sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Muistitietoa presidentinvaaleista ja presidenteistä

Olen syntynyt 1970-luvun alussa ja lapsena minulle presidentti oli Kekkonen ja Kekkonen oli presidentti. Televisiouutisista katsottiin Tamminiemessä kävijöitä. Olin 9-vuotias, kun tätini luona vierailessani ajettiin autolla Tamminiemen ohi ja se oli kuin epätodellinen näky. Tuo tuossa, se talo uutisista, ja minä menin näin läheltä.

Osin selkeä ja osin hämärä muistijälki jäi presidentinvaaleista 1978. Ilmeisesti tuijotin tv:n vaaliväittelyitä suurella innolla (miksi??) ja olin asiasta varsin kiinnostunut. Pidin tuolloin yhteyttä Helsingissä asuvaan mummooni kirjein ja tälläiseen lisäsin hänelle äänestysohjeen. Mainittuani tästä isälleni, hän totesi "ei presidentinvaaleissa äänestetä sitä jonka halutaan voittavan". Joko hän viittasi ajan poliittiseen tilanteeseen tai valitsijamiesjärjestelmään. Tai sitten ymmärsin sanomansa päin mäntyä. Mutta lopputulos oli kirjeeni äänestysohjeen muuttaminen alkuperäisestä päinvastaiseksi. Valitettavasti en muista kumpaakaan vaihtoehtoa.

Presidentinvaaleissa 1982 olin edelleen ulalla Suomen poliittisesta järjestelmästä. Luulin nimittäin, että valitsijamiesten äänten antamisessa eduskuntatalossa oli joku jännitysmomentti. Istuin siis nenä tv-ruudussa ja toivoin Holkerin voittoa. En tiedä miten olin valinnut hänet kannatettavakseni, mutta Koiviston voitto oli minulle järkytys. Niinpä kun tuloksen selvittyä ovikello soi ja kaverini haki minua ulos leikkimään, sanoin olevani liian järkyttynyt moiseen.

Yhtä suuri pettymys oli Rehnin häviö Ahtisaarelle. Mutta en ole johdonmukaisesti sossuja karsastanut, vaan äänestin Halosen omalta osaltani presidentiksi kaksi kertaa. Välillä mukava olla voittajankin puolella.

Kekkosta en koskaan nähnyt elävänä. Koiviston varmasti ainakin kerran, Akateemisen kirjakaupan yläkerrassa pari vuotta sitten. Ahtisaaren näin lähietäisyydeltä myöskin Akateemisen yläkerrassa, mutta kahvilan puolella. Muistaakseni myöskin jossain konsertissa ja sellaisessa olen nähnyt myös Halosen muutamia kertoja.

Minusta presidentiltä vietiin hieman liikaa vallasta, mutta toivon että ennakkoäänestyksen väliin jättäneet käyvät tänään uurnilla, sillä presidenttiä tärkeämpi on kansanvalta.

2 kommenttia:

Kari Hintsala kirjoitti...

Olen vuosikymmenen sinua vanhempi ja sen verran kauemmin Kekkoslovakiassa elänyt. Oma muistoni on ihan kouluaikojen alusta, kun A6-kokoiseen pikkuvihkoon kirjoittelimme faktoja malliin "Suomi on tasavalta" jne. Syystä tai toisesta on mieleen jäänyt lause "Suomen presidentti on Urho Kekkonen". Pysyi faktana vielä reilut kymmenen vuotta. :-)

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Eilen illalla kuuntelin Liisa Vihmasen radiokolumnin Politiikka ja putous. Se alkoi tarinalla kouluaineesta, jossa Vihmanen oli mietiskellyt "minkälaisia kekkosia muissa maissa oli" eli pitänyt sanoja kekkonen ja presidentti oikeasti synonyymeina.