1500-luvun muotia

Sunnuntaina mainitsemassani Sinebrychoffin Cranach-näyttelyssä on runsas ja laadukas esitelmäohjelma, josta samaisena sunnuntaina oli vuorossa kaksi esitystä. Ensimmäisenä puhui ja pukeutui Elina Nurmi ompelemaansa rekonstruktioon, joka perustuu Turun linnan seinämaalaukseen. Idioottina en a) muistanut tavanneeni hänet toukokuisella Ahvenanmaan matkalla ja b) istunut eturiville, josta olisi saanut parempia kuvia.

Ajan - eli 1530/40-luvun - ruotsalaisesta pukeutumisesta on vähän kuvalähteitä ja Turun linnan maalauksen tapaiset ovat voineet käyttää saksalaisia painokuvia inspiksenä. Ei siis voi sanoa, että parin näköisiä hengaili jokaisessa Turun kadunkulmassa. Mutta koska saksalaista vaikutusta kaupungissa oli, niin ehkä kuitenkin joskus jotain samantapaista.

Pukeutumista oli mielenkiintoista katsella. Itse en kyllä hinkuisi vetää päälleni kahta villaista liivihametta ja vielä niiden päälle tiukkaa jakkua. Miehen vaatteen sanottiin painavan kiloja.

(Paikan päällä oli oma tunnelmansa, mutta verkossakin on nähtävää. Esimerkiksi tässä on videolista eri aikojen vaatteisiin pukeutumisesta.) 

Malmin jälkeen puhui Nina Manninen hieman myöhäisemmästä eli Katarina Jagellonican vaatevarastosta, joista kertoo myötäjäisluettelonsa ja vuotta myöhempi inventaario. Uutta oli minulle se, että Puolassa oli oma muotinsa, johon ei haluttu läntisiä vaikutteita. Katarina on siis Turussa vaikuttanut varsin vieraalta ilmestykseltä kauhtanoineen ja päähineineen.

Manninen tekee väitöstutkimusta Katarinan tavaroista, vaatteista kertoi jo gradunsa Kultaa, silkkiä ja itämaiden kalleuksia : Katariina Jagellonican puvut kirjallisissa lähteissä vuosina 1562-1563 ja dokumentteihin perustuva pukurekonstruktio.