Suomen Rahvaan olo Pietarissa

Kesä meni ohitse; tulivat syksyset ilmat, jotka Pietarissa ovat hyvin vahingolliset tervey'elle, ja ne ovat tappaneetki monta kymmentä tuhatta henkeä; semminki niille ne surman tuovat, joilla ovat huonot asumahuoneet, kostiat taikka lii'an monelta hengeltä asutut; ja senlaisia asukkaita on Pietarissa hyvin paljon, erinomattain Suomalaisia, joita tuhansittain virtaa Suomesta Pietariin. Se on harva, joka jaksaa hankkia itselleen erinäistä suojaa, kallenu'en täheu, vaan täytyy monen, toisinaan kymmeni'enki asua yhessä pienosessa tuvassa.

Tästä ahtau'esta syntyy siivottomuus, paha haju ja löyhkä, jotka kuolettaavat asukkai'en tervey'en ja usiasti koko elämänki, erinomattain syksy ja kevät aikana, konsa ei ulkonakaan tavata varsin terveellistä ilmaa; silloin tälläisissä tuvissa, joita Pietarissa kutsutaan Suomen kortteeriloiksi, on hyvin paljo kipeitä ja niissä on kaikellaisia tauteja, jotka niin pinttyyvät ilmaan, että ovat tarttuvaiset, josta täytyy monen kuolla.

Syksyin ja keväin ovat poto-huoneet täynnä sairaita.

Suomalaisetki papit käyvät ihan joka päivä kansalaisiansa ja uskolaisiansa, sekä ripittämässä, kelle hautaa lukemassa: tästä Suomalaisten jokapäiväisestä käymisestä voi arvata Suomalaistenki sairai'en paljou'en.

Kuinka monta tuhatta köyhää Suomalaista on tullut Pietariin henkeänsä heittämään, joko poto-huoneessa, taikka vielä paljon pahemmassa paikassa - haisevassa, kostiassa Pietarin Suomen-kortteerissa, joka on kymmenen kertaa pahempi Suomenmaan sikapahnaa, sillä se ei ole niin myrkyttäväinen ihmisen tervey'elle, kuin tämä, joka myrkyttää ja kuolettaa ei ainoastaan ruumiin, mutta myös sielunki.

Moni huikentelevainen Suomalainen syntymämaallansa ajattelee, miten vaan päässä Pietariin, miten otsan hi'että leipä saaha; tämän tähen kiiruhtaa sinne, suurella tuskalla ja ikävöimisellä, monen sa'an virstan päästä.

Näin Thomas Frimanin kirjassa Suomen Rahvaan olo Pietarissa vuodelta 1849. Itse palasin juuri vierailulta kaupunkiin eikä tilanne vaikuttanut enää näin surkealta. (Kesä oli tosin vasta tulossa.) Mutta tuhansia suomalaisen rahvaan edustajia (bongattiin kyllä myös julkkiksia) oli helatorstailla pidennetty viikonloppu saanut liikkeelle.

Historiaa näin yli vuosisatojen ajalta. Linnoitussaaren sillan viereen oli rantautunut Novgorodista (?) ihmisiä, jotka pukeutumisen perusteella elivät aikaa noin tuhat vuotta sitten.

Kaduilla törmäsi toistamiseen Pietari Suureen naisseuralaisen kanssa. Alla Iisakin kirkolla karkaamassa kameraltani.

Miehen jäännösten pitäisi kuitenkin käsittääkseni olla yhdessä näistä arkuista.

Pietari Suuri ei käsitellyt esivanhempiani kovin hellävaraisesti. Matkan sukututkimuksellinen osuus tuli suoritettua istumalla mennen tulleen Viipurin asemalla. Junan liikkuessa näin linnan, josta Gabriel Saren lähti sotavankeuteen Siperiaan. Paikkaan, johon en lähitulevaisuudessa aio retkeillä.