Sitten kirkkoon. Sieltä piti löytyä esi-isäni Harald Lybeckerin epitaafi. Mielessäni oli pikkuriikkinen toivo myös jonkun toisen esivanhemman hautakiven löytymisestä, joten kun heti sisään tullessa oli kuusi kiveä seinälle nostettuna...... jees!! Erik Sohlbergin ja vaimonsa kivi erinomaisessa kunnossa, teksti helposti luettavissa! Valokuvattiin ja varmuuden vuoksi kirjoitettiin vielä teksti muistiin.
Kirkon sisätilat oli maalattu suunnilleen yhtä järkyttävällä sinisellä kuin Tyrvään Olavin kirkko.
Sanasta epitaafi oli minulle syntynyt mielikuva melko yksinkertaisesta tekstitaulusta. Kiersin kirkon siis kokonaan ennenkuin bongasin Haraldin taulun:
Vastaavia massiivisia vaakunoita olin jo nähnyt Riddarholmenin kirkossa ja miettinyt onko niitä todellakin kuljetettu hautajaiskulkueessa pienempien edeltäjiensä tavoin?Hotellihuoneessa oli perinteiseen tapaan raamattu ja vartin selailun jälkeen löysimme Sohlbergien hautakiveen kaiverretun säkeen. Säkeestä 1. Kor 15:43 osa "Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa."
2 kommenttia:
Upeita epitafeja!
Onpa tosi mielenkiintoista lukea näitä sinun matkakertomuksiasi ja kirjoituksia muutenkin täällä. Olemme jollakin tavalla sukua; minun ja sinun isoisoisät ovat saattaneet olla veljeksiä (näin isäni järkeili :)). Olen siis omaa sukua Hohenthal.
Olen lähdössä loppuviikosta Ruotsiin, ja aion näiden sinun matkakertomustesi perusteella suunnitella reittiä ja käydä katsomassa paikkoja. Olisi mahtavaa joskus jutella sinun kanssa näistä sukuasioista, itse en oikein ole ehtinyt valitettavasti perehtymään niin kovasti sukututkimukseen, mutta kiinnostavaa on :).
Lähetä kommentti