Ongittua

Yllä merikaloja Pienestä tietosanakirjasta.

Maarit Leskelä-Kärki totesi blogikirjoituksessaan:

Nykyinen historiantutkimus voisi mielestäni olla yhtenä tärkeänä keskustelijana osoittamassa yksittäisen ja pienen merkitystä ihmisen ja koko kulttuurin hyvinvoinnissa. Taustalla on jo pitkään historiantutkimuksessa hyvin vahvana juonteena ollut mikrohistoriallinen ajatus siitä, että yleisen voi nähdä yksityisessä ja suuremmat kulttuuriset tapahtumat yksilön tasolla.

Nimimerkki Saapasjalkakissa lähti hakemaan tietoa historiallisen romaanin todellisesta henkilöstä.

Miia Halme-Tuomisaari kertoo kahdessa kirjoituksessaan arkistotutkimuksen tekemisestä New Yorkin yleisessä kirjastossa. Hän kävi myös YK:n arkistossa: "Tähänastisista tutkimistani arkistoista ne olivat nimittäin täysin kiistatta ja selkeästi nukkavieruimmat. Kokolattiamatot olivat tarhaiset ja kuluneet, henkilökunnan tietokoneet 90-luvun alusta, juomalaite pinttynyt ja toimistokalusteet kirkkaasti vaihtoa vaille."

Yleisradion sivuilla juttu Tuomas Kyrön valokuvamuistoista. Ja 150-vuotiaasta Kuopion rouvasväenyhdistyksestä.

Erkki Aho kirjoitti Kalajoen puukoista ja niiden tekijöistä.

Kielitieteen päivillä oli pidetty mielenkiintoisen kuuloisia esityksiä aprilipiloista, siirtolaiskirjeistä ja varhaisista mainoksista. Linkit Vesa Heikkisen blogikirjoituksiin näistä.

Jenni listasi itselleen merkityksellisiä elämänkertoja.

Nimimerkki Alamainen oli pitänyt Leevi Norrenan kirjaa Talonpoika, pohjalainen ja punainen mielenkiintoisena. Ja aiemmin miettinyt talonhaltijoiden kohtaloa.

Penjami Lehto löysi vanhoista sanomalehdistä Gustava Meyerin (1783-1837) kirjaston. Hieno teksti.

Karjalan tutkimuskeskuksen blogissa oli Ismo Björn kirjoittanut Outokummun historiallisesta(kin) merkityksestä.

Ripsa ja kirjoitustaan kommentoineet miettivät sukujen arvostusta.

Salla Brunou oli lukenut Kaari Utrion Uhritulet:

Jos päähenkilöt eivät tällä kertaa aivan parasta A-ryhmää olekaan, niin 1300-luvun poliittisten tapahtumien kuvaaminen on kirjan mielenkiintoisinta antia. Kirja sijoittuu ajallisesti hieman Vendela-kirjan jälkeen, drotsi Bo Jonsson Gripin valtakauden jälkeen. Vendela onkin yksi kaikkien aikojen suosikkihahmoistani Utriolta, ja ilahduttavasti hän vierailee tässä kirjassa lyhyesti. Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen ajautuu sotaan Tanskan kuningatar Margareetaa vastaan, ja levottomat olot koettelevat myös syrjäisen Itämaan kaupunkeja: Turkua, Viipuria, Raaseporia, Porvoota. Erityisesti saksalaissyntyiset vitaliaanimerirosvot ryöstelevät Itämeren rantoja armotta.