Olin eilen kuuntelemassa Jason Laveryn History of Finland -luentosarjasta kolmannen luennon. (Kaksi ensimmäistä kuuntelin kaksi vuotta sitten eli ajan kanssa voin saada vaikka koko Suomen historian katettua.)
Kyseisessä luennossa käsiteltiin Suomen "onnen vuosia" 1809-1890. Joita en ollut koulun jälkeen (jos sielläkään) kauheasti opiskellut, joten sain tiiviin ja hyödyllisen kertauskurssin. Heränneet ajatukset ovat tuskin kovin uusia, mutta mikäpä olisi.
Kansallisuus ja kansa olivat ajan käsitteitä ja Lavery totesi niiden olevan mielen tuote, luotu käsite. Ryhmä, jolla on yhteinen kieli, historia, uskonto ja kultuuri. Hmmm... mitäs minä ihan juuri kirjoitin heimoista...
Historian toistuvat kuviot tulivat (ainakin) kahdesti esille. Venäjän tsaari yritti Krimin sodan jälkeen tasapainoilla yksinvaltiuuden ja kansanvallan välillä ja sama meininki on jatkunut siitä asti. Tai ainakin perestroikan jälkeen.
Ja Suomen liittäminen Venäjään tarkoitti, että enää ei ollut kannattavia markkinoita viljalle vaan piti nostaa (maatalous)tuotteiden jalostusastetta. Mikä kuullosti esiasteelta kehitykselle, johon jouduimme sotakorvausten myötä.
Tänään sortovuosien tapahtumia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti