä,
Tervaskanto kaatumaton,
Joka neuvoja jakavi,
Pykälöitä pitkin poikin. —
Ei ole ovissa ollut,
Vallan rappuja ravannut,
Vaan on ollut ohjaksissa,
Suunnan antaja sumussa,
Valon luoja, tai'on tuoja
Pimennoissa pappissäädyn,
Mustan seinän sokkeloissa.
Viel' on kolmas KoskisistaNuorin suuresta suvusta,
Tasamaiden taivaltaja,
Sopusointuinen sorea,
Hienopartainen pireä —
Tuumiansa en mä tunne,
Arvaja en aikehia.
Hänkin on nätti nähdäksemme,
Tonneri totinen miesi,
Tietoniekka, taitoniekka,
Kieliniekka, kaiken niekka,
Sävyisä ja säädyllinen
Tasapuolinen tavoilta,
Edusmiessä oivallinen,
Toinen pylväs pappissäädyn.
1 kommentti:
Yksityisviestissä minulle kerrottiin: "Yrjö-Koskisen ja Jaakko Forsmanin kaksi muutakin veljeä oli valtiopäivämiehenä: Johan Adolf talonpoikien ja Ernest Emil porvarien edustajana.
Kuva luultavasti esittää Otto Donneria, joka esiintyy runon loppupuolessa, joka edusti pappissäätyä."
Lähetä kommentti