Poimittua

Kuva kirjasta The Dumpy Books for Children, No. 7. A Flower Book

Tuomo Kesäläisen Luolamiehen blogin "tavoitteena on tuoda mielenkiintoisia, unhoon painuneita luontokohteita takaisin ihmisten tietoisuuteen."

Åsa M. Larsson oli på svenska antanut ohjeita tutkijoille bloginpitoon jo kolmen kirjoituksen verran 1, 2 ja 3. Viimeisen kommenteissa Martin Rundkvist toteaa kuvaavansa omaa blogiansa sanoen "Det är en amatörtidskrift i blandade ämnen där jag skriver nästan allt innehållet", mikä sopisi minullekin (kunhan käännän suomeksi). (Rundkvistin blogi on Aardvarchaeology.)

Esa Saarinen oli lukenut Kustaa Vilkunan kirjan Työ ja ilonpito ja totesi: "Voimallinen innostusteos suomalaiselle, joka haluaa etsiä hyvän työn henkeä ihmisen mentävin aukoin, yli uomakipityksen, latistuksen mankeleitten ja nöyryytysrakenteiden."

Eva AW oli käynyt katsomassa Robin Hoodin ja oli siitä kanssani (på svenska) jokseenkin samaa mieltä. Hän oli ollut myös Turun keskiaikapäivillä, joiden seminaarista Sanna-Mari raportoi:

...hiivimme pois luentosalista niin huomaamatta, kuin vain paikan ainoat keskiaikaisesti puketuneet henkilöt vain voivat. Viimeisin puhuja oli ihminen, joka tutkii keskiajan ihmisen seksuaalisuutta, ja hän, huomatessaan meidän poistuvan, loihe lausumaan “Jaha, nunnat lähtevät tässä vaiheessa.”

Siis niinku mitä???

Nunnat?

Kenen tahansa muun suusta tuo olisi ollut ihan ymmärrettävä kommentti huntujen ja leukaliinojen edessä, mutta että keskiajan tutkijalta? Ja vielä keskiajan sosiaalisen historian tutkijalta? The mind boggles, niin kuin rapakon takana sanovat.

Keskiajan tapahtumista puheen ollen, verkosta löytyy Seija Heikkisen opinnäyte Elämyksellisyys keskiaikaisissa tapahtumissa Suomessa

DariasTidning tarjoilee muunmuassa 90-vuotiaan Suomen tarinoita.

Nimimerkki Magica deSpell on lukenut Pirjo Tuomisen Kotiopettajattaren .

Seija Sultan Erkki Räikkösen Svinhufvudin kertomukset Siperiasta. Samassa blogissa kuvia Kotkaniemestä.

Tutkimusretkellä ollut mmhalme antaa hyvän neuvon:

Kovalevyltäni löydän kuitenkin todistusaineiston siitä, että kaikki on ollut todellista: newyorkspring10-kansion alta löydän alakansion arkistopdf, jossa puolestaan ovat siistissä järjestyksessä ACLU, FrancesGrantPapers, InternationalLeague, RogerBalwinPapers ja UN.

Kustakin alakansiosta löytyy laatikoiden numeroita, niiden alta foldereiden numeroita – ja vihdoin niiden alta muutamasta useaan kymmeneen digikuvia vanhoista kirjeistä.

Katsellessani virtuaalista arkistoani ja sen itselleni valitettavan epätyypillisen siistiä järjestystä lähetän mielessäni kiitoksen Nykissä tapaamalleni väitöskirjantekijälle, jolta järjestelmän hänen luvallaan kopioin.

Onneksi jaksoin nähdä arkistopäivien välissä vaivan, että järjestin kuvaamani materiaalin huolella. Kuten olen aiemmin todennut, ilman kunnon järjestelmää arkistomateriaalista ei ole mitään hyötyä.