Turkulaisista puusepistä

Vanhojen ammattikuntien säännöt on kaupunkihistorioissa kerrottu usein yksinkertaisesti ja kategorisesti. Tosiasiassa niihinkin vaikuttivat markkinavoimat ja ihmissuhteet. Vaikeina aikoina ei vaadittu arvokkaita mestarinäytteitä ja kaverin poika pääsi helpommalla kuin juuri kaupunkiin tullut. Ja rahalla saattoi myös korvata osaamista ja kokemusta. Tällaisen havainnon voi tehdä Gabriel Nikanderin Turun puuseppien asiakirjojen analyysista. Nikander mainitsee seuraavat puusepät 1700-luvulla:

Puuseppien oltermanni oli keväällä 1711 Johan Hächt.
Mestareita oli kesällä 1711: Wirman, Anders Lund ja Isberg. Lund valittiin oltermanniksi vuoden 1712 alussa ja jatkoi asemassa vuoteen 1746.
Vuoden 1711 aikana otettiin mestariksi Isaac Drufva. Hän kuoli Ison vihan aikana tai heti rauhan teon jälkeen.
Vuonna 1712 kisälli Mathias Buschman teki mestarityönsä ja hyväksyttiin mesatriksi vaikka hän ei ollut tehnyt kisällinvaellusta.
Edesmenneen puuseppäoltermanni H. Leinon poika Anders Leino anoi helmikuussa 1713 pääsyä ammattikuntaan. Anders oli ollut 9 vuotta alivarusmestari Henkirakuunoissa ja sitten ollut ruukin puuseppänä kreivitär Stenbockin palveluksessa. Isovihan jälkeen hänet mainitaan nuorena mestarina.
Danzigissa oppia saanut Johan Schabel tai Sabel teki mestaristyökseen kaapin 1724.
Christ. Ludvig Leyssadt, joka oli ollut mestarina Norrköpingissä, otettiin Turun ammattikuntaan 1734. Hän kuoli pian tämän jälkeen.
Puolimestariksi vuonna 1727 otettu Johan Jöransson Salf haki 7 vuotta myöhemmin varsinaista mestarin asemaa.
Tallinnasta muutti Turkuun 1736 vapaamestari Johan Petter Zervitsky, joka meni naimisiin porvari Petraeuksen tyttären kanssa. Hänet otettiin heti mestariksi ja hän toimi puuseppien oltermannina 1746-1771, jolloin hän kuoli.
Mestarinnäytteet tekivät kisällit Lexander, Sirell, Erlund ja Lindstedt.
Lindstedtin lesken kanssa kihlautunut kisälli Samuel Lundan haki mestarin asemaa 1762.
Mestarinnäytteet antoi Johan Woivalin 1763 ja Johan Sjöstedt 1785. Conrad Zervitskie teki pelkät piirrustukset vuonna 1769, se riitti mestarin pojalle.
Kemiön Elmdalista lähtenyt kisälli Hinrich Elméen saapui kotimaisemiin 1770-luvun alussa saatuaan oppia Jonas Fagerbergiltä Tukholmassa ja työskenneltyään muualla Ruotsissa.
Muutamaa vuotta myöhemmin mestarin asemaa haki kisälli Matts Alan, joka oli kotoisin Loimaalta ja aikanaan työskennellyt Lindstedtin verstaalla Turussa mutta sitten kiertänyt 14 vuotta Pohjois-Saksassa ja Venäjällä. Ei enää osannut puhua kuin suomea ja saksaa. Hänen mestarityönsä hyväksyttiin maistraatissa vedoten Alanin köyhyteen.
Elméenin luona harjoitellut Johan Ström haki mestaruutta 1782. Samana vuonna teki mestarityön M. Grönholm. Seuraavana vuonna E. Rosenberg. Viimeisenä kauden kisällistä mestariksi yrittävänä mainitaan Johan Lindroos vuonna 1795.

Referoitu artikkelista Gabriel Nikander: Åbosnickarnas mästerstycken under 1700-talet. Kirjassa Svenska kulturbilder, ny följd, första bandet, del I och II, under redaktion av Sigurd Erixon och Sigurd Wallin. 1934

(Verkossa Turun käsityöläisistä...
Raimo Papinsaari: Turun räätälien ammattikunta vuosina 1721-1809. THArk 20 s. 246-341, Turku 1967
Toivo T. Rinne: Kisällien ja heidän veljeskuntiensa asema Turun ammattikuntaelämässä 1600- ja 1700-luvuilla. THArk 4 s. 217-249, Turku 1933
Ilkka Tarvainen: Ammattikuntamaalarina Turussa : Gabriel Gotthard Sweidell ja hänen tuotantonsa)