Rasvaisesti

Englanninkielisiä reseptejä olen vuosien mittaan lukenut enemmän kuin toteuttanut ja huomannut, että piirakankuoreen kuuluu "lard". Olen hahmottanut sen jonkinlaiseksi sikaperäiseksi tuotteeksi miettimättä - kasvissyöjänä - asiaa sen enempää. Palasi mieleeni, kun pari viikkoa sitten kuuntelin Planet Moneyn jakson Who killed lard?

Jaksosta opin, että laardi tai suomalaiskansallisemmin sianihra (tai silava) oli Amerikassa 1900-luvun alkaessa teollisuustuote. Teurastamojen sivutuote, joka meni vaivattomasti kaupaksi, kunnes Upton Sinclairin romaani The Jungle ilmestyi. Kirjasta kuultiin Suomessakin, Kauppalehti referoi teurastamoja kritisoivaa sisältöä 13.6.1906:

Sairaitten ja itsestään kuolleitten eläinten ostoa on harjoitettu aivan järjestelmällisesti! Puoliksi mädännyttä liha on käytetty kemiallisesti ja värjätty. Makkaraa on tehty mitä merkillisimmistä aineksista. Sianihraa on sulatettu ja taas jäähdytetty suunnattoman suurissa säiliöissä. Usein on sattunut, että joku noista tuhansista työntekijöistä on siinä työssä hävinnyt. Väitetään että he ovat pudonneet säiliöihin, missä heidät on keitetty sianihraksi ja lähetetty kaikkeen mailmaan.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt laardin aseman tuhoutumiseen, sillä Planet Moneyn toimittajien mukaan markkinoilla ei ollut korvaavaa tuotetta. Eli voilla ei tehty mitään?

Korvaava tuote syntyi kun kynttilöiden raaka-aineena käytetty puuvillansiemenöljy kohtasi vuonna 1907 kemiallisen prosessin, jolla öljystä tehtiin kiinteää rasvaa. Kahdessa vuodessa tuote saatiin myyntikuntoon ja sitä alettiin markkinoida puhtaana ja terveellisenä tuotteena, joka aikanaan vei laardin paikan.

Äkkiseltään kutsuisin tätä tuotetta margariiniksi, mutta wikipediasta luntaten totean, että margariini keksittiin jo 1869 ja oli alunperin täysin eläinperäinen tuote. Kuten Rauman lehdessä 21.5.1894 asia selitettiinkin

Se on rasva-aine, jota valmistetaan sianihroista ja sen semmoisista ja käytetään suurissa sivistysmaissa, joissa ruokavarat ovat mahdottoman korkeissa hinnoissa, työkansan keskuudessa voin asemasta.

Jos wikipedian ajoitustieto pitää paikkansa, niin missäköhän merkityksessä sanaa margariini on käytetty tavaralistauksissa vuonna 1855 (Suometar 19.10.1855, Maamiehen Ystävä 27.10.1855)? Vastauksen tarjoaa SAOB, joka sanoo, että vuodesta 1827 margarin on ollut "inom ä. kemi benämning på en pärlglänsande blandning av palmitin o. stearin, som ansågs som en oblandad fettart". Rasvaa tuokin siis.

Sotaisia uutisia keväällä ja kesällä 1720

Tukholma 2.3. (London Gazette 26.3.1720): "The Weather having been for some Weeks very mild, there is little Ice in the Bothnick Gulph, so that some small Muscovite Galleys from Finland or Aland appeared last Week within a few Leagues of Gafle,..."

Tukholma 13.4. (London Gazette 30.4.1720): "The Intelligences from Finland speak so positively of the great Preparations which the Czar is making there, that it is still apprehended here he will make a Descent into this Kingdom so far up the Bothnick Gulf, as no naval Force can advance to hinder him, and therefore about 6000 Men are ordered to march forthwith towards Gafle to form a Camp in that Neighbourhood, and the General of the Artillery Baron Hamilton, sets out the Beginning of the next Week to command that Body. A rural Dean of Wasa in Finland, who was some while ago seized at Hambourg, and sent over hither, has been lately several times examined by a Committee of the States, upon his having accused a great many Persons of Distinction, of holding Correspondence with the Muscovites; but he has at last owned all he had charged them with to be false, and at the same time confessed that he came himself over hither as a Spy last Year, and was now returning to Petersbourg, by way of Hambourg, to give the Czar Information of all Occurences in this Kingdom; for which Crimes he is now ordered to be prosecuted, and will without doubt very shortly suffer some exemplary Punishment."

Tukholma 11.6. (London Gazette 28.6.1720): "We have Advices from the Province of Wester-Bothnia, that the Muscovites are gone from Uma, but whether they are retired to Finland or gone higher up the Gulph is yet uncertain"

Tukholma 21.6. (London Gazette 21.6.1720): "Last Week Adjutant Freidenfeldt, who is a Native of Finland and well acquainted with that Coast, was sent out with Sloop and 36 Soldiers to get Intelligence of the Enemy: In his Way towards Abo he met at the West End of Aland with three Muscovite Sloops, which on his hoisting Muscovite Colours made towards him; as soon as he was near the foremost of them he hoisted the Swedish Flag, attacked and after a short Dispute took her with a Lieutenant and between 50 and 60 Men; he then made towards the second, which was commanded by a Captain with the like Number of Men, and boarded and took her also; but the third got among the Rocks and so made her Escape. About 5 or 6 of the Moscovites were killed on this Occasion, but none of the Swedes. The said Adjutant has brought the two Officers with 108 common Soldiers Prisoners hither. On the 3d Instant the Rural Dean named Brenner, who was seized last Winter at Hambourg, and brought over hither, was condemned to lose his Head at the Gallows, and to be buried under it, and on the 13th the Sentence is to be executed upon him."

Ylioppilasmatrikkelin mukaan Petter Brenner mestattiin 4.7.1720. Hänen viimeinen puheensa painettiin ja sen voi lukea verkosta digitoituna.

Engelin kotona ja Ahon Helsingissä

Lauantain kulttuuriohjelmani koostui kirjastokirjojen palauttamisesta, Engelin koti -näyttelyyn tutustumisesta ja Päivälehden museon Aho-näyttelyn museoteatterin katsomisesta. Ensiksimainitussa oli eniten yllätysmomenttia. Hylly petti kun pudotin sille palautuspinoni. Hups.

Koti Helsingissä - sydän Berliinissä sopii ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita 1800-luvun antiikista. En kuulu ryhmään. Oli lavastettu perukirjojen mukaan kolmiseinäisiä huoneita, joissa oli merkityksellisintä ymmärtää se, että ne olivat pienempiä kuin Englelin kodin huoneet. Näin minulle opastava henkilö ainakin kertoi. Alla kuvia ja Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta löytyvä Engelin talon pohjapiirros.

Päivälehden museossa Aho-näyttely on ollut auki jo marraskuun puolivälistä. Kävin jossain välissä puolihuolimattomasti tutustumassa ja totesin tekstivoittoiseksi ja sekavaksi. Varsin sekavaksi osoittautui myös museoteatterin esitys, joka lainasi Ahon tekstejä, mutta ei tarpeeksi. Esitetään vielä 3 kertaa, ilmaiseksi pääsee katsomaan, kuten museotakin.

Rakennushallitus - Rakennushallituksen piirustukset II (kokoelma) - Asuintalot ja huvilat - 1. [Helsinki, C.L.Engelin talo, Bulevardi 20]. (RakH II Iid. 12:/- -)

Hyvä idea

Jos tutkii tiettyä ihmistä tai perhettä, joka asuu pitkään samalla maatilalla, on hyvä idea katsoa kartasta missä kyseinen tila sijaitsee. Ei kannata tyytyä siihen, että yksinäistilan tai kylän nimi on merkitty esimerkiksi GT tiekartastoon, vaan pitäisi etsiä käsiinsä mahdollisimman varhaisia (tai tutkimusajankohdan läheisiä) karttoja digitaalisista tai reaalimaailman arkistoista.

Sillä tavalla voi välttää sen, että vasta paikan päälle tultuaan tajuaa, ettei tiedä missä talo on ollut.

Eikä kirjoita käsikirjoitukseen liirum-laarumia siitä, että perheen lapset ovat polskineet merenlahdessa, kun talo on JÄRVEN rannalla.

(Alla näkyvää 1700-luvun lopun karttaa viime viikon lopulla tilatessani Arkistolaitoksen Astia-tilaussysteemi toimi hämmentävän helposti ja nopeasti. Tutkimussalissa tilaukseni joukkoon oli sijoitettu toisen asiakkaan kartat, mutta se on toinen juttu se.)

P.S. 1. Kartoista valokuvia ottaessa voisi myös olla hyvä idea ottaa valokuvat niin, että mittakaava tulee mukaan. Täytyy joskus kokeilla.

P.S. 2 Kodin kirjahyllystä kaivoin jälleen kerran esiin Suomen karttakirja 1799:n. Käsittääkseni samat kartat ovat verkossa ilmaiseksi sekä Doriassa että Kotuksen sivuilla, mutta eivät aivan yhtä tarkkoina.

Torstainen vierailuni Unioninkadulle

Viime torstaina alkoi Studia Humaniora -luentosarja: Unioninkatu – retkiä kaupungin ytimeen. Ajattelin, että olisi ollut hyvää jatketta syksyn Helsinki-luennoille, mutta hiukkasen petyin.

Henrik Meinanderin osuuden otsikkona oli Unioninkadun poliittinen historia ja pohjana kokonainen luentosarja. Mihin nähden sain sisällöstä varsin vähän irti. Tuntui kun puoli tuntia (todennäköisesti vain vartti) olisi tuhlaantunut käsitteen unioni tulkintaan. Varmaan jostakusta mielenkiintoista. Itse olin hereillä oikeastaan vain kohdassa, jossa Meinander antoi ymmärtää, että Ruotsi-Norja unioni oli syynä siihen, etteivät norjalaiset halua liittyä Euroopaan unioniin. Jäin myös miettimään oliko Ruotsi-Norja unioni aito valtioliitto. Ei mitään havaintoa asiasta.

Pitkänsillan symboliikkaa Meinander olisi voinut avata vähän perusteellisemmin. Ja kun näytettiin karttaa vuodelta 1900, jossa sillan kohdalla luki Broholmsgatan ja siitä pohjoiseen lähti Tavastgatan, niin olisi kai voinut kertoa milloin nimi Unioninkatu otettiin sillä puolella käyttöön.

Symboliikan lisäksi siltaan liittyy vuoden 1918 sodan tapahtumia. Olen tainnut viime aikoina kutsua ao. sotaa sisällissodaksi, mutta täytynee palata vuosilukuun, sillä Meinanderin totuus oli, ettei kyseessä ollut sisällissota vaan osa ensimmäistä maailmansotaa.

Ylioppilasrähinästä ortodoksikirkolla vappuaattona 1831 olisin mielelläni kuullut enemmän. Ja muistakin tapahtumista. Esitys tuntui hyppivän ajassa ja paikoissa niin etten päässyt menoon mukaan.

Mikä oli hyvää harjoitusta Ville Lukkarisen tuntiin otsikolla Unioninkadun arkkitehtuuria. Hän oli viisaaasti valinnut partitiivin, mutta onnistui sitten poimimaan ainoastaan kohtia, jotka eivät minua kiinnostaneet. Poikkeuksena loppupätkä, jossa Lukkarinen selosti, miten problemaattiseksi parhaillaan käynnissä oleva Kansalliskirjaston ulkomaalauksen värisuunnittelu oli osoittaunut. Keskusteluja oli käyty jo vuoden verran ja käydään edelleen. Tätä Lukkarinen selosti antaumuksella varttitunnin verran ja sai sitten yleisökysymyksen "eikös värien valinta ole klassismissa vain sääntöjen seuraamista?". Sama henkilö kysyi Meinanderilta unioni-sanasta viitaten ilmeisesti Neuvostoliittoon "aivopesuyhteiskuntana". Rakentavaa.

Molemmat luennoitsijat näyttivät monia kuvia. Niihin verrattuna alla olevat poiminnat Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta vain kalpea katsaus.

Rakennushallitus : Rakennushallituksen piirustukset II (kokoelma) : Valtion keskus- ja lääninhallinnon rakennukset ja maanmittauskonttorit : 1-2. [Helsinki, Etelä-Esplanadi 4/Unioninkatu 26, Etholinin talo: 3 pohjaa, 2 julkisivua; julkisivumuutos]. (RakH II Ica. 36:/- -)

VeSA linnoitus- ja rakennuspiirustukset : VeSA Helsingin linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto : VeSA Helsingin linnoitus- ja rakennuspiirustukset : MTM Helsingin linnoitukset. Helsingin sotilassairaala. Kaksikerroksisten rakennusten nrot 1, 2, 3 yksityiskohtaiset piirustukset, Unioninkatu. 1856-1856 (306)

Rakennushallitus : Rakennushallituksen piirustukset II (kokoelma) : Kirkot, kappelit, rukoushuoneet, tapulit, hautausmaat ja seurakuntatalot : 44. Facade de l'Eglise Lutherienne á Helsingfors vue de la Rue de l'Union [Nikolainkir4kko, pääfasaadi Unioninkadulle]. (RakH II Iaa. 33k)

Rakennushallitus : Rakennushallituksen piirustukset II (kokoelma) : Korkeakoulut, yliopistot ja tutkimuslaitokset : 7-10. [Helsinki, yliopisto: 3 pohjaa; kellari, leikkaus, julkisivu; julkisivut]. (RakH II Ida. 31:/- -)

J

Kohdattua

Helsingin yliopistossa väittelee 28.1.2012 Elisabet Stubb aiheesta "Rätt som argument - Leo Mechelin och finska frågan 1886-1912". Tätä aasinsiltana käyttäen oikealla kyseisen miehen kuva Kyläkirjaston kuvalehdestä 31.7.1890.

Ilona Kemppainen on Kirkollisen kansanperinteen arkiston lumoissa.

Hannu salmi esitteli lyhyesti Alkoholittoman oluen historiaa.

Tahaton lueskelija mietti scifin rajoja:

Katselin sitten eilen illalla kotimaisen, Matti Kassilan ohjaaman elokuvan nimeltä Päämaja, vuodelta 1970. Elokuva perustuu Ilmari Turjan näytelmään ja kertoo fiktiivisen version tapahtumista Mikkelin kaupungissa, Suomessa, kesäkuussa vuonna 1944. Tulin siinä miettineeksi, että pitäisikö tätäkin nyt pitää scifinä? Ja ellei pitäisi niin miksi ei?

Kari Hintsala kävi Hämeelinnan Elektra-sähkömuseossa. (Enpä ollut moisesta koskaan kuullutkaan.) Mielenkiintoisemmalta vaikutti Hintsalan esittelemä näyttely Maaseppien aseita - niuhat, väljät ja kiväärit.

Niko Lipsanen ei ymmärtänyt Tukholman Etnograafisen museon merkitystä.

Jvahe kommentoi museoita sanoen m.m.

Kotiseutumuseoissa pikkupiltit voivat tutustua esim. 50 vuotta vanhaan lypsyjakkaraan, jolla emäntä muinoin istui, kun taloissa vielä oli emäntiä. Tällaisten kulttuuriaarteiden edessä joskus mietin, miksi Välimeren mailla ei ole mennyt paremmin, kun niillä on turisteja houkuttelemassa suotuisan ilmaston lisäksi runsaasti 2000 vuotta vanhoja rakennelmia.

Jenni Sahramaa linkitti pro graduunsa Löydöstä muinaispuvuksi - arkeologisten tekstiilien ennallistaminen.

Hanne Koivisto kirjoitti otsikolla Kulttuuri osana elämän kokonaisuutta – ajatuksia Palmgren seminaarista. UTUonlinessa oli jutut Kirjeet kertovat historiasta ja Sukellus maanalaisiin kirjavarastoihin.

Réa luki Yrjö Varpion kirjan Väinö Linnan elämä. Taru luki Paavo Rintalan Sissiluutnantin. Jori luki Allan Asplundin kirjan Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä. Aino-Maria Savolainen esitteli kirjan Kristilliset symbolit. Kirjakon kirjoittaja oli lukenut rakkausromaanin 1600-luvulta. Jyväskylän ylioppilaslehden toimittaja arvioi kirjan Nostradamus – 100 ennustusta. Kirjavinkkien Irja luki Christer Pursiaisen Trotskin ja totesi "Kirja on mielestäni paras Trotskista lukemani elämäkerta, varsin perinpohjainen ja harkittu teos, joka tuo esille miehen monipuolisuuden, kyvyt sekä valtavan työtarmon."

Suketus työstää graduaan:

Sen sijaan, että olisin jatkanut eilen aloittamaani aineiston läpikäyntiä analyysimielessä, heittäydyin selälleni sänkyyn ja aloin kissa kainalossa lukea Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä -teosta, jossa on vähintäänkin pirteänoranssi kansi (joskin epäilemättä muitakin ansioita). Seuraava havainto tästä maailmasta tuli noin viiden maissa, kun uutenavuotena tavaroita peräänsä jättänyt kaverini soitti ja ilmoitti tulevansa hakemaan niitä just kohta. Oranssikantinen kirja makasi naamallani ja minä autuaana torkkupeiton alla.

Muistitietoa presidentinvaaleista ja presidenteistä

Olen syntynyt 1970-luvun alussa ja lapsena minulle presidentti oli Kekkonen ja Kekkonen oli presidentti. Televisiouutisista katsottiin Tamminiemessä kävijöitä. Olin 9-vuotias, kun tätini luona vierailessani ajettiin autolla Tamminiemen ohi ja se oli kuin epätodellinen näky. Tuo tuossa, se talo uutisista, ja minä menin näin läheltä.

Osin selkeä ja osin hämärä muistijälki jäi presidentinvaaleista 1978. Ilmeisesti tuijotin tv:n vaaliväittelyitä suurella innolla (miksi??) ja olin asiasta varsin kiinnostunut. Pidin tuolloin yhteyttä Helsingissä asuvaan mummooni kirjein ja tälläiseen lisäsin hänelle äänestysohjeen. Mainittuani tästä isälleni, hän totesi "ei presidentinvaaleissa äänestetä sitä jonka halutaan voittavan". Joko hän viittasi ajan poliittiseen tilanteeseen tai valitsijamiesjärjestelmään. Tai sitten ymmärsin sanomansa päin mäntyä. Mutta lopputulos oli kirjeeni äänestysohjeen muuttaminen alkuperäisestä päinvastaiseksi. Valitettavasti en muista kumpaakaan vaihtoehtoa.

Presidentinvaaleissa 1982 olin edelleen ulalla Suomen poliittisesta järjestelmästä. Luulin nimittäin, että valitsijamiesten äänten antamisessa eduskuntatalossa oli joku jännitysmomentti. Istuin siis nenä tv-ruudussa ja toivoin Holkerin voittoa. En tiedä miten olin valinnut hänet kannatettavakseni, mutta Koiviston voitto oli minulle järkytys. Niinpä kun tuloksen selvittyä ovikello soi ja kaverini haki minua ulos leikkimään, sanoin olevani liian järkyttynyt moiseen.

Yhtä suuri pettymys oli Rehnin häviö Ahtisaarelle. Mutta en ole johdonmukaisesti sossuja karsastanut, vaan äänestin Halosen omalta osaltani presidentiksi kaksi kertaa. Välillä mukava olla voittajankin puolella.

Kekkosta en koskaan nähnyt elävänä. Koiviston varmasti ainakin kerran, Akateemisen kirjakaupan yläkerrassa pari vuotta sitten. Ahtisaaren näin lähietäisyydeltä myöskin Akateemisen yläkerrassa, mutta kahvilan puolella. Muistaakseni myöskin jossain konsertissa ja sellaisessa olen nähnyt myös Halosen muutamia kertoja.

Minusta presidentiltä vietiin hieman liikaa vallasta, mutta toivon että ennakkoäänestyksen väliin jättäneet käyvät tänään uurnilla, sillä presidenttiä tärkeämpi on kansanvalta.