Robin Dunbarin kirja How many friends does one person need? Dunbar's number and other evolutionary quirks käsittelee nimensä mukaisesti useita evoluutioon liittyviä aiheita. Yksi näistä on sosiaalisten joukkojen koko, jonka Dunbar esittää ~3 kertoimisena sarjana:
3-5 henkilöä sisäpiirissä ovat ne totiset ystävät, joilta voit pyytää neuvoa, tukea, rahaa lainaksi, apua.
12-15 lähintä (eli edellämainitut + 10) on sosiaalipsykologien mukaan määrä ihmisiä, joiden kuolemaa todella järkyttäisi. Myös tyypillinen koko joukkueelle urheilussa, lautamiehistölle, apostoleille.
~50 vastaa kerääjä-metsästäjä yhteisöiden leiriytymisvahvuutta. Yleinen yksikkökoko armeijassa.
~150 on se ihmismäärä, johon voi ylläpitää sosiaalisia suhteita. Se on kerääjä-metsästäjä yhteisöjen klaanien, joilla on yhteisiä kausittaisia juhlia ja tai yhteinen alue, tyypillinen koko. Keski-idän kylien koko 6000 eaa. Englantilaisten kylien koko vuonna 1086. Liiketoiminnassa 150 työntekijää on raja, jonka ylittämisen jälkeen formaali organisaatio on välttämätön tehokkaalle toiminnalle. Erään uskonlahkon havainnoin mukaan yli 150 hengen yhteisössä jäsenien käytöstä ei voi ohjata pelkällä _peer pressure_
~500 on pienin koko kerääjä-metsästäjä yhteisöjen heimoille, jotka määrittelevät itsensä kielen tai kulttuurin kautta.
~1500 on keskimääräinen koko kerääjä-metsästäjä yhteisöjen heimoille, jotka määrittelevät itsensä kielen tai kulttuurin kautta.
5300 on Platon mukaan demokratian ideaalikoko.
Jätetään kotitehtäväksi miettiä miten nämä luvut istuvat suomalaisiin yhteisöihin historiassa. Pitäjässä oli enemmän kuin 150 henkilöä, sukulaisuusverkostossa (helposti) samoin.
Dunbar muuten toteaa lukunsa lopuksi, että sukulaiset ovat yliedustettuina (verrattuna puhtaaseen sattumaan) edellämainituissa joukoissa. Kaikki sukulaiset eivät kuitenkaan välttämättä mukana.
(Kyseessä on teoria eikä mikään universaali ja lopullinen totuus. Hieman lisätietoa löytyy englanninkielisestä Wikipediasta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti