Eilen teknisiä haasteita uudelleenjärjestelyistä ja kuvalöytö

1) Arkistolaitoksen digitaaliarkisto prakasi kesken käytön: 1700-luvun aineistot olivat yht'äkkiä järjestään käyttörajoitettuja. Heitin palautteen menemään ennenkuin huomasin, että kyse oli laajemmasta ilmiöstä. Tai luin digitaaliarkiston etusivulle jossain vaiheessa ilmestynyttä tekstiä "8.1.2013 Digitaaliarkiston kuvien julkisuusmäärittelyn kanssa on toimintahäiriö. Vikaa paikallistetaan ja se korjataan mahdollisimman pian."

Vastauksena palautteeseeni sain vinkin "Digitaalinen aineisto on pääosin selattavissa Astia-järjestelmän kautta." Astia on tähän mennessä tuottanut lähinnä pahaa mieltä, mutta testasin tämän pikaisesti. Ja kyllä, huolimatta sielläkin näkyvästä virheellisestä käyttörajoitusmerkinnästä, alhaalla oleva "Aineistosta on myös digitoitu versio"-linkki avasi parilla klikkauksella yksikön kuvien linkit samantapaiseen näkymään kuin Digitaaliarkistossa.

Yksittäiset kuvatkin aukesivat, hieman tavanomaista eksoottisempaan käyttöliittymään. Eksoottisempi on myös URL, jossa on yhden sijaan kolme parametriä: imageId=11062295 + aytun=1748821.KA + j=444 . Kun/jos Arkistolaitos jossain vaiheessa sulkee digitaaliarkiston nykyisen käyttöliittymän, tuleeko tähän asti talteen laitetuista linkeistä hyödyttömiä?

Esimerkiksi tuosta tilistä minulla on muistiinpantuna Ala-Satakunnan aloituskuvan linkki: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11063046 . Jos kopsaan siitä kuvanumeron Astia-url:iin ja jätän muuta parametrit pois... niin saan kuvan esiin, ilman yläreunan asiakirjapolkua. Paree siis olla ylhäällä mistä asiakirjasta on linkkejä tallentanut. Ja toivottavasti pian löytävät ratkaisun pysyville URLeille, joista aloitettiin (?) keskustelua viime vuoden lopulla.

2) Työpäivän jälkeen oli ennen muut ohjelmaa aikaa lyhyelle pyrähdykselle Kansalliskirjastoon, jonka hakuteoshyllyssä Skrifter av SLS on kätevimmin tarkistettavissa. Tai siis oli ennen. Kuten täällä blogissa taisin mainita, sarjan osat olivat aiemmin muista sarjoista poiketen aakkosjärjestyksessä. Viime vuoden lopulla ne järjestettiin uudelleen sarjan osan numeroiden mukaan.

Tämän tietäen silmäni hakivat numeroa 229, mutta jumiutuivat osien 228 ja 230 tiukkaan väliin, johon ei mitään mahtunut. Päädyin hakemaan päivystäjiltä ammattilaisapua. Peräksiantamattoman kirjastotietokannan selailun jälkeen vastaus löytyi: Osa 229 on sidottu yhteen osan 220 kanssa.

Jatkossa kyseisen sarjan kanssa pitää siis tietää, että jos hakemaansa ei löydy kannattaa silmäillä pienempiä järjestysnumeroita, joiden joukkoon haettu voi olla sidottuna. Aikaisemman järjestyksen logiikan mukaisesti.

3) Haeskelin eilen AES-kirjaan isänsä sotavankivuosien Tobolskin kuvia. Europeana heitti minut jo unohtamaani Rijkstudioon, jossa täysiosuman saatuani klikkailin vähän sinne ja tänne. Keräsin kokoelmaani kolme uutta valokuvaa Suomesta ja tein yllättävämmänkin löydön: "Suomalaisia palvelustyttöjä" 1700-luvulta!

Portret van een Fins kamermeisje, Louis Marin Bonnet, 1768
Portret van een Moskovisch melkmeisje en een Fins dienstmeisje, Louis Marin Bonnet, 1767 - 1768

Näyttelykäynnistä ja lehtileikkeistä

Viime perjantaina oli Kiasman ilmaisilta ja poikkesin tarkastamaan näyttelyn Tosi kyseessä. Dokumentti nykytaiteessa, joka on auki 10.3. asti. En ottanut paperia ja kynää mukaan, joten en muista kenen teos teki suurimman vaikutuksen. Kyseessä oli parisenkymmentä tekstinpätkää maalattuna seinälle. Jokaisessa rinnastettiin maailmanhistorialle merkittävä tapahtuma ja samana päivänä tehty arkinen/henkilökohtainen huomio kirjeestä tai päiväkirjasta. Elämän monikerroksellisuutta yksinkertaisesti, mutta mielenkiintoisesti.

Käynnillä mukaan poimimassani Kiasman asiakaslehdessä näyttelyn summeerataan esittävän

"kriittisiä kysymyksiä totuudesta, aitoudesta sekä aidon ja kopion välisestä suhteesta. Teoksissa käsitellään vallan ja auktoriteetin kysymyksiä sekä pohditaan sitä, kenen tieto esitetään oikeana ja välittämisen arvoisena."

Helsingin kaupunginmuseon asiakaslehti Sofia kertoi numerossaan 1/2013 Senaatintorin luututkimuksista ja kesällä aukeavasta uudesta perusnäyttelystä "Hulluna Helsinkiin". Lehti on luettavissa paperin lisäksi verkossa.

Joulukuussa ilmestyi Hiidenkiven viimeinen numero 6/2012. Siinä kerrottiin Kontiolahti-seuran virtuaalioppimishankkeesta, jossa Second life -maailmaan on luotu kopio Kontiolahden kotiseututalosta. Kuullostaa lupaavalta, samoin kuin maininta Suomen Kotiseutuliiton työryhmästä, "jossa suunnitellaan ja toteutetaan kouluille ja yhdistyksille tarkoitettua virtuaalista ympäristö- ja kulttuurihistoriallista opetuspakettia". (Kontiolahden kotiseutukeskuksen sivuilla piti oleman lisätietoa? En löydä.)

Taloustaidossa 10/2012 Pentti Avomaa esitteli militariaa keräilyalueena. Lehden luonteesta johtuen juttu keskittyi siihen, mitä huutokaupoissa saadaan kaupaksi ja mihin hintaan. Ylen jutussa Kunniamerkki, ansiomerkki, mitali - mitä tehdä peritylle merkille? on sentään vähän monipuolisempi ote.

Albert Edelfelt: Talvi (1902) [Daniel Nyblinin mv-valokuva]

Joululomalla pääsin selailemaan paksuhkon pinkan syksyisiä Kokemäen ilmaisjakelulehtiä. Sydän-Satakunnassa 25.10.2012 kerrottiin Ylistaron Leikkimäestä ja kainalojutussa todetaan, että Kokemäellä on toinenkin Leikkimäki, jossa on muinaisjäänteitä. Toissakesänä kuulin, että näistä oli gradututkimus käynnissä, liekö valmistunut? Kyseisen yliopiston kirjastokannan perusteella ei.

Sydän-Satakunnassa 1.11.2012 Harri Vallin kirjoittaa Kullaalta Kokemäelle alkuvuodesta 1944 paenneista metsäkaartilaisista. Heistä kertonut tv-dokumentti oli esitetty marraskuun alussa, hups. (Ylen sivun kuvatekstissä metsäkaartilaiset ovat "porilaisia".)

Sydän-Satakunnassa 12.11.2012 kerrottiin Tapani Tikkalan kirjoittamasta kirjasta Rantalat - Kokemäeltä: Anna ja Jalmari Rantala suvun sukukirja. Lähtöhenkilöt Jalmari (1890-1951) ja Anna (1890-1956) asuivat Orjapaaden kallioilla. Lehtijutun mukaan kirjassa "on mielenkiintoista tietoa kyläkunnan elämästä, ihmisistä ja asumuksista", joten pitänee paikallishistoriallisesta kiinnostuksesta kurkistaa sisään, jos tulee kappale eteen.

Helsingin Sanomien vuoden ensimmäisessä Kuukausiliitteessä huomioitiin sivulla 12 terävästi Suomen kunnostautuneen pidempään ja useammin ulkomailla sotimisessa kuin rauhan luomisessa. Sivulla 59 Unto Hämäläisen teksti Aleksanteri I:n patsaasta Kansalliskirjaston pihalla on saanut otsikon "Häväisty keisari". Kahdelta professorilta on saatu lausunnot siitä mihin patsas kuuluisi.

Ja koska patsaita ei voi koskaan (?) olla liikaa, samana päivänä (5.1.2013) ilmestyneessä Hesarissa oli juttu "Talvisodan muistomerkki halutaan Kasarmitorille". Passiivilla annetaan käsitys laajasta kannatuksesta ja hanke onkin jo pitkällä. Sillä valtiolla ja kaupungilla on 1,7 miljoonaa euroa ilman parempaa käyttöä. Jos rahaa on talvisodan muistomerkinkin jälkeen, Erkki Perälä keräsi lisäideoita muistomerkeille. Kolmemetrinen patsas Nokia 2110:lle olisi ainakin näköispatsaana edullista ja helppoa toteuttaa. Ehkä Espalle, Nokian vanhan pääkonttorin eteen?

Vuodenvaihteesta alkaen

31.12.

• 80-luku 1/3: Jyrki J. J. Kasvin eka tietokone (Yle, Tästä elämästä)
• 80-luku 2/3: Heli Laaksonen keksi lapsena harrastukset itse (Yle, Tästä elämästä)
• 80-luku 3/3: Ruokaostoksilla 80-luvun tapaan (Yle, Tästä elämästä)

 1.1.

• Ylen mysteeri-mp3:ssa Pertti Lassila ja Irma Sulkunen puhuvat fiksuja kansankirjallisuudesta. Kuinkahan vanha ohjelma?  
• En kylläkään ymmärrä, miksi järjestään miesten kirjoittamia tekstejä on lukemassa ääneen nainen. 
• 1800-l uhrasimme puille ja uskoimme haltijoihin. Nämä koulussa feikkinä ja Jeesus totena. Miksi? #suomalaisuus
• Siksi, että suomalainen kulttuuri pystyy muuttumaan. Jopa hyväksymään uskonnottomuuden?  

2.1.

• Eka Suomessa? "Kiasmassa 1–2.2. järjestettävän Wikimaraton-tapahtuman tavoitteena on kartuttaa Wikipedian artikkeleita"
• ELKAn blogissa @ollialm pohdiskelee virtuaalisten ja varsinaisten arkistokäyntien laskemista ja tulevaisuutta 

3.1.

• "Smarthistory at Khan Academy is the leading open educational resource for art history. "
• Ostin tämän illan Kansallisteatterin Neuvostoliittoon lipun. Niin halpa, että voi jäädä käyttämättäkin. 

4.1.

• Suomessakin: En tavlas hemlighet - Del 8 av 10: Carl Cederström - Karl XII kommer hem. Sis. dramatisointia 1700-luvusta [katseluaikaa suunnilleen tammikuun 2013 loppuun]
• Eilinen Kansallisteatterivierailu oli suhteellisen onnistunut. Eli en lähtenyt kotiin väliajalla.

5.1.

• Orionin ohjelma selattu ja jotain kalenteriinkin merkitty. 13 vuotta viime käynnistä...  
• Piti lisätä yksi viite ja päädyinkin kirjoittamaan useamman tunnin. Toimisipa aina. 

6.1.

• Aamu meni karoliinivankien parissa Siperiassa. Lounaan jälkeen 1700-luvun pappiloihin Suolahden kera.  

7.1.

• Työmatkan kuuntelussa BBC Great Lives: Rasputin. Ukko on niin keskiaikainen, että vaikea muistaa,että eli 1900-luvulla.
• Biisin Rasputin kuulin varmaan 70-luvulla useimmiten suomennoksena. Kuka lauloi? Boney M -originaali
• "Kielentutkijoiden mielestä vanhoja kuntia ei kuitenkaan saisi heittää uudistuksessa pesuveden mukana."
• 300 seuraajaa! Juuri nyt. Ei välttämättä huomenna. 

8.1.

• Ensimmäinen kerta kun @EuropeanaEU sta oli oikeasti iloa ja hyötyä. Tobolskista 1700-luvulla löytyi parempia kuvia kuin muilla hauilla.
• Kyselyssä piti tietää kauanko asunut nykyosoiteessa. Ainoa arviointitapa: katuosoitteen haku omasta spostilaatikosta.
• Digitaaliarkiston tilastot julkistettiin 1) kesädippi kuin blogissani 2) ei kovin selvää trendiä.

• Vertailuluvut blogistani. Digitaaliarkistossa 10 kertaa enemmän vierailuja, nyyh! Pitäisiköhän lopettaa linkitys sinne?

Mikä oli Nilsin isänperintö?

Tukholman oikeuden eteen tuli 1.6.1622 Anders Thomasson edustaen Nils Stuttin sisaruksia Uudellamaalla. Stutt oli kuollut ja vaimonsakin mennyt jo uusiin naimisiin. Oliko jotain omaisuutta, joka olisi kuulunut Suomen puolelle?

Esiin tuotiin Nils Stuttin testamentti, jossa lähes kaikki oli jätetty vaimolle. Sukulaisille riitti 20 taalaria, sillä Nils ei Uudeltamaalta ollut saanut isänperintöä kuin 2 lehmää ja kolmanneksen hopeatuopista.

Mutta Anders Thomasson esitti asiakirjan, jonka mukaan Nilsin isänperintöä oli yksi härkä, kolme lehmää, kolme lammasta, hieho, 14 taalarin arvoinen hopeatuoppi, kolmen taalarin arvoinen hopealusikka ja puolitoista tynnyriä olutta.

Oikeus jäi odottamaan virallisempaa todistusta perinnön määrästä.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XIII 1622-1623. (1978) s. 296
Kuva Johnny Karlsson SHMM

Tutkimusta 1800-luvusta ja kuvia Jyväskylästä

Olen valittanut opinnäytteiden tulvaa 1900-luvusta. Jos nyt linkitän kaikki varastossa olevat 1800-luvun tutkimukset, putkahtaisikohan niitä sitten kaksi kertaa enemmän verkkoon hetken päästä? Jokainen näistä olisi kyllä ansainnut läpilukemisen ja oman postauksensa, mutta kaikkeen ei aikani ja energiani riitä.

• Lindgren, Susanna: "Kirkottamaton akka on kuin avonainen veräjä". Kirkottaminen ja valta modernisoituvassa Suomessa
  
• Mäntykorpi, Sanna: Nuoren tytön päiväkirja. Kokkolalaisen Olga Ahlströmin elämää 1860-luvulla.
  
• Eiranen, Reetta: Ihanteen varjossa. Jeanette Snellman ja filosofin vaatimukset
• Keravuori, Kirsi: Itseoppineet kirjoittajat, kirjeenvaihdon kulttuuri ja kirjeet egodokumentteina. Tutkimus Janssonin laivuriperheen kirjeenvaihdosta 1860- ja 1870-luvulla
  
• Kuparinen, Riitta: Seitsemän veljeksen rippikoulu
  
• Ruohola, Sirpa: Äidiltä tyttärelle. Koulutuskulttuurisia siirtymiä neljässä sukupolvessa
• Lakka, Mari: Pietarin rautatie ja sen rakentajat Nastolan pitäjän paikallisyhteisössä 1868-1870
  
• Turunen, Riina: Luottamuksen loppu : konkurssiin ajautuminen ja sen vaikutukset konkurssintekijän elämään Jyväskylän kaupungissa 1870-luvulla
  
• Niiles-Hautanen, Johanna: Hiljaisuus puhuu : Petäjäveden Vanha kirkko tarinoiden kertomana
• Haatainen, Teemu: Keskisen Pohjanmaan amerikansiirtolaisuus vuosina 1893-1945
  
• Kakko, Paula: Vertauskuvat osana maanalaisia poliittisia lentolehtiä sortovuosina 1899-1903
• Muhonen, Jenni: Taikauskoinen kansanperinne paheksunnan ja ihannoinnin kohteena : suomalaiset taikuustutkimukset 1700-luvulta 1920-luvulle
  

Viimeksi listattua opinnäytettä sivuten lopuksi kohtaus 1800-luvun Suomesta, lainattuna Sanan-Lennättimestä 5.9.1857.

Sitte on muutamia vuosia, kun pitäjään kappalainen helteisenä kesä-päivänä kävi sairasta puhuttelemassa eräässä sydänmaan torpassa Mikkelin pitäjästä. Puheensa pideltyä ja työnsä tehtyä, kävi pappi saunaan puolipäivä-levolle, sillä tuvassa oli liian vari, kun lehdeksiä siellä paraillaan kuivattiin. Pappi ei vielä lavalle nukkua ehtinyt, kun erinomaisen suhinan kuuli saunassa. Hän nousi ylös katsomaan ja näki pari käärmettä lattialla matelevan, joita kohta tappamaan rupeisi. Mutta tuskin ne olivat tapetut, kun useimpia uusia loikertelijoita lisäsi hänelle työtä. Hän tappoi mitä jaksoi, mutta sillan alta ja karsinasta ilmestyi niitä häijyjä aina enemmän ja enemmän eikä loppua papin työlle tullut. Hikipäänä keppiä liikuttaessaan, kuuli hän oven avautuvan ja näki emännän tulevan maito-allas kainalossa; vaan heti oli allas hämmästyksestä lattiaan pudotettu ja akan kasvot kalvakkaana huutaessaan: "voi onnettomuutta, voi häviöä!"— "Mikä nyt?" kysäsi pappi. — "Voi kuitenkil häviää nyt mökkimme ihan, kun kirkherra kaikki varjelevat tonttumme tappoi!" vastasi akka.

Jyväskylän konkurssien kunniaksi kuvituksena Jyväskylän seminaari Kyläkirjaston kuvalehdestä 6/1890 ja kirkko Kyläkirjaston kuvalehdestä 2/1883. (Verkossa on Jyväskylän hautausmaakierros ja verkkonäyttely Unon ja Volmarin matkassa.)

Kohdattua

Joululoman majoituspaikassa kuului katonrajasta rapinaa, joka viittasi allaolevan vekkulin (Muis, Albrecht Dürer, 1481, Rijksmuseum) sukulaisen liikkeisiin.

Tavallisuudesta poiketen yksi kirjablogilinkki lopun sijaan alkuun: Aimo Ruusunen luki Kaisa Kyläkosken kirjan Olof Ångermanin aika ja elämä!

Viime vuoden lopulla parikin seuraamani bloggaajaa sai gradunsa valmiiksi. Heidän jättämäänsä aukkoa paikkaa marraskuussa käynnistynyt blogi Rivien välillä , jossa on oltu m.m. arkiston uumenissa.

Tein pitkästä aikaa Storify-koosteen Twitter-keskustelusta, jossa opin, että jossain tietokantojen syövereissä pitäjänkartoilla on ajoitus "1749-1917". Parempi olla oikeassa kuin tarkka?

Ametsapuro avasi onnettomuusuutisen taustaa ja kertoi potkukelkkakilpailusta. Anneli ajatteli jouluun valmistautumista sata vuotta sitten Lempäälässä - joulun jälkeen. Otto Aura kertoi uudenvuoden vietosta rintamalla. Eva Ahl-Waris raportoi Jesse Keskiahon väitöksestä.

Willimiehen jäljillä kulkeva Jukka Siiskonen poikkesi vaihteeksi esihistorian puolelle ja raportoi Kauskilan kappelinmäeltä.

Kungliga biblioteketin Vagdagstryck esitteli på svenska triviaalikoulun (!) painetun (!) oppilasmatrikkelin 1700-luvulta (!). Oliko Suomen puolella vastaavia?

Hannu Salmi katsoi elokuvan Hella W. Reijo Valta esitteli Hanna-Kaisa Melarannan toimittamaa valokuvateosta Metsäkansa. Pekka Tikka avasi Outsiderin merkitystä lähihistoriallemme. Kai Hirvasnoro eteni Päätalon lukemisessa saksalaisten vankileiriin.

Löysin jälkijättöisesti pitkäaikaisen lukijani Oscarin kirjablogin Tulipahan luettua. Siellä oli käsitelty  Salme Vuorisen muistelma Eloni kirja, Erkki Tuomiojan SakariTuomioja, suomalainen sovittelija, Laila Hirvisaaren romaani Minä, Katariina sekä Jukka Niemisen legendaarinen Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta.

Aino-Maria Savolainen luki Gordon F. Sanderin kirjan Usein unohdettu Suomi. Sarka luki Antti Tuurin Rauta-anturan. Jenni S. luki Kaari Utrion Sunnevan. ROMISkatti luki Veikko Huovisen Viiksitrilogian: Pietari Suuri, Josef Stalin ja Adolf Hitler.  Riikka Miettinen arvosteli Mirkka Lappalaisen kirjan
Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697. Kirjavinkkien Irja luki Juhani Seppovaaraan kirjan Muistojen markkinoilla : sinivalkoisen arjen klassikot.

Kertausläksyjä

Jossain vaiheessa viime vuotta olin SukuForumin ketjusta huomannut Tyrväällä kastekummin, joka oli kotoisin "Orjanpaasista". Kun ainoa tuntemani Orjapaasi on Kokemäellä ja lempipaikkani, ajattelin, että asiasta pitää ottaa selvää.

Läksy 1: pidä silmät auki, mielenkiintoista tietoa voi olla missä vaan.

Siihen ei ollut juuri tuolloin aikaa, joten kopioin linkin ja tekstin talteen. Yleiseen blogin idealistaan, sillä se ei liittynyt mihinkään erityisempään projektiin. Olisi kyllä voinut päätyä  Kokemäki-kansioiden syövereihin, joihin olisi tavallaan myös kuulunut.

Läksy 2: jos mielenkiintoista tietoa löytyy tallenna se paikkaan, jossa se tulee vastaan uudelleen ja mahdollisimman oikeaan aikaan

Idealistan on tarkoitus pysyä järjellisen mittaisena, joten aikanaan tarkastelin pätkää uudelleen. Tein paikannimihakuja Kansalaisen karttapaikassa ja totesin, ettei Orjapaatta ollut Tyrväällä. Oliko kastekummi tullutkin Kokemäeltä asti? Vaikka Orjapaadella ei tuohon aikaan asunut (kai?) kuin köyhempää väkeä?

Kuka tuntisi Tyrväätä paremmin kuin moderni kartta? No tietenkin Ametsapuro, joka kirjoittaa blogia Tyrvääläinen sukua harrastamassa. Kirjoitin hänelle viestin.

Hei! Osaatko Tyrvään tuntijana auttaa eräässä roikkuvassa asiassa? Huomasin aikanaan SukuForumin kautta, että Tyrvään Varilasta 23.1.1722 kastetulla Helenalla on kummina "kenttävääpeli Sveno Lenning Orjanpaasista". Kokemäellä on Orjapaasi - onko Tyrväälläkin? Kansalaisen karttapaikka ei auta. Terveisin, Kaisa Kyläkoski

Läksy 3: kysy sellaiselta, joka todennäköisesti tietää

Mutta ennen kuin painoin 'lähetä'-nappia, tuli mieleeni, että mukaan voisi laittaa linkin alkuperäiseen tekstiin. Siis ei ainoastaan SukuForumin keskusteluun vaan myös kyseiseen kastemerkintään. Jota en ollut vielä itsekään tarkistanut...

Tarkan päivämäärän ansiosta kaste löytyi nopeasti jopa Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta. Sivut näyttivät hälyttävän sekavilta, mutta kun tiesi täsmälleen mitä hakea...

huomaa, että vaikka O:n ja j:n väliin on ilmaantunut ylimääräinen kirjan, kyse on kuitenkin Ojansuusta, jonka virkatalossa oma esi-isänikin ehti asumaan.

Läksy 4: ennen kuin kysyt, yritä itse

Läksy 5: jos suinkin mahdollista, tutustu alkuperäiseen lähteeseen