Tolonen, joka tapasi keisarin (2/4)

Jätin eilen Tolosen tovereineen ministerivaltiosihteerin kansliaan odottamaan audienssia ministerivaltiosihteeri, kreivi Armfeltin edessä. Armfelt otti miehet ystävällisesti vastaan ja lupasi toimittaa kirjeen eteenpäin. Tätä ennen hän kuitenkin tutustui kirjeen sisältöön. Sen jälkeen oli tarpeen kutsua Tolonen uuteen keskusteluun.

Veijolan sanoin

Kun käsky tuotiin savolaisten asuntoon, ei Tolonen sattunut olemaan kotona. Toiset hämmästyivät ja pelästyivät pahanpäiväisesti, luullen tehneensä suuren tyhmyyden. Sen verran oli kumminkin suomalaista järkeä jäljellä, että päättivät, kun Tolosta nyt ei voitu saada käsiin, valita kaksi joukostaan, jotka menisivät kuuntelemaan tuomiota. Vaikea oli matka valituilla, pahasti pamppaili sydän heillä, kun saapuivat ministerivaltiosihteerin kansliaan.

Ja kovalle tilille siellä miehet todella pantiinkin. Kuka oli tuuman alkuunpanija, kuka oli kirjoituksen kyhännyt - siinä kysymyksiä, joihin tahdottiin saada vastausta. Ei nimittäin tahdottu uskoa, että talonpojat omasta alkuunpanostaan olisivat asiaan ryhtyneet ja sellaisen kirjoituksen laatineet. Nuo kaksi suomalaista vastasivat niinkuin asia oli, että koko tuuman alkuunpanija ja kirjoituksen kyhääjä oli yksin Tolonen ja että he toiset olivat vapaasta tahdostaan kirjoitukseen yhtyneet, kun tunsivat samoja tunteita, joita siinä oli mainittu. Ja viimein heidän vakuutuksensa uskottiinkin ja oltiin sitten erittäin kohteliaita heille. Toloselle käskettiin viedä terveisiä ja pyytää, että hän ja joku toinen suomalainen olisivat niin hyvät ja tulisivat huomenna kello 10 a.p. ministerivaltiosihteerin kansliaan, josta sitten lähdettäisiin keisarin puheille. On helppoa arvata minkälaisilla askelilla ukot riensivät toveriensa tykö, jotka pelon ja tuskan alaisina odottivat, mitä tuleman piti.

Tarina jatkuu...

Kuva ministerivaltiosihteeri Armfeltistä Wikipediasta, jonne se oli kopioitu Land och stad -lehden numerosta 24.6.1891.