Hesarissa oli 30.4.2010 juttu Reetta Niemensivusta, joka oli tehnyt lopputyönä taideteolliseen korkeakouluun sarjakuvan isoäidistään. Kyseistä albumia (Lempi ja rakkaus) odottelen edelleen kirjaston varausjonossa. Vähän selasin jo Kiasman kaupassa.
Lopputyönsä teoreettiseen osuuteen Niemensivu oli kartoittanut ei-sepitteellisiä suomalaisia sarjakuvia, joten päätin ottaa yhteyttä siinä toivossa, että hän olisi löytänyt minulta huomaamatta jääneen helmen. (Ei ollut. Hän suositteli albumia Rauha ja sota sekä Meti, joita molempia olen täällä jo kehunut.)
Yhteystietoja etsiessä huomasin Niemensivun tehneen pienen sarjakuvajulkaisun L. Onervan elämästä. (Joka näköjään mainitaan myös Hesarin jutussa, mutta ei sitä voi ihminen kaikkea tajuta.) Se on niin pieni, että turha odottaa kirjastoon. Joten tein neljän euron sijoituksen ja ostin yhden kappaleen itselleni.
Tapahtumarikas ihmiselämä puristettuna yhdeksään ruutuun. Loistava ja kadehdittava suoritus, joka taas herättää uskon siihen, että sarjakuva (tai muu "multimediaalisempi media") voi olla pelkkää tekstiä toimivampi elämänkuvaus. Kun vaan osaa tehdä.
Alla oleva kuva Reetta Niemensivun kotisivulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti