Muuan sotamies, joka oli karannut, vaan taas saatu kiini, tuomittiin, tavallisuuden jälken, pois hengiltä; mutta koska hän aina oli ollut siivo, sukkela ja urhoollinen mies, niin anto kuningas armosta hälle luvan määrätä kuolin-muotonsa. Noh! koska minä itte saan valita, niin minä katon paraaksi kuolla vanhunen heikkouesta.
"Mitenkäs sinä nyt jaksat joukkonesi?" kysyi muuan tutultansa, jonka hän tapasi, ja tiesi elävän surkiassa köyhyydessä.
"Meillä eletään niin kuin taivaasa", vastasi toinen.
"Mitenkä niin?" kysyi taas hänen ystävänsä.
"Noh! etkö sinä sitä ymmärrä? Meillä ei syödä eikä juoda".
(Oulun Wiikko-Sanomia 18.7.1829 & 12.9.1829)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti