Kirja on kivasti kirjoitettu, mutta pääasiassa tiukahkoa asiaa. Josta selvisi, että aika 1000-luvulta 1500-luvun alkuun oli Suomessa ja Englannissa kerrassaan erilainen. Niin yhteiskuntarakenteeltaan kuin taloudellisilta mahdollisuuksiltaan.
Yksi asia on yhteinen. Englannin valloitti vieraskielinen kulttuuri vuonna 1066 ja käytännöllisesti katsoen samaan aikaan Suomeen alettiin tuoda ruotsalaista valtaa. Normannit Englannissa ottivat maan haltuunsa väkivallalla ja kokonaan. Olemassa olevat valtarakenteet miehitettiin normanneilla. Jo 1086 uudet hallitsijat pystyivät kirjaamaan ylös jokaisen maatilan asukkaineen. Ruotsalaisilla hallinto oli samalla tasolla vasta Kustaa Vaasan aikana.
Anglosaksit Englannissa olivat kristittyjä, mutta silti normannit tulivat kanaalin yli paavin siunauksella. Ja jokseenkin ensi töikseen tuhosivat paikallisten pyhimysten muistopaikat. Ja rakensivat huomattavasti tiheämmän kirkkokannan. Eli selvä vastaavuus ruotsalaisiin, jotka myös ratsastivat kirkon helmoissa - sekavaa kielikuvaa käyttääkseni.
Suomessa vallankäyttäjät omaksuivat kansan kielen 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Englannissa muutos tapahtui paljon aikaisemmin, jo 1360-luvulla yhteiskunnalla oli yksi yhteinen kieli.
Tuohon mennessä Englannissa oli tosin tapahtunut muutakin muutosta. Sää suosi ja härät vaihdettiin hevosiin. Sadot paranivat ja väestön arvioidaan kasvaneen vuosien 1220-1315 välillä 2,5 miljoonasta 6 miljoonaan. Vastaava kasvu löytyy Suomesta vasta 1900-luvulta.
Vuonna 1315 Englantia kohtasi vakava kato, jota seurasi rutto. Väestö puolittui vuoteen 1350 mennessä eli palautui sataa vuotta aikaisemmalle tasolle. Suomessa on hyvin voinut olla samankaltaisia katastroofeja, mutta niistä ei ole jäänyt asiakirjatodisteita.
(Suomen keskiajan voisi "historiallisesti" lukea O. A. Forsströmin kirjasta Suomen keskiajan historia (1898), jonka alkupuheesta näkyy hienon-vieno asenteellisuus:
Historialliset lähteet siltä ajalta, jolloin esivanhempamme kääntyivät kristinuskoon ja kadottivat kansallisen vapautensa, ovat sangen niukkoja ja hämäräperäisiä. Ruotsalaiset valloittajat eivät vielä silloin itsekään olleet sillä sivistyksen kannalla, jolla ihminen tuntee suurempaa tarvetta kirjallisesti säilyttää merkillisten tapausten muistoa jälkimaailmalle.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti