Itsenäisyyden ajasta

Jo perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivän kunniaksi itsenäisyyden ajasta (enimmäkseen) viimeisen vuoden aikana valmistuneita opinnäytteitä. Kuvituksena stillejä KAVI:n Elävä muisti -sivuston filmeistä. (KAVI:sta puheen ollen, ilmoittivat pari päivää sitten, että omistamansa "pitkät elokuvat ovat avautuneet verkkoon vapaasti katseltaviksi. Satojen elokuvien aarreaitta löytyy KAVIn ELONET-tietokannasta, joka uudistuksensa yhteydessä liittyi osaksi Suomen museoiden, kirjastojen ja arkistojen Finna-verkkopalvelua.")

Finlandia. Metsän satu (1922)

• Sulander, Emmi: Från Espis till Mogadishu : Den svenskspråkiga befolkningens inofficiella ortnamn i Helsingfors från 1800-talet till idag
• Lehmusvaara, Riikka: Kylä muutoksessa: Vainikkalan kylän väestö ja elinkeinot osana yhteiskunnallista muutosta 1890-1962
• Lammela, Totti: Kinokuningattaret : elokuvateatteriliiketoiminnan naistoimijat vuosina 1896–1930 Suomessa
• Kässi, Aura: Diakoniatyö Uuraisten seurakunnassa 1897-1939 
• Virtanen, Vexi: Suomen vasemmistopuolueiden yleisohjelmat Maslowin tarvehierarkian näkökulmasta : Suomen työväenpuolueen, SDP:n, SKP:n, SKDL:n sekä Vasemmistoliiton periaateohjelmat 1899-2007 Maslowin tarvehierarkian näkökulmasta 
• Kokko, Laura: Miksi Volter Kilpi ei kirjoita? : Volter Kilven kaunokirjallisen vaikenemisen kausi 1903–1933 
• Winstén, Josefine: "Låt oss få ljus, frihet och bestämningsrätt!" : En studie av Annie Furuhjelms transnationella aktörskap i de internationella rösträttsrörelserna åren 1907–1937
• Savolainen, Veikko: Rakennusmestarien näkemys ensimmäisen maailmansodan vaikutuksesta Suomen rakennusalaan 1914–1919
• Kärki, Timi: Syttynyt Kipinä, mittelöivä Kisa ja laineileva Kuohu : poliittisuus kajaanilaisessa urheilussa 1914–1939
• Houni, Pyry: Arthur Hjeltin yhteiskunnalliset näkemykset vuosina 1917-1918
• Porkka, Jarno: Suomalaisten ensinimien foneettinen vaihtelu 1917–2016
• Pietilä, Liisi: Vertailukohta, ihanne ja itsetunnon kohottaja : Yhdysvaltain kieltolaista välitetty kuva Raittiuden Ystävien Kylväjä-lehdessä vuosina 1917–1933
• Rousu, Pekka: Sodan vastustajien valinnat : vertaileva tutkimus neljän pohjalaistaustaisen sosialidemokraatin päätöksestä osallistua vuoden 1918 vallankumoukseen
• Karppinen, Vesa: Kapinasta syytetyt : torniolaiset valtiorikosoikeuksissa 1918
• Mäkelä, Aake: Valtakunta tuhon tiellä : Kaarle Sanfrid Laurilan mietteet Saksan romahduksesta 1918–1919
• Rinta-Jouppi, Jussi: Kirkko punaisessa julkisuudessa. Työväenlehdistön näkemykset Suomen luterilaisesta kirkosta ja uskonnonvapaudesta sisällissodan jälkeen vuosina 1918-1922
• Strandberg, Carl-Erik: ”Under hela 20–talet kom Vasa att förbli ett av de starkaste fästena för den kommunistiska rörelsen i vårt land...” : Den finlandssvenska kommunismen studerad genom en lokalhistorisk fallstudie på Vasa svenska Arbetareförening 1918–1923
• Svanfeldt-Winter, Lisa: Where Scholars are Made: Gendered Arenas of Persona Formation in Finnish Folkloristics, 1918–1932 
• Mutanen, Iiro: Suomelle se kuuluu ja Suomi sitä puolustaa : yleisesikunnan suunnitelmat Ahvenanmaan puolustamiseksi 1918-1939
• Hortlund, Cecilia: Tillsammans med våra bröder på andra sidan Bottenviken : En studie av maskulinitet, nationalism och medborgarskap inom Vasa Skyddskår och Västerbottens Skytteförbund 1918-1944
• Tölli, Liisa: ”Herran henki lepää pohjoisen maan yllä” : herännäisyys ja vanhoillislestadiolaisuus Lumijoen seurakunnassa 1918–2018
• Tarkiainen, Essi: Sata vuotta aatetta : Kokoomuksen periaateohjelmissa tapahtunut aatteellinen muutos vuosien 1918—2018 välillä
• Minkkinen, Anni: ”Kovinta puutetta kärsiville” : Suomen lasten hätäapukomitea ja sen avustettavat 1919
• Ojajärvi, Rony: Kohti Kristillistä internationaalia - Mathilda Wreden ja Felix Iversenin johtaman Kristillisen internationaalin Suomen osaston muodostuminen ja vastaanotto Suomessa vuosina 1919-1920
• Lilja, Taneli: Ruununraakkeja ja miehisiä miehiä : armeijan vaikutus miesten ruumiillisuuteen itsenäisyyden jälkeisessä Suomessa
• Heinonen, Jussi-Pekka: Alkoholin salakuljetus Raahen tullikamaripiirissä vuosina 1919–1932
• Pyy, Anniina: Elämää pontikkavaltakunnassa : erään naisen matka torpan tyttärestä kieltolakirikolliseksi Kauhajärven kylässä
• Hettula, Marjut: ”Olisin suonut, että laista olisi tullut toisenlainen” : oppivelvollisuuslain säätäminen Liitto-lehden kirjoituksissa vuonna 1920
• Isolammi, Hanna: Väinö Raition orkesteriteosten modernismi ja sen vastaanotto 1920-luvun Helsingissä 
• Pyykkö, Tony: Gustav Pauli ja Suomi : Hampurin Taidehallin johtaja Suomen ja Saksan välisellä kuvataidekentällä 1920-luvulla
• Syväoja, Elina: Tuhatilmeiset kannakselaishuvilat : Terijoelta Pohjanmaalle siirretyt rakennukset 
• Uusikallio, Irja: Vatajankosken mekaanikko Päiviö ryhtyi tehdasmaisesti valmistamaan lankaa pitkin kulkevaa valoa eli : VOIMAA VATAJANKOSKEN SÄHKÖTEHTAASTA 1920–1940 -luvuilla
• Valkama, Oona: Suomalaisten tieteellisten kirjastojen integroituminen kansainväliseen kirjastoyhteistyöhön 1920-1950-luvuilla Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajan Lauri O. Th. Tudeerin yksityisarkiston kautta
• Patrikainen, Ilkka: Kaukaiset suomalaiset, merentakaiset toverit : ylirajaiset yhteydet, yhteisöt ja identiteetit Uuden Suomen ja Suomen Sosialidemokraatin amerikansuomalaisia koskevassa uutisoinnissa 1921
• Hiltunen, Heikki: Ahvenanmaan vuoden 1921 demilitarisointisopimus ja Itämeren sotilaallisen turvallisuusympäristön muutos
• Sopanen, Akseli: Itämeren pieni vaanija: Sukellusvene Saukko alkuideoista poistoon saakka 1921-1953
• Tuomi, Paula: Samuli Paulaharju Kainuun kekrin kuvaajana
• Määttä, Perttu: ”Seitsemäs osasto yleisesikuntaan”: kulttuurisuojelun organisointipyrkimykset puolustuslaitokseen vuosina 1922–1928
• Nordlund, Ville: Pohjoisen viinitarhan poliittinen profeetta : Elias Simojoen poliittisluontoinen raamatunkäyttö vuosina 1922–1940
• Pölönen, Raine: Yhteisen komiteatyöskentelyn ensiaskeleet - sotilaiden ja poliitikkojen suunnittelutyö puolustusrevisionissa 1923-1926
• Korhonen, Hanna-Kaisa: Urheilu suojeluskuntalehti Pohjan Miehessä vuosina 1924–1939
• Helanne, Henrik: Yhdessä vai yksittäin? : Suomalainen vanerikartelli 1926–1927
• Wacklin, Atte: Suomalainen Yhdistys Kiinassa : perustaminen ja toiminta maailmansotien välisenä aikana Shanghaissa
• Hänninen, Reetta: Kevyt ja pirteä kynä? : Naisten ensimmäinen aalto Helsingin Sanomien toimituksessa sotien välisenä aikana
• Maija Koskinen: Taiteellisesti elvyttävää ja poliittisesti ajankohtaista – Helsingin Taidehallin näyttelyt 1928–1968
• Ilomäki, Miia: Yksityisyrittäjät puolustautuvat : Taloudellinen Valistuskeskus, Yksityisyrittäjäin Liitto ja yksityisyrittäjien järjestäytyminen vuosina 1929–1938
• Mäenpää, Mikko: Lapuan liike ja maakunnan äänet : Lapuan liikkeen julkisuuskuva Etelä-Pohjanmaan maakuntalehdissä 1929-1932
• Piipponen, Joonas: Sanomalehti Karjalan Maan poliittiset näkemykset 1930-luvulla
• Harri, Ilkka: ”Mien halua sitä vanhaa aikaa takasi” : muistitiedollinen tutkimus 1930-luvun syrjäseudulla syntyneiden elämästä
• Malka, Juho-Mauri: Suomalainen miehuuden ihanne : Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon henki symbolisena pääomana vuosina 1930–1939
• Pouru, Saara: Pohjanmaan puukot ja Lapin kotaraanut : matkamuistoesineet ja keskustelu maakuvasta Suomessa vuosina 1930–1945
• Kyllönen, Valtteri: Terveydenhoitolehden suhtautuminen lääkkeiden väärinkäyttöön ja huumeisiin vuosina 1930–1965
• Wikblad, Andreas: Abessinienkrisen och Finlands svenska arbetarförbund : En studie i internationell solidaritet 1934-1936
• Talpio, Niko: Jaloa kansaa : Rodunjalostus lainsäädännön motiivina Suomessa 1935–1970

Leikkiviä lapsia (1936)

• Lindberg, Sebastian: Främlingar eller medmänniskor? Den finländska pressens syn på centraleuropeiska flyktingar 1938–1939 
• Leppänen, Sami: Kylläisyyden tavoittelua ja matkaansaatettua häiriötä - Rikollisuus Joensuun kaupungissa ja Liperin kunnassa vuosina 1938-1939 ja 1945-1953
• Waldén-Antikainen, Susanna: Yrjö Kilpinen kansallissosialistisessa lehdistössä 1938–1942

Sodassa

• Rask, Madelene: Finlandshjälpen i Åmåls kommun 1939-1940 : En studie om centrala finlandshjälpen i Åmåls kommun
• Niemi, Outi: ”Sinut viedäkö vieras saa?” : Moskovan rauhansopimukseen liittyvä kirjoittelu Karjalaisessa ja Maakansassa maaliskuun 1940 aikana
• Salminen, Kosti: Luovutettu Karjala ja kalevalaiset premissit : Olavi Paavolaisen Karjala – muistojen maan Karjala-retoriikka Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian valossa
• Mäkinen, Jarno: Sodankäynnin oppeja Saksasta : suomalaisten upseerien välirauhan aikaiset opintomatkat Saksaan
• Kastari, Markus: Suomen armeijan toiminta Karjalan linnoitusaluetta vastaan syyskuussa 1941
• Nevalainen-Yakovlev, Taru: Siviileitä ja sotilaita... sekä muutama koira - viihdytyskiertueiden ja esitysten kohteet ja henkilöstö vuosina 1941-1944
• Anttalainen, Tommi: Saksalaiset Hyrynsalmella - Ystäviä ja vihollisia 1941-1944
• Varjo, Anu: Modernin teollisen puurakennuksen arkeologinen inventointi : Tapaustutkimuksena Hangon Tulliniemen kauttakulkuleiri 1942-1944
• Fagerholm, Fanny: Bakom främsta linjen: Militärläger i Hangö från II:a världskriget som konfliktarkeologiska objekt
• Lahe, Jukka: Poikkeuksellista diplomatiaa : Lähettiläs Aaro Pakaslahti Vichyn Ranskassa 1943‒1944
• Timo, Jaakko: Divisioonan tiedustelun kehittyminen jatkosodan aikana
• Syväniemi, Maria: Sotilaiden sielunmaisema : jaettu kokemus jatkosodasta epävirallisissa valokuvissa
• Tuikkala, Tuomas: ”Raskaaksi alkaa käydä tämä sota” : talvi- ja jatkosodan kokemukset Pentti Tuikkalan päiväkirjoissa
• Riihonen, Helmi: "On vallan perkelettä kun et kirjoita" : kiroilu sota-ajan kirjeissä
• Ek, Alina: Saanhan olla sinun rinnallasi, rakas oma sulhaseni. Puhuttelumuodot ja affektiivisuus sota-ajan henkilökohtaisissa kirjeissä
• Rintala, Jenni: Etelä-Pohjanmaan murre sota-ajan kirjeissä
• Rosi, Janette: ”Mutta ei me surra. Meidän teltassa kukoistaa hirtehishuumori” : huumori sodanaikaisissa kenttäpostikirjeissä
• Räisänen, Ilkka: ”Vastenmieliset vieraat” : Pohjolan Työn suhtautuminen saksalaisiin Lapin sodan aikana

Sodan jälkeen

• Kukkonen, Inka: Karjalaisiin asennoituminen suomalaisessa koulujärjestelmässä ja siirtoväen koulukokemukset 1944–1994
• Tammisalo, Mikael: Valvontakomission työkalusta puolueettomuusvartioinnin etulinjaan : Suomen merivalvonnan kehitys vuosina 1944–1960
• Fyrqvist, Sami: Kotimaa-lehden kuva ortodoksisesta kirkosta sotien jälkeisellä kaudella 1944-1949
• Siegenthaler, Ansel: Karelia in Flux : Shifting discourses in Soviet literature and contemporary opinion
• Intonen, Saara: Evakkojen tunnustuksia : Lapin sodan evakkokokemuskertomukset Axel Honnethin tunnustusteorian valossa
• Vikström, Tarja: Kauppatavarana rakkaus : Anni Polva -brändin rakentuminen 1940–60-luvulla 
• Oikarinen, Iiro: ”Vaaleihin mennessä voi kuitenkin niin paljon tapahtua, että ennustaminen niiden tuloksesta lienee turhaa” : Suomen diplomaattiset suhteet Tsekkoslovakiaan 1945–1947
• Murashev, Aleksandr: Keskustelu päätösten ympärillä : keskustelu seulontapäätöksistä valtion arkistoainesten supistamiskomiteassa 1947-1970
• Taskinen, Jyri: Merikoivisto
• Brander, Richard: Finland och den tidiga västintegrationen : Hjalmar J. Procopé och Europarörelsen 1948-1954
• Kykkänen, Emmi: Viinanhimo syntinä ja sairautena : Alkoholismikuvaukset suomalaisissa näytelmäelokuvissa 1948–1958
• Sinokki, Riikka: Siirtoväen asuttaminen ja huolto Kiuruvedellä 1948−1959
• Nieminen, Henry: "Yhden koulun malliin siirtyminen" - Kyläkoulujen lakkautukset Pertunmaalla vuosina 1948-2018
• Piesala, Aki: Lääkkeitä panssarintorjunnan kriisiin : Panssarintorjunta-aseiden hankinnat ja kehitys Suomessa 1948-1968
• Reinikka, Fanny-Johanna: "Välj Lucia – Hjälpviljans Symbol" : Lucia-perinne osana kieliyhteisön vahvistumista Helsingissä ja Tukholmassa vuosina 1949–1960
• Tuovinen, Johanna: ”Nuoriso yhdistää maaseudun!” – Petsamon siirtolaisnuorten Raivaajalehti jälleenrakennuseetoksen representoijana

Linja-auto - maanteiden kiitäjä (1950)

• Kauppi, Ville: Polttoainehankinnasta Valpuriin - Ilmavoimien sodan ajan suunnitelmat 1950-luvulla
• Kojo, Henna: Käytäntö, estetiikka, elämäntapa : Modernisoituva koti 1950–1960-lukujen Suomessa
• Taimi, Maija: Arkipäivän arkkitehtuurin viimeinen linnake : Alvar Aallon suunnittelema typpitehdasalue Oulun Laanilassa
• Pajunen, Jenna: Milloin lapsi on valmis koulutielle? : diskurssianalyysi koulukypsyyden käsittelystä Opettajain Lehdessä vuosina 1950-1973
• Järvi, Maikki: The distant coffee partners : Bilateral relationship between Finland and Colombia 1950-2018
• Lehto, Juho: Helsingin vuoden 1952 olympialaisten henkilöstö : vapaaehtoisten ja palkallisten demografia ja organisointi
• Hurskainen, Aleksi: ”Hymyillään kaikille eikä näytetä pahaa naamaa, vaikka sisällä kuinka jurnuttaisi” : Suomalainen kansallinen identiteetti julkisessa keskustelussa Helsingin olympiavuonna 1952
• Joska, Sanna: Siirtokarjalaisten sopeutumista koskevan tutkimuksen lähdeaineistot vuosina 1952-2018: Viranomaisarkistot ja vähemmistöryhmän ääni
• Saara Matala: The Finlandisation of Shipbuilding. Industrialisation, the State, and the Disintegration of a Cold War Shipbuilding System
• Teikari, Teemu: Nousua kohti : Aeron vuosikertomusten kuvaus yhtiön kehityksestä 1952–1968
• Kuoppala, Petrus: Kielipoliittista sivumakua? - Suomen ruotsinkielisen lehdistön kirjoittelu Porkkalan omaisuuden palautuksesta 1955-1956
• Nissinen, Jukka: Finnish Diplomats as Interpreters of Finland’s Foreign Policy 1955–1971: Question of Neutrality and Divided Germany
• Korhonen, Ville: Hävittäjähankintojen vaikutus Suomen ilmavoimien hävittäjätorjuntakykyyn vuosina 1956-1975
• Lavikainen, Kasperi: The Determinants of Finnish Export Structure, 1956–1989
• Aitola, Minna: Muurinmurtaja : Tyyne Leivo-Larsson: Suomen ensimmäinen naissuurlähettiläs Oslossa 1958-1965
• Paitsola, Samuli: Unelma kaupungista : Alvar Aallon Helsingin keskustasuunnitelma kaupunkisuunnittelun modernistisessa traditiossa
• Halinen, Ville: Helsingin Vanhankirkon nuorisotyö 1960-luvun kirkollis-yhteiskunnallisessa murroksessa
• Pihlajamäki, Annina: Seinäjoen kaupungin poliittiset kulttuurit 1960–1975
• Kannela, Sini: Kaupassa, pankissa, raiteilla : tietotekniikan kehitysvaiheita 1960-luvun Suomessa Keskon, Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin ja Valtionrautateiden toteuttamina
• Hautamäki, Tapani: Menestyksen ja romahduksen tie : suomalainen urheilujohtaminen 1960-luvulta 2010-luvun lopulle
• Ylikangas, Jaakko: Audiovisuaalinen vallankumous koulussa : audiovisuaalisten opetusvälineiden käyttö Oulun normaalilyseossa ja Oulun normaalikoulussa 1960- ja 1970-luvuilla
• Gustafsson, Jan-Peter: Taikalyhtyjä ja pontikkapannuja : ruotsalainen ja suomalainen hyvinvointivaltio Ingmar Bergmanin ja Mikko Niskasen elokuvissa
• Heikkinen, Eetu: ”Ketorin maisema” : lääkeyritysten mainokset suomalaisissa lääkärilehdissä ja suoramainonnassa 1960-luvulta 1990-luvun loppuun
• Kajava, Tomi: MiG-hävittäjien hankintojen, versioiden ja käyttöönoton vaikutukset suomalaiseen hävittäjätorjuntakykyyn vuosina 1962-1982
• Seppälä, Laura: Deconstructing the Finnish man : studying representations of masculinities in Finnish war films The Partisans and Ambush
• Kempe, Jesse: ”Tällaisesta toiminnasta saattaisi sivullinen päätellä, että asiat meillä ovat kohdallaan” : Yhdysvaltain kansalaisoikeusliike ja vähemmistöjen mediarepresentaatio The Guardianissa ja Helsingin Sanomissa 1964–1968
• Jörgensen, Antti: "Seksivallia" murtamassa? : seksuaalisuus suomalaisissa elokuvissa ja niitä käsittelevissä lehtikirjoituksissa vuosina 1966 – 1970
• Kankaanperä, Katariina: Kirkolliset ja uskonnolliset kysymykset Keskisuomalaisessa 1966-1975
• Kärkkäinen, Tiina: Ministerien professionaalisuus Katsaus kahdeksan hallituksen ministereistä vuosilta 1966-2015
• Karhu, Rosa: Suomalaisuus ja historiakuva : nuorille kohdennettu kertomus verrattuna nuorten näkemyksiin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 1967
• Karlsson, Sonja: ”Katson, että sterilisoiminen olisi suoritettava” : steriloinnit Suomessa 1967–1970 ja vuoden 1970 uusi steriloimislaki
• Saloranta, Pyry: Ydinvoiman rakentamisesta käyty keskustelu Suomen Kuvalehdessä 1967-2002
• Laurila, Sofia Eleonora: Där men ändå inte : En kritisk-diskursanalytisk studie av hur romska barn har marginaliserats i grundskoleutbildningen i Finland från 1968 till i dag
• Harju, Henna: "Naisen paikka ei ole kotona" : sukupuoliroolikeskustelu Tellervo Koiviston pakinoissa Suomen Kuvalehdessä vuosina 1968 - 1971
• Blom, Anders: Taloudelliset eturyhmät politiikan sisäpiirissä : tutkimus liike-elämän poliittisesta vaikuttamisesta kolmikantaisessa Suomessa 1968—2011 
• Härmä, Tomas: Polttoitsemurha suomettumisen aattona : Jan Palachin polttoitsemurhan käsittely suomalaisissa puoluelehdissä tammikuussa 1969
• Harju, Petra: Luterilaisesta uskonnonopettajasta ekumeeniseksi ortodoksiarkkipiispaksi : Metropoliitta Johannes ekumeenisena toimijana ja ajattelijana Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa 1969–1999

Espoo (1971)

• Pihlajamaa, Antti: Parlamentaarinen puolustuskomitea - puolustuskeskustelua 1970-luvun alussa
• Westö, Maria: "Finnhits - Suomen suursuosikit samalla levyllä" : Transnationaalisuus 1970-luvun suomalaisessa ääniteteollisuudessa
• Terhi Leppäaho: Kiitosta kiinnostavimmalle kirjallisuudelle – Suomessa myönnettävät kirjallisuuspalkinnot ja niistä tuotettu kirjallinen julkisuus lehdistössä 1970–2000
• Elenius, Susanna: "Alku on aina alku ja siitä lähetään nousemaan" - Suomen Palloliiton rooli suomalaisen nais- ja tyttöjalkapalloilun kehittämisessä 1971-2009
• Tamminen, Tapani: Itsenäisyys Helsingin hengestä toiseen kylmään sotaan? : Näkemykset liennytyksestä Suomessa 1975–1980
• Ojanperä, Perttu: "Raportti rappion politiikasta" : Peter Kankkosen kirja Suomettuva Suomi ja sen vastaanotto 1976–1980
• Heikkinen, Saara: ”Mun mielestä sillä on ollut valtava vaikutus” : Kostamus-hankkeen merkitys rakentajien lasten näkökulmasta
• Borg, Kristian: Blåvitt begär: Postkoloniala läsningar av finskhet, klass och genus i svensk film
• Johansson, Laura: Ohjausta sukupuolisilmälasien läpi katsottuna : sukupuolten tasa-arvo ja koulutuksen segregaatio Opo-lehdissä vuosina 1983–2015
• Linden, Vesa-Matti: Sodan ja talouden Suomet : Suomen 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun yhteiskunnallisen ja poliittisen murroksen tiedonsosiologinen tulkinta

Muistaminen, kulttuuriperintö

• Huhtinen, Nina: Sodan koskettamat : tulkitseva fenomenologinen analyysi lapsuusajan sotamuistoista
• Pirinen, Sini: Sienten kategorisointi muisteluaineistossa
• Ukskoski, Laura: Karamzininrannasta Aulis Rytkösen kadulle : Tutkimus 2000-luvun muistonimeämisestä
• Nousiainen, Katri: Hautalahden aliupseeri- ja upseerikylän kulttuurisen arvon rakentuminen
• Järvenpää, Taina: Sukupolvelta toiselle siirtyvät perintönimet 2010-luvulla
• Hänninen, Elina: Muistoja, mielikuvia ja muuttuvaa kulttuuria : Vienankarjalaisen kulttuurin merkitys sukujuuriltaan vienalaisille ja kulttuuriaktiiveille 2010-luvun Suomessa
• Eronen, Mikko A: Karjalainen identiteetti ja kokemuksia Karjalan kotiseutumatkailusta – Tutkimus sukuni kolmannen polven karjalaisista
• Sorjonen, Petteri: Piikkilän kartano – paikka ilman aikaa : Kerrottu ja koettu paikka suvun kehyskertomuksena
• Mannonen, Mari: Kansanuskon revitalisaatio Taivaannaulassa  
• Voutilainen, Hilja: Yhteistoiminnallisuus muistelukerronnassa   
• Haapanen, Katja: Aleksis Kiven kirjailijakuva lukion oppikirjasarjoissa Äidinkieli ja kirjallisuus ja Särmä. Suomen kieli ja kirjallisuus
  Simonen, Mari: Suomi ja suomalaisuus maantiedon yläkoulun oppikirjoissa 

Neulomisen historiasta

Eilen sain aikaiseksi osallistua Muinaismuistoseuran tilaisuuteen, jossa Anna Rauhala puhui otsikolla Merkityksellinen neulonnan taito. Olin viimeksi kuullut Rauhalan esityksen pari vuotta sitten ja joko paljon oli unohtunut tai selvinnyt sittemmin. Nyt tutkimuksensa Neulonnan taito on tullut valmiiksi ja tarkastetaan väitöstilaisuudessa juuri ennen joulua.

Mielestäni en ollut koskaan ajatellutkaan sitä, mitä materiaalia neulepuikot "ennen vanhaan" olivat ja mistä ne ilmaantuivat. Moisia sileitä ja suoria tikkujahan ei ole missään poimittavaksi, joten neulonnan alku 200-300-lukujen Arabian niemimaalla yhdistyykin metallinkäsittelytaitoon. Puikkoja tehtiin sittemmin puustakin, ainakin täällä Suomessa. Koivusta syntyi parhaimmat ja katajasta kevyimmät. Ostopuikot yleistyivät 1900-luvun alussa, jolloin puikkoina saatettiin käyttää myös polkupyörien pinnoja ja sateenvarjojen osia.

Kun ole itse murrosikäisenä erikoistunut mahdollisimman paksuilla puikoilla neulomiseen, näyttävät vanhat ohuella langalla tehdyt tolkuttoman työläiltä. Rauhala totesikin kokeneensa museoneuleen rekonstruktion neulomisen rasittavaksi.

Rasittavalta on minusta aina näyttänyt englantilainen tapa neuloa. Kuten Rauhala oli jo aiemmin kertonut ja minä olin autuaasti unohtanut, tämä lankaa nosteleva ja kiertävä tyyli on se vanhempi, josta Suomessa vierotti pois kansakoulu 1900-luvun alusta alkaen. Rauhala ei ollut onnistunut löytämään syytä muutokselle, mutta epäili sen liittyneen Saksan mallin seuraamiseen. (Mikä oli kehitys Ruotsissa?)

Neulontatavoissa ei eroa ainoastaan tekeminen vaan myös jälki. Englantilaisella tavalla syntyy tiiviimpää ja tasaisempaa.

Varhaisin todiste neulomisesta Suomessa on 1400-luvulle ajoitettu arkeologinen löytö Turusta. Asiakirjat todistavat neulomisen olleen yleistä viimeistään 1600-luvulla, ainakin Varsinais-Suomessa. Tullitilit kertovat tuotteiden viennistä Turusta Tukholmaan. Taito koettiin niin välttämättömäksi 1800-luvun lopulla, ettei sen ottamista kansakoulujen opetussuunnitelmaan (tytöille) tarvinnut perustella. Mutta nyt se on meditatiivinen ajanviete, jota ilmankin pärjää. Toivottavasti emme joudu uudestaan tilanteeseen, jossa rintamalta lähetetyissä kirjeissä pyydetään liipasinsormikkaita, joita rakkaudella ja velvollisuudentunnolla neuloisimme yöt ja päivät.

Kuva kirjasta "A junior class history of the United States; to which are added the Declaration of independence, and the Constitution of the United States .." (1899)

Riti rati ralla, tuli talvi halla...

Vieläkin päiväkodeissa laulatettavan Riti rati rallan sanoittajalla Maija Konttisella on (tätä kirjoittaessani) niukka Wikipedia-sivu. Sen täydentäminen verkosta löytyvin tiedoin osoittautui yllättävän haastavaksi. Alkaen siiitä, etten löytänyt syntymäaikaan sopivaa kastetta Kangasniemeltä. Innostuin vaivautumaan kirjastoon asti lukemaan matrikkeleja (*), joista löytyi vaihtoehtoinen päivämäärä 3.9.1873, jolle puolestaan löytyi kastemerkintäkin.

Maijan eli virallisesti Ida Marian vanhemmat olivat nahkuri Petter Johan Konttinen ja Ida Heikkinen, jotka olivat muuttaneet Kangasniemelle vuonna 1872 Juvalta (RK 1869-77 s. 232, LK 1870-77 s. 232). Ida Maria ja kaksi pikkusiskoaan Lydia (s. 24.5.1878) & Hilja (s. 24.12.1879) menettivät isänsä 18.3.1883 keuhkokuumeeseen (RK 1881-1890 s. 204).

Petter Konttisen perukirjaa en etsinyt, joten jään epätietoiseksi siitä, millä resursseilla Maija Konttisen äiti on leskeksi jäätyään lähettänyt esikoistyttärensä Mikkeliin tyttökouluun, jonka tämä aloitti ensimmäiseltä luokalta vuonna 1883. Viimeistä kouluvuottaan 1890 Maija Konttinen muisteli myöhemmin näin

Vaikka heillä oli pitkät, melkein maataviistävät hameet, olivat he kuitenkin suuria, vallattomia lapsia nuo senaikaiset seitsemäsluokkalaiset. He riemuitsivat elämästä. Hyppäsivät lautaa ja heittivät volangia koulun pihalla, tanssivat ryssää (karamankkaa) koulun rappusilla ja näyttelivät "Kilikalikassista" luokkahuoneissa. Talvisin laskivat he Naisvuorella suurella reellään kilpaa lyseolaisten kanssa. Ja hurahuttivat joskus rohkeuden näytteeksi läpi lankkuaitojen rauhallisten talonomistajien pihamaille. Taisipa joku heistä syksyisin ja keväisin koulumatkallaan vielä ajaa Kirkkopuiston vihreiksi maalatuissa ristikkoporteissa "karuselliakin".

Eikä koulunkäynti päättynyt tyttökoulun päästötodistukseen vaan Maija Konttinen jatkoi Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa 1891-1894. Yhden matrikkelin mukaan hän on tämän jälkeen ollut kotiopettajana. Vuonna 1899 Maija Konttinen sai hospitanttina eli vuoden kurssituksella Jyväskylän seminaarista kansakoulunopettajan pätevyyden. Tällä hän pääsi samana vuonna Tampereen alemman kansakoulun opettajaksi (Tampereen uutiset 30.6.1899). Tampereelle muuttokirjaa ottaessaan pikkusiskonsa jäivät Kangasniemelle äidin ja isäpuolen talouteen (RK 1891-1900 s. 202, 665)

Tampereen osoitekalenterissa 1905 opettaja Ida Konttinen asuu Aleksanterinkatu 25:ssä ja 1908 Hämeenkatu 8:ssa. Seuraavana vuonna on Helsingin osoitekalenterissa kansakoulunopettaja I. Maria Konttinen asumassa Lapinlahdenkatu 7:ssa (samoin kuin konttoristi Hilja Konttinen, sisar?). Ida Maria Konttinen oli nimetty Helsingin alemman suomenkielisen kansakoulun opettajaksi missä toimessa hän oli eläkkeelle jääntiinsä asti.

Vielä Tampereella ollessaan Ida Maria Konttinen vilahtaa kerran sanomalehdessä Mustalaislähetyksen järjestämän kesäkurssin opettajana (Kotimaa 26.6.1907). Helsingissä hän oli vaalilautakunnan ja Savon seuran jäsen (Uusi Suomi 26.2.1919, Savotar 22.12.1919). Savon seuran iltamassa lausuttiin vuonna 1920 Maija Konttisen runo Rukkaset eli kuinka kaks' Savon Seuran naista kos' Savon Seuran suurinta (Savotar 31.12.1921). Uuden Suomen (27.4.1921) mukaan Konttisen myöhemmin toistettu esitys oli loistavan humoristinen.

Runojen lisäksi digitoiduissa aineistoissa on koulumaailman ulkopuolisia juttuja: "Portvornikan herrasväki" Muistoja ryssien ajoilta (Liikeapulainen 2/1920), Virkanainen Miina Möttönen sekä iinit ja riinit (Liikeapulainen 25-26/1921), Kaviaaria. Vanha laskiaisjuttu (Liikeapulainen 4/1928) ja Amalian putiikki (Liikeapulainen 5/1928).

(*) Mikkelin tyttökoulu 1879-1929. 1929, s. 34-39, 169
Mikkelin tyttölyseo 1879-1954. 75-vuotisjulkaisu. 1954, s. 217
Jyväskylän seminaari 1863-1937. Muistojulkaisu. 1937, s. 405
Helsingin suomalainen jatko-opisto 1881-1929. 1929, s. 396
Pentti Lempiäinen, T.I. Haapalainen: Virsiavain. Käsikirja virsikirjan käyttäjille. 1971, s. 151

Lääketieteen ja seksin historiaa

Viime perjantaina lääketieteen historian seura piti perinteistä syysseminaariaan koko päivän. (Perinteen pituudesta ei ollut selvää käsitystä. Olin itse paikalla 2015, jonka ymmärsin ensimmäiseksi.)

Väitöskirjansa lähes valmiiksi saanut Elina Maaniitty kertoi tartuntatautien torjunnasta 1700-luvun Ruotsissa. Olinkohan koskaan tullut ajatelleeksi, että tuolloin tarjolla olleet vähäiset opit ja keinot saatettiin kokea sekaantumisena Jumalan määräyksiin? Mutta valistusaika jylläsi ja kun hallinto näki kansantaloudellisesti järkevänä lapsikuolleisuuden vähentämisen, niin papit eivät suuremmin mutisseet vastaan.

Ja vaikka olen rokon ymppäyksestä monesti maininnut, en tiennyt tai olin unohtanut, että siihen saattoi kuolla. Mikä jossain määrin hillitsi käyttöönottoa. Lääkärit suhtautuivat myös varauksella siihen, että toimenpide annettiin muiden tehtäväksi.

Väitöskirjatutkimuksensa äskettäin aloittanut Iida Luukkonen jatkaa gradunsa Oikeuslääketieteelliset kuolemansyyntutkimukset Jämsän käräjäkunnassa 1894—1917 aiheesta laajentaen alueellisesti ja ajallisesti. Häntä kiinnostaa lääkärin asiantuntija-asema ja tutkimustulosten vaikutus käräjäkäsittelyssä. (Näköjään olen joskus törmännyt arkistossa lääkärien laskutuksiin ruumiinavauksista, mutta tutkimuspöytäkirjoihin ei ole ollut koskaan syytä tarttua. Mutta siellä nekin odottaisivat arkistossa. Luukkosen näyttämien esimerkkien perusteella ovat pelkkää tekstiä.)

Aina niin ihana tilastoanalyysi näytti nurjat puolensa Sakari Saaritsan esityksessä, jossa etsittiin kunnanlääkärien (vähentävää) vaikutusta kuolleisuuteen. Oli paljon vaikuttavia tekijöitä, joita ei ollut helppo ottaa huomioon ja kuolleisuustiedot karkealla tasolla. Saaritsan mainitsemasta Aalto-yliopistossa käynnissä olevasta hankkeesta kerätä tietokantaan kuntien historiallista tilastotietoa olisi kiva kuulla lisää.

Kruununhaasta siirryin sitten Kamppiin, jossa Goethe Instituutissa puhui (onneksi englanniksi) Angela Steidele mainostettuna aiheena Annie Lister. Jossain näkymättömissäni pyörivä elämästään kertova draamasarja Gentleman Jack oli houkutellut salin täyteen yleisöä, jonka koostumus poikkesi huomattavasti "normaaleista" historiatapahtumista. (Pikakatsauksen aiheeseen ja ohjelmaan saa videosta The extraordinary life of 'rockstar' lesbian Anne Lister.)

Steidelen elämäkerta Listeristä perustuu muiden tekemään tutkimukseen, mutta hän on itse tutkinut varhaista lesbo/queer-historiaa Saksassa. Siellä (tai ainakin Preussissa) oli 1700-luvun alussa homoseksuaalinen kanssakäyminen kiellettyä myös naisilta, joten naisen kanssa avioitunut Catharina Margaretha Linck teloitettiin vuonna 1721. (Wikipediassa on englanniksi asiallisen näköinen selostus elämästään.) 1800-luvulta, jolloin lait olivat jo muuttuneet, Steidelella oli tiedossa monikansallinen yhteisö Roomassa.

Introlla Steidele yritti siis kumota Listerin yhteydessä usein mainittua ensimmäisyyttä. Mutta koko sali oli tietenkin tullut kuulemaan tästä julkkiksesta. Itseni houkutteli paikalle maininta, että Lister oli käynyt Suomessa. No, kuten olisi pitänyt arvata, kyse oli pikataipaleesta Tukholman ja Pietarin välissä. Lister ei ollut kirjoittanut siitä mitään kuuluisaan päiväkirjaansa ja parin kirjeen anti oli pian kuultu. Ja joku suomalainen oli jo kaivanut höyrylaiva Furst Menschikoffin matkustalistankin ÅU:sta 11.9.1839, joten ei siitä sen enempää. (Paitsi huomio, että sanomalehteen painetusta listasta ei nähnyt kenen kanssa Lister matkusti.)

Huomattavasti enemmän Steidelella oli kerrottavaa Listerin (seksi)suhteista, joita hänellä oli monta ja osin yhtäaikaisesti. Vastaavaa on nykyään totuttu miesten elämässä (jo) paheksumaan, mutta tuntui, että yleisössä haluttiin Listeriin identifioitua tai häntä ainakin haluttiin ihailla. Vaikka mainittiin muutakin nykyarvoista nähden ikävää, kuten lasten käyttö kaivostyössä ja naisten äänioikeuden vastustaminen.

Loppukeskustelussa vilahti kommentti siitä, miten olisi hienoa löytää vastaava persoona Suomesta. No, Maria Grape olisi tarjolla, mutta markkinointiin ei kannattane käyttää valokuvaansa.

Vielä 1500-luvun muodista

Viime keskiviikkona Sinebrychoffin taidemuseon Cranach-näyttelyn oheisohjelmassa oli vuorossa Paula Hohti Erichsenin esitys puvuista ja pukeutumisesta Cranachin aikaan. Se liittyi tutkimusprojektiin Refashioning the Renaissance, jonka blogi ei ole pysynyt syötteessäni ja seuraaminen unohtunut.

Kuulimme, että muoti 1500-luvulla oli voimakkaasti kehittyvää. Kehitystä saattoi kiihdyttää yleistyvät muotokuvat ja peilien tulo. Muutakin uutta oli, kuten kaikki Amerikasta löydetty. Hohti Erichsen selosti melko perusteellisesti hyönteisistä saatua punaista väriä, jota alettiin saada Meksikosta toisesta lajista aiempaa helpommin eli myös halvemmin.

Hohti Erichseniä kiinnostaa nimenomaan materiaalisuus, josta kuulin hänen puhuvan jo huhtikuussa 2016. Esityksen perusteella se on projektissa tarkoittanut räätälöintikokeilua, pesuainereseptien testailua ja kasvivärjäystä. Siis sellaista, jota Hämeenlinnassa kuultu Iloinen joutsen tekee tosissaan alusta loppuun asti eikä vain kokeile.

Isoimpana projektina mainittiin miehen asu. Sitä eivät tee ryhmän tutkijat itse vaan osaajat lontoolaisessa laitoksessa School of Historical Dress. Eli tämäkin tekeminen oli tutkijoiden puolelta kokeilu, jossa syntyi yllä näkyvä minikokoisen jakun puolikas. Varmasti sen tekemisestä oppi, kuten Hohti Erichsen vakuutti. (Koin minäkin oppivani kutoessani muutaman sentin pätkän pystykangaspuilla ja kammatessani pari villapalloa.) Mutta väistämättä tuli ajatelleeksi, että aiemmassa Cranach-ohjelmassa puhuneet turkulaiset, jotka ompelivat kokonaisia 1500-luvun asuja ja kulkeneet ne yllään, ovat oppineet enemmän.

Eli jälleen voi kysyä mikä on tieteen tekoa tai historiantutkimusta? Miksi täysillä tekevät Iloisen joutsenen tyypit eivät koe tekevänsä tiedettä, mutta Hohti Erichsen ryhmineen näkee saavansa kokeiluistaan irti tieteellistä tietoa? Jo 2016 ihmettelin miten kokeilut saadaan akateemiseksi tieteeksi, enkä vieläkään tiedä. Pitäisi kai lukea projektin blogitekstit.

Vanhasta blogitekstini mukaan tulkitsin Hohti Erichsenin haluttomaksi hyödyntämään harrastajien tietoa. Tässä olin joko väärässä tai mieli oli sen verran muuttunut, että projekti aloitti tänä vuonna joukkoistuksen, jossa 30 vapaaehtoista neuloo pitkiä ja ohuita sukkia, joiden tekemiseen menee 100-200 tuntia per sukka. Yksi mallisukista on Elisabet Buren haudasta Turun tuomiokirkosta.

Puheosuuden jälkeen oli tilaisuus tarkastella materiaalia, mutta tungos oli niin kova, että en saanut mitään irti tästä.

P. S. Nimenomaan edelliseen Cranach-tilaisuuteen liittyen graduharavoinnista sopii tähän Lotta Kärkkäisen työ Lyypekistä verkaa : kulttuurin vuorovaikutus 1500-luvun Suomessa ja Saksassa vaatetuksen näkökulmasta tarkasteltuna. Kärkkäinen käyttää esimerkkinään (tietenkin) Turun linnan maalausta, mutta ei mainitse Elina Nurmen tekemää rekonstruktiota eikä ilmeisesti ole vaihtanut tämän kanssa tietoa. Nurmesta puheenollen, on syytä vihdoin linkittää runsaasti kuvitettuun blogitekstiinsä Turun linnan rakastavaiset - Kuvasta todeksi helmikuulta 2017.

Viikon piispat: Johannes ja Maunu

Johanneksen sinetti
Hausen: Finlands medeltidssigill
Wikimedia

Kun Turun tuomiokapituli pääsi ensimmäistä kertaa käyttämään valtaa piispaa valitessaan, he eivät vetäneet kotiinpäin vaan löysivät sopivan johtajan Sigtunasta asti. Tämä Johannes oli siellä dominikaaniluostarin priori ja esimies. Hänet vihittiin 9.9.1286 piispaksi ennen lähtöä Suomeen.

Siellä Johannes oli tuskin aiemmin käynyt, sillä käyttämänsä lisäkkeen Upsalensis perusteella hän oli kotoisin Upplannista. Tai ehkä oli ollut jossain vaiheessa Turun dominikaaniluostarissa, kuten Palola arvelee.

Kautensa Turussa kesti vain pari vuotta ennen kuin kotiseutu uramahdollisuuksineen kutsui. Säilyneiden asiakirjojen perusteella Johannes vietti Ruotsissa kesän ja syksyn 1288 ja oli siellä jälleen kesällä 1289, jolloin Uppsalan tuomiokapituli valitsi hänet seuraavaksi arkkipiispaksi.

Turussa tuomiokapitulin piti aloittaa uusi mietintä. Fiktiona Kyösti Wilkuna kertoo tilanteesta kaniikki Laurentiuksen näkökulmasta näin:

"Minut oli sillä välin valittu tuomiokapitulin jäseneksi. Kun kahden vuoden kuluttua tuli kuoleman kautta jälleen kanungin paikka avonaiseksi, valittiin siihen veli Maunu, joka nuoruudestaan huolimatta oli oppinsa, suuren saarnaajataitonsa ja hurskaan elämänsä takia suuressa maineessa. Siten olimme me taas lähellä toisiamme ja ystävyytemme lujittui yhä. 

"Niin kuluivat vuodet, meidän rinnakkain työskennellessämme Herran viinamäessä. Tuli sitten tammikuun viideskolmatta päivä Herran vuonna 1291. Aamumessun päätyttyä tuomiokirkossa kokoonnuimme me tuomiokapitulin kanungit sakaristoon valitsemaan itsellemme ja Suomen seurakunnalle esimiestä, sillä isä Johannes oli siirtynyt Upsalan arkkipiispan istuimelle. Hetken neuvoteltuamme päätimme me noudattaa sitä vaalitapaa, jota kutsutaan nimellä via kompromissi, se on: joukostamme oli ensin valittava yksi, joka sitten yksinään saisi valita piispan. Pidettyämme rukouksen löimme arpaa ja niin tapahtui, että piispan valitseminen lankesi minun osalleni. Olisin kyllä tahtonut päästä tuosta edesvastuullisesta tehtävästä, mutta se ei käynyt päinsä ja minun oli mukaannuttava. Palasin siis yksinäni kirkkoon, rukoillakseni siellä valoa ylhäältä. 

"Saadessani tämän raskaan tehtävän osalleni, välähti heti mielessäni, että minun oli valittava piispanvirkaan ystäväni Maunu. Mutta koska hän oli nuorin meistä kaikista sekä ollut lyhimmän ajan kanunkina, heräsi minun mielessäni kaikenlaisia epäilyksiä ja pelkoa virkatoverieni tyytymättömyydestä. Menin siis kirkkoon, joka tällä välin oli tyhjentynyt ihmisistä, ja polvistuin Herramme äidille pyhitetyn alttarin eteen ja syvennyin rukoukseen. Mutta tuskin olin ehtinyt kymmentäkään sanaa lausua, kun kuulin vienon äänen, joka tuli korviini kuin kesätuulen kantama kuiskaus, lausuvan sanat: Elige fratrem Magnum! — Valitse veli Maunu! 

"Hämmästyneenä nousin minä paikaltani ja kiersin ympäri kirkon, nähdäkseni, oliko siellä sittekin joku toinen. Mutta ei, kirkko oli typösen tyhjä ja sakariston ovi visusti kiinni. Ihmetellen palasin minä alttarin ääreen ja polvistuin uudelleen. Mutta ehdittyäni lausua ainoastaan muutaman sanan, kuulin jälleen läheltäni sekä äskeistä selvemmin sanat: Elige fratrem Magnum! elige fratrem Magnum! 

"Minä kohotin nopeasti katseeni pyhän neitsyen kuvaan, joka oli seinässä alttarin yläpuolella. Ja kuinka hämmästyinkään, kun se vaativasti katsoi suoraan minuun ja sen huulet tuntuivat vielä liikkuvan. Samalla muistui mieleeni, kuinka veli Maunu oli jo lapsena luvattu Neitsyt Maarialle, joka ihmeen kautta oli pelastanut hänet kuolemasta. Kiitin hartaasti taivaallista rouvaa ja palasin sen jälkeen sakaristoon. Täällä kerroin nyt, mitä kirkossa oli tapahtunut ja että minä seurakuntamme suojelijattaren tahdosta valitsen korkeasti oppineen veli Maunun kirkkomme ylipaimeneksi. Yksikään läsnäolevista ei osottanut tyytymättömyyttä valintani johdosta, vaan kaikki riensivät tervehtimään esimiehenään veli Maunua."

Piispanvaali 25.1.1291 tosiaan tapahtui yhdellä valitsijamiehellä, joka oli kaniikki Laurentius. Maunu oli Paavali Juustenin käytössä oleiden lähteiden mukaan "syntyjään suomalainen, aikaisemmin Turun kanunki, kotoisin Ruskon pitäjän Märttelän kylästä". (Kanunki ja kaniikki tarkoittavat samaa tointa.)

Seuraavana vuonna novgorodilaiset tekivät hävitysretken Hämeeseen. Ruotsalaiset vastasivat seuraavana vuonna omalla sotaretkellään, joka on Suomen kolmanneksi ristiretkeksi tavattu kutsua. Sen tuloksena Ruotsin hallintaan tuli läntinen Karjala, joka liitettiin Turun hiippakuntaan. Tätä on pitänyt seurata jonkinlainen käännytystoiminta ja hallinnon järjestely, mutta näistä kertovia lähteitä ei ole säilynyt.

Aarno Karimon näkemys Maunu-piispasta.

Lähteitä ei ole myöskään siitä milloin tarkalleen päätettiin siirtää piispanistuin Koroisista lähemmäs merta ja jokisuuta, johon samoihin aikoihin alkoi rakentua Turun linna. Tuomiokirkko vihittiin 17.6.1300 ja seuraavana päivänä sinne siirrettiin Nousiaisista osa Henrikin pyhäinjäännöksistä.

Viimeistään vuodesta 1295 piispalla oli käytössään Kuusisto, jonka rakennukset Yrjö Koskisen tekstissä ovat kuvitelmaansa.

Vähän matkaa satamapaikasta sorjan kuusimetsän takana oli kunnaan rinteelle rakennettu Kuusiston hovi, jonka Maunu piispa oli omilla varoillansa ostanut, mutta antanut lahjaksi Pyhälle Henrikille, se on Turun uudelle tuomiokirkolle ja Suomen piispanistuimelle. Tämän hovin asuinhuoneet eivät tähän aikaan vielä olleet mitään loistavia, vaikka monessa kohden tarpeen mukaisia. Avara sali eli pirtti, joka pidettiin palvelijain olinpaikkana sekä kokoussalina juhlatiloissa, oli vahvoista honkahirsistä salvettu eri kehänä, josta ovi vei korkeaan esikkoon eli porstuaan. Toisella puolella porstuata oli jotenkin yhtäläinen kehä, mutta sivuseinällä jaettu neljään kammioon, joissa arvokkaammat vieraat saivat yösijansa. 

Piispan omat huoneet olivat eri kehässä, jonka etuseinä pisti vähän matkaa sisään muiden kehien väliseen porstuaan, jotta tämä salvos käänsi päätynsä porstuan perään ja siitä ulkoni rannan puolelle. Kaikki nämä kolme kehää muodostivat yhdessä ikäänkuin linnun, jonka vartalo oli tuo keskellä oleva porstua, johon piispan huoneet liittyivät nokkana ja muut salvokset siipinä. Porstuanperäinen rakennus oli oikeastaan tehty kahteen kerrokseen, josta alinen ja matalampi oli hovin kellari, missä oluet ja viinivarat talletettiin maanalaisessa holvissa. Ainoastaan ylinen kerros oli asuttavana ja muutamat porrasasteet veivät porstuasta pirtin seinustaa myöten ylös tämän ylisen kerroksen tasalle, missä vähäinen käsipuilla varustettu sola oli oven edustana. Ovesta sisään mentyä tultiin ensin isompaan huoneeseen, jonka perällä oli soukka kammio salvoksen ulommaisessa päädyssä. Nämä huoneet olivat varustetut pienillä lyijynliitteisillä lasi-ikkunoilla. Mutta muissa asuinhuoneissa oli ainoastaan tavalliset laudalla tai ohuella nahalla peitetyt ikkunat.

Tämmöisessä asunnossa asui Maunu-piispa, kun virkatoimet eivät vaatineet häntä olemaan Räntämäellä tai Turussa; mutta jälkipiispoillensa hän oli alkanut rakennuttaa komeampaa ja vahvempaa kivistä asumusta, jonka perustukset ja aliset kivikerrokset jo nähtiin vähän matkan päässä, itse mäen kukkulalla. Tämän nousevan linnan peruskivillä nähtiin vanha piispa usein istuvan yksin ajatuksissansa, hengessänsä miettien isänmaansa ja kansansa tulevaisuutta ja sivistyksen voitontoiveita tässä syrjäisessä maassa. Silloin hän tavallisesti äkkiä nousi seisomaan korkeimman muurikiven päälle, ikäänkuin avarampaa näköalaa etsien tulevaisuuden aavalla merellä, ja antoi silmänsä kulkea niemien nenitse salmien ja selkien yli. Hänen koko huolenpitonsa ja rakkautensa tarkoitti suomalaisten parasta. 

Heitä, omia kansalaisiaan, hän suositteli, eikä siinä pitänyt suurta lukua Ruotsin vallasta, eikä aina kirkonkaan eduista. Antoipa hän kerran hämäläisillekin anteeksi neljännen nahan omista piispansaatavistansa siitä ainoasta syystä, että nämä olivat kärsineet venäläisten hävityksestä. Hänen alinomainen lauseensa oli, että tämä kansa on leppeydellä ja hellyydellä johdatettava kristillisyyteen, ja että tässä maassa ei vielä sovi vaatia täydellistä katoolista vanhurskautta. Mutta erittäin hän pelkäsi ja kammoi ruotsinväen muuttamista tähän maahan; siitä hän pelkäsi tämän kansan sortuvan. Hän oli salaisesti Ruotsin vallan vastustaja, ja paavillisen istuimen läheisyydessä oli hänellä puolustajia, jotka ajoivat hänen asioitaan. Hän oli Roomassa tehnyt muistutuksia Liivin papiston ja ritariston menettelystä sen maan asukkaita kohtaan. Mutta tulevaisuus oli hänelle sumujen ja hämärien peitossa, joissa ainoastaan ihmisen omat toiveet kangastuvat, ja piispa Maunu istuutui taas lepäämään, jättäen isänmaansa asiat kaikkivaltiaan huomaan.

Lähteet:
Paavali Juusten: Suomen piispainkronikka. Suomennos ja selitykset Simo Heininen. SKST 476. 1988
Ari-Pekka Palola: Johannes. Kansallisbiografia
Ari-Pekka Palola: Magnus. Kansallisbiografia
Wikipedia: Johannes, Maunu I
Kyösti Wilkuna: Miekka ja sana I. Historiallisia kertomuksia
Yrjö Koskinen: Pohjan-Piltti. Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa

Marraskuuta

12.11.

• Sali täynnä porukkaa, kun aiheena on pyhät puut.
  [Kuulimme Brasilian puista alueen alkuperäiskansaa tutkineelta Pirjo Virtaselta. Erikoiset puut, mutta metsä muutenkin kertoo heille aiemmista sukupolvista ja maan käytöstä.
  Virolainen Madis Arukask esitti m.m. lähdevitteellä "Lotman 1984" näkemyksen, että lännessä - kuten Virossa ja Suomessa - on tyypillistä "taika-ajattelu", jossa esimerkiksi pyhiä puita lähestytään vastavuoroisessa sopimussuhteessa: "jos minä annan, niin saan". Venäjällä taas suhde on "uskonnollinen", yksipuolinen. Arukask myös totesi, että Neuvostoliiton uskontovastaisuus hävitti uskonnollista ajattelua vähemmän kuin länsimainen sekulaarisuus ja rationaalisuus.
  Varsinaiseen kiinnostuksen kohteeseen eli Suomeen jäi suunniteltua vähemmän aikaa ja Vesa Matteo Piludun puheesta ainoa järjellinen muistiinpanoni on, että karsikkopuita on tutkittu eniten.
  P. S. Graduharavoinnista. Drischenko, Maiju: Maagisesta rajapuusta kodin symboliksi : pihlajan rooli suomalaisessa kansanperinteessä suhteessa naiseuteen]

13.11.

• [Video The Problem with Museums on] Vauhdikas katsaus, jossa esimerkkeinä kaksi ihmisjäännöstä.
• [Illalla FB:n puolelle päivitys "Ajattelin, että Anun yleisö tarvitsisi tilkettä sadesäällä, mutta kyllähän täällä väkeä on.". Anu Lahtinen puhui Sinebrychoffin museossa otsikolla Sukupuoli ja valta 1500-luvulla. Eniten puhutteli esimerkkinsä, jossa naimattomaksi jääneen siskon rooli tiedonvälittäjänä ja edustajana löytyi, kun yhdistettiin tarpeeksi monta kirjettä, joissa hänet mainittiin.]

18.11.

• Jos pitäisi ostaa ala-asteikäiselle lapsukaiselle joululahja, niin tämä. [Eli Raili Mikkasen kirjoittama ja Laura Haapamäen kuvittama Suomen lasten aarrelaivat.] Upeat kuvat ja lyhyehköt narratiiviset luvut lapsen näkökulmasta (poikkeuksena yksi sotalaiva, joka kertoi itsestään). Muinaismuistolaki on vahvasti mukana.

19.11.

• [Kommenttina maailmalla jatko-opiskelijoille annettuun ohjeeseen olla lähestymättä konferensseissa alan tähtiä] Onneksi aloitin amatöörinä ja kylähullun mainetta pelkäämättä olen viimeisenä vuosikymmenenä esittäytynyt ihan kenelle tahansa historian, arkeologian ja museoalan tapahtumissa.
• Elisan museo Töölössä on yleisölle auki vain näin nimipäivänä 19.11. Ilman opastusta kokoelmasta ei paljon irtoa.

21.11.

• Kesken päivää saapuminen kuva-arkistopäivien ilmoittautumistiskillle. "Kaisa Kyläkoski, eiks ni". Ööö, joo, kukahan sinä mahdat olla ja muistatko minut katastrofiesiintymisestäni tässä tilaisuudessa ei niin kauan sitten? Vai jostain muusta ikävästä? [Piipahduksessa kuullusta blogiteksti]
• Turun museokeskuksessa on saatu kunnon tubetus käyntiin ja tehty haul/unboxing-video museolahjoituksesta [Tietenkään tämä ei ole suositeltu lahoitustapa, mistä selitystä videoon liittyvässä blogitekstissä]

26.11.

• [Kommenttina Kansallisarkiston Twitterissäkin jakamaan tiedotteeseen, jossa Astian uuden version sanotaan avautuvan ensi vuonna] Hah, arvasin jo heinäkuussa, ettei Astian uusi versio tulisi tuotantoon tämän vuoden puolella. Ensi vuosi... tjaa.
  [Tämän jälkeen näin Kansallisarkistossa työskentelevän Satu Sorvalin twiitin: "Hiljaa hyvä tulee". Tavoitteena on ollut, että modernisoitu Astia palvelee kaikenlaisia käyttäjiä. Vielä ei kuitenkaan kannata henkeään pidättää tuon käyttöönoton kanssa - tiedotteessakin todetaan laveasti, että se tapahtuu "ensi vuoden aikana".
  Vasta pari päivää myöhemmin toisen sukututkijan nostona huomasin tiedotteen virkkeen "Kansallisarkisto pyrkii siihen, että muutoksen jälkeen Digitaaliarkistoon viittaavat linkit (url-osoitteet) ohjataan uudelleen Astia-palveluun." Pysyviä tunnisteita ei muuten mainita tulevan ratkaisun ominaisuutena.]

28.11.

• "Voidaan kai olla yhtä mieltä siitä, ettei nainen sovi esim. kaivostyöläiseksi. Ehkä vielä vaikeampi on kuvitella miestä vakinaiseksi lastenhoitajaksi; tilapäisesti aviomies kyllä joutuu hoitamaan lapsia." (1958)