DocPoint jäi vähemmälle kuin olisin halunnut, mutta ehdin käydä katsomassa kaksi elokuvaa. Perjantaina oli ensi-illassa Virpi Suutarin Auf Wiedersehen Finnland, joka kertoo muutaman tarinan kautta saksalaisten mukaan sodan lopussa lähteneistä naisista.
Tulee elokuvateattereihin kevään kuluessa. Mutta minä olin samassa salissa tekijöiden ja elokuvassa esiintyneiden kanssa. Mikä oli hieman omituista. Varsinkin kun yleisö nauroi kohdissa, jotka minusta olivat vakavia.
Dokumentti ajoi asiansa? Kertoi tarinat, loi tietyn (kokonais)kuvan? Luotetettiin katsojaan, mukana ei ollut mitään ylimääräistä selitystä. Ajankuvaa tuotiin osin autenttisella kuvamateriaalilla Saksasta, osin tehdyillä (?) pätkillä. Ymmärrän ratkaisun, mutta jäin silti miettimään, mistä filmeistä oli kyse, kuinka lähellä kertojan maailmaa jne.
Pitkiä sanattomia jaksoja, siis. Kovalla työllä oli löydetty neljä/viisi kertojaa, joista osa puhui hyvin vähän. Toisenlaiseen dokumenttiin olisi täytteeksi puhuttu päälle muiden päiväkirjamerkintöjä tai siteerattu asiakirjoja. Mutta ei tässä.
Lauantaina menin katsomaan Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuvaa Maan muisti, jonka piti oleman "10 000 vuotta kattava kudelma, joka seuraa ihmisen jälkeensä jättämiä jälkiä jääkaudesta nykypäivään Suomen maaperällä". Mikä kuullostaa melko haastavalta kuvattavalta.
Ei mahdottomalta ja elokuvassa oli elementtejä, jotka toimivat. Kuten metsästyskohtaukset. Runonlausuntakin oli OK ja vastaavilla "taiteellisilla" elementeillä olisi voitu luoda esihistoriasta visio ottamatta kantaa tieteelliseen totuuteen.
Mutta. Kun. Otettiin kantaa. Puhumalla päälle indikatiivilla kaikenlaista asiaa, josta ei voi olla näyttöä tai, josta ei ole pystytty sanomaan viimeistä sanaa. Sellaisesta tulee minulle pää kipeäksi.
Parhaat minuutit filmistä olivat... Kokemäeltä! Markku Ryömä esitteli Pispan esihistoriallista asuinpaikkaa. Ja sanoi merenrannan tänä päivänä olevan 60 kilometrin päässä. Minkä jälkeen kuva leikattiin - ei Yyteriin, vaan Hietalahden uimarannalle ellen aivan väärin nähnyt. Ranta kuin ranta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti