keskiviikko 24. elokuuta 2011

1500-luvun muuttoliikkeistä ja 1700-luvun alkupuolen (?) saunomisesta

Lukiessani keväällä Kaarlo Blomstedtin kirjaa Henrik Klaunpoika Horn - ajankuvaus. I Kustaa Vaasan ja Juhana herttuan palveluksessa. hämmästyin maininnasta 1500-luvun suomalaisesta maastamuutosta ja raportoin näkemyksistäni tänne blogiin. Sama aihe tuli esiin Werner Tawaststjernan 25-vuotisen sodan tutkimuksessa, jossa hän on kirjoittanut
"Yleistä köyhyyttä todistaa muun muassa sekin, että väkeä muutti maasta pois. Vuonna 1580 Suomen maaherra Klaus Aakenpoika ilmoitti kuninkaalle, että paljon ihmisiä, sekä naineita että naimattomia, jätti kotinsa ja kontunsa mennen ulkomaille. Juhani III silloin käski voutien estää tätä siirtolaisuutta, koska, kuten hän sanoi, ei ollut luvallista, että kuka hyvänsä oman mielensä mukaan lähti milloin ja minne hän itse halusi. Erittäin kerrottiin kuninkaalle, että täältä kulki vuosittain paljon palvelusväkeä Saksaan ja muihin maihin paikkoja hakemaan, joten Suomessa oli palvelijoista puute. Tämän johdosta Suomen merikaupunkien voudit vuonna 1583 määrättiin valvomaan, ettei renkejä eikä naispalvelijoita pääsisi ulkomaille menemään. Jos ne eivät tulleet toimeen omassa maassa, niin niiden oli siirryttävä Viroon ja Inkeriin asukkaiksi niille alueille, jotka Ruotsi oli valloittanut."
Lisäksi kyseisen sivun 750 alaviittestä selviää että vuonna 1588 Kymenkartanon läänin entinen vouti Yrjö Matinpoika todisti, että joukko tämän läänin talonpoikia oli köyhyyden tähden ollut pakoitettu jättämään maatilansa ja karkaamaan Liivinmaalle (Viroon).

Eli vaikka geneettinen perintömme eroaa keski-eurooppalaisesta, on sekoitusyrityksiä ollut jo ennen 30-vuotista sotaakin.

Apropoo kansojen sekaantuminen. Google Booksissa törmäsin Royal Societyn julkaisemaan sarjaan The Philosophical Transactions and Collections. Vuodet 1719-33 kattavassa osassa on juttua Norjan suomalaisista, kirjoittaja Peter Kinck, joka muun muassa totesi
As for their Language, (tho' the much greater Part of them both understand and speak the Norwegian Tongue, as well as the Swedish) yet they mostly use their own, which has not the least Affinity or Resemblance of either the other Two. As for Example, where the Swedes and Danes, in numbering tell 1, 2, 3. Een, Toe, Tree, they in theirs tell Yx, Kax, Kolime; and as the first say, for give me Bread, Giv mig brod, they say Alla mina leip, &c. And when we stand and hear them converse together, we are surprized to conceive how they understand each other, since they speak so very low, that we can scarce hear them.
Lisäksi kerrotaan heidän kaskiviljelystään ja saunomisestaan, joka kuullostaa kovin tutulta.
And their Method of Bathing seems so very particular, as would scarce agree with any other Constitution, or meet with Approbation from Physicians. The Method is this: In the Middle of the House (which generally consists of one large Room, built all of whole Timbers laid cross, and notched in at the Ends to let them close, and then caulked with Moss, as the Seams of a Ship are with Okam) they build an Oven with Stone without Mortar, and without a Funnel; the Smoak going out at a Hole in the Roof, which is left open while the Wood is burning in the Oven, but shut close as soon as 'tis all burnt to a bright Coal, which keeps in all the Heat. When the Oven is thus made red hot, they then strip, both Men and Women, without any Reserve, and place themselves on Benches made near the Roof on Purpose: Then cold Water is brought in, which from Time to Time is sprinkled upon the Oven; from whence arises a thick Steam on the Bathers, which makes their Bodies so warm, that they sweat very plentifully. Each Person has a Rod in his Hand, with which they gently beat their whole Bodies; and if they find themselves so hot that they cannot well endure it, they call for cold Water, which they pour over themselves in so dextrous a Manner, that it diffuses its self over their whole Bodies, and so cools them again. Thus when they have bathed sufficiently, they go directly out into the Air, though in the most inclement Season of the Year; and what is more, will roll themselves in the Snow for a good while together, and get no Harm by so doing: And this Method of Bathing they make Use of as their ordinary Cure, when they find any Indisposition of Body upon them.
(Suoraan ja vain ja ainoastaan kyseiseen tekstiin pääsee käsiksi Internet Archiven puolella.)

tiistai 23. elokuuta 2011

Sotaisia uutisia 1600-luvun lopulta

London Gazette on Iso-Britannian virallinen lehti, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1665. Tekstihaun hutien joukosta löysin 1600-luvun puolelta neljä uutista, joissa mainittiin Suomi. Siis se kokonaisuus, jota ei tähän aikaan ollut oikeasti olemassa, kun oli täysin integroitu osa Ruotsia...

Lehdessä 14.9.1676 oli kaksi päivää aikaisemmin Kööpenhaminasta lähetetty tiedote. Sotilaat Suomesta olivat lähestymässä Tanskan rantoja. Käynnissä oli Skoonen sota.

Numeroon 2.11.1676 on onnistuttu painamaan kaksi päivää myöhemmin päivätty tiedote Hampurissa. (Britit vaihtoivat juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen vasta 1752.) Lyypekkiin oli tullut laiva Tukholmasta ja matkustajilta kuultu, että Ruotsin armeijaa oli merkittävästi vahvistettu nostamalla miehiä Suomesta.

Sota jatkui ja Kööpenhaminassa 14.8. päivätty uutissähke painettiin paperille 16.8.1677. Ruotsalaiset odottivat neljän rykmentin verran vahvistuksia Suomesta.

Wikipedian mukaan Skoonen sota loppui vuonna 1679, mutta suurvallaksi noussut Ruotsi ei laskenut valmiuksiaan. Tukholmasta tiedotettiin 13.7. (lehdessä 27.7.1682) laivaston olevan käskystä valmis lähtöön. Kuningaskunnan osina luetellaan Ruotsi, Suomi, Liivinmaa, Pommeri ja Bremen.

Nämä sotaiset uutiset aloittavat uuden viikottaisen sarjan, joka ensi viikosta alkaen tiistai-iltaisin seuraa yleisön pyynnöstä (terveiset Kari Hintsalalle Turkkuseen) suuren Pohjan sodan Lontoossa raportoituja tapahtumia Suomea koskien.

Katsaus käännöskirjallisuuteen

Menneisyyden asiat unohtuvat kovin nopeasti. Mutta mielestäni muistan oikein ja selvästi, että parikymmentä (?) vuotta sitten, kun TV:stä katsoin Oscar-gaalaa eivät ehdokaselokuvat olleet vielä teatterista tuttuja ja olimme tuskin päässeet näkemään edellisenkään vuoden palkittuja. Tuntuu antiikkiselta, kun nykyään ensi-illat ovat lähes tulkoon maailmanlaajuisia.

Elokuvien levitysvauhtia 1900-luvun alkupuolella sivusin, kun esittelin Kokemäen Kinon tarjontaa. Mutta mites oli kirjallisuuden laita 1800-luvulla? Menikö vuosikymmeniä ennen kuin eurooppalaiset menestysromaanit oli saatu käännettyä ja painettua suomeksi?

Kuva oikealla on vuonna 1864 painetusta Frans Hoffmanin kirjasta Hyvä poika ja kelpo sotamies eli Sydän oikeassa paikassa. Tosi tapaus seitsemän-vuotisesta sodasta. Tuotteliaan kirjailijan bibliografiasta alkuteosta on haastavaa hakea, mutta seitsemän vuotisen sodan aikaan kirjaa ei ole kirjoitettu. Hoffman kirjoitti muutakin faktaa historiasta. Englanniksi on käännetty The stiff-necked king, stories from the life of Charles XII of Sweden. Useita suomennoksia on luettavissa Gutenberg-projektin sivuilla.

Norjan suuruuden Bjørnstjerne Bjørnsonin kirjoituksista julkaistiin suomeksi Iloinen poika vuonna 1862 (? En glad Gut 1860) ja Kala-tyttö 1869 (? Fiskerjenten 1868). Jos arvaukseni alkuteoksista pitävät paikkansa, kauaa ei käännösten tekemisessä nyhrätty.

George Eliotin klassikko Silas Marner ilmestyi Wikipedian mukaan vuonna 1861. Siitä painettiin suomennos Helsingissä 1869.

Charles Dickens kirjoitti kertomuksen Mugby Junction Wikipedian mukaan vuonna 1866. Googlen digitoima kappale suomennosta Mugbyn rautatie-haara on painettu 1869! Dickensillä oli varmaankin Suomessa menekkiä ja kannatti kaivella myös vanhempia julkaisuja. Koti-Sirkka ilmestyi vuonna 1870, alkuperäisteos The Cricket on the Heath Wikipedian mukaan jo 1845.

Englanninkielestä tehdyt käännökset eivät kaikki osuneet myöhemmin klassikoiksi noteerattuihin. Vuonna 1870 painettiin Helsingissä suomennos Jessikan äiti, kirjoittajanaan S. Smith. Nimimerkin takaa löytyy Hesba Stretton. Alkuteos oli ilmestynyt lehtikertomuksena vuonna 1866 ja kertoo kodittomasta Jessica-tytöstä, jonka oli hylännyt viktoriaaniseen Lontooseen alkoholisoitunut näyttelijätär-äiti. Pelastus löytyy uskonnosta.

Suomeksi julkaistusta käännöskirjallisuudesta 1800-luvulla varmaan olemassa joku asiallinen tutkimus?

P.S. Reijo Valta kirjoitti jokin aika sitten Guy de Maupassantin tuotannon vastaanotosta Suomessa.

maanantai 22. elokuuta 2011

Elokuvaelämys


Espoo Cinén ohjelmistosta löysin yhden historiallisen filmin, jota "tietenkin" piti rynnätä katsomaan. Sijoittuikin niinkin lähelle kuin ensimmäisen maailmansodan alun baltiansaksalaisten maailmaan.

Kyse oli siis lopun alusta. Romanttisista ja rauhallisista pressikuvista en arvannut etukäteen, että kyse oli väkivallasta ja kuolemasta. Pienessä mittakaavassa, yhdessä pihapiirissä.

Käsikirjoitus perustuu jossain määrin ohjaajan tädin kokemuksiin. Tyylilaji oli kuitenkin unenomainen ja erityisesti mereen rakennettu päärakennus oli erinomainen tapa irroittautua täydellisestä realismista. Vaikka minun piti käydä elokuvan verkkosivuilta tarkistamassa että kyse oli lavasteesta.

Esitys massojen elämästä irrallaan elävästä yläluokasta tuntui tutulta muista yhteyksistä eikä elokuvasta ollut varsinaiseksi historian oppitunniksi. Mutta oli kyllä näkemisen arvoinen, valitettavasti ei vaan taida toista kertaa Suomen valkokankaille heijastua.

P. S. Rakkautta & Anarkiaa -lehti oli Espoossa jaossa ja ensimmäisellä aukeamalla 1500-lukulaisen oloinen mies. Liittyyköhän virolaiseen elokuvaan, jossa ratkotaan 500 vuotta vanhaa murhamysteeriä?

Hämäläinen seminaaripäivä

Hämeen linna Kyläkirjaston kuvalehdestä 2/1887

Lauantaina suuntasin Hämeenlinnaan. Mukana ripaus uteliaisuutta paikallisia keskiaikamarkkinoita kohtaan, mutta ensisijaisena ohjelmana Häme-seminaari, jossa puhuttiin tänä vuonna isovihasta. Viikolla kun ei ollut kuin kaksi sodan historian luentoa, niin piti saada täydennystä. Ei, kun...

Reippaan aloituksen tarjosi Kustaa H. J. Vilkuna, joka persoonallisella tyylillä levitti eteemme isonvihan tapahtumia yleensä ottaen ja erityisesti Hämeessä. Kauheus ei jäänyt epäselväksi ja kidutusmenetelmiä Vilkuna esitteli huomiotaherättävällä innolla. Hyvä kokonaisuus ja vaikka sisäinen sukututkijani on useimmiten seurannut pakoon lähteneitä pappeja ja porvareita Ruotsiin, tosiasiahan on, että neljäsosa esivanhemmistani eli kyseisen ajan läpi Asikkalassa ja Heinolassa. Ja yksi esiäideistäni oli naimisissa Daniel Björklundin kanssa. Mutta mitä vähemmän siitä puhutaan, sitä parempi.

Aino Katermaan esitys oli päivän helmi. Hän esitteli Hämeenlinnan varhaisia karttojen avulla Hämeenlinnan olemusta silloin kun kaupunki oli linnan pohjoispuolella. Katermaan tavoitteena on luoda tonttikartta kaupungille, josta ei ole yhtään täydellistä tonttikarttaa tai -luetteloa. Seurasin ihastuksella jokaista lähdekriittistä kommenttia. Ei ole kartoissa kaikki sitä miltä näyttää, näissä esimerkeissä esimerkiksi tori hyppi hälyttävällä tavalla keskuskadun ympärillä. Täytyy muistaa olla varovaisempi karttoja käyttäessä.

Lounastauolla kävin katselemassa markkinoita. Ostin nokkosletun naisilta, joiden käsitys keskiajasta ulottui kevyesti isovihaan, jopa sen jälkeen kun sanoin sen sijoittuvan 1700-luvulle. Käsitemäärittelykysymys.

Seuraavassa esityksessä Mervi Mattila esitteli hämeenlinnalaisvaimon Beata Jaakontyttären, joka oli esiintynyt kaupunginoikeudessa isovihaa edeltävinä vuosina useammin kuin muut naiset. Oikeusjutuista olisin mielelläni kuullut enemmän. Mattila ei myöskään suostunut ottamaan kantaa niistä paljastuneen naisen persoonallisuuteen. Mutta ilmiselvästi hänellä sellainen oli.

Päivän komea finaali oli tamperelaisten (Tiina Miettinen, Ulla Koskinen ja Jouni Keskinen) esitys Porin jalkaväkirykmentin Everstiluutnantin komppanian ruotusotilaiden liikkeistä ja kohtaloista Pohjan sodan aikana. Trio valoitti matkan varrella myös lähteitä ja niiden yksityiskohtien kertomaa. He olivat seuraneet miehiä yksityiskohtaisesti ja tulevassa Genoksessa ilmestyvä artikkeli on varmasti hyvää luettavaa aiheesta henkilö- tai ylätasolla kiinnostuneelle.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kaapattua

Kuvitus kirjasta Mighty Mikko; a book of Finnish fairy tales and folk tales

Kirjavinkeissä Irja esitteli Niilo Koljosen kirjan Suomalainen vankileiriraportti.

Blogissa Scandinavia and the world oli viime vuonna piirretty Ahvenanmaan historiaa Suomen sodan aikana. Tekstit in English.

Kungliga bibliotekin Vardagstryck-blogissa Tuula Nylund-Stenberg esitteli på svenska toisen maailmansodan aikaisia painotuotteita, joilla houkuteltiin ruotsalaisia vapaaehtoisiksi Suomeen. Kovasti Döbelnin oloinen mies kuvituksessa.

Stadin friidu kirjoittimiesten hattujen historiasta ja Ekbergin konditoriasta.

Jessica Parland-von Essen kirjoitti på svenska kirjahyllyjen historiasta. Mistä puheen ollen, Pukstaavin "Kirjahyllyni" muistitietokeruu on edelleen käynnissä...

Fuksikronikka 2011 haastatteli Markku Kuismaa.

Talouselämä kirjoitti e-kuiteista ja lopetti juttunsa
Nähtäväksi jää mitä historiantutkijat ajattelevat e-kuiteista tulevaisuudessa. Tutkijoiden täytyykin olla tietokoneasiantuntijoita, jotta voivat tutkia 2000-luvun alun elämää.
Parempi sekin, kuin vuodessa haalistuvat kuitit?

Historia pitää aina kirjoittaa uudelleen. Joonas Kuikka hoiti oman osuutensa vuonna 2007:
Suomen uusi uljas historia I - Esihistoria, Suomen uusi uljas historia II - Antiikki, Suomen uusi uljas historia III - Keskiaika , Suomen uusi uljas historia IV - Uusi aika ja Suomen uusi uljas historia V - Nykyaika

Tammikuun juusto ei ole päivittynyt tammikuun jälkeen, mutta näyttää sisältävän useamman vuosikerran sukuhistoriallisia tekstejä, kuten Raha ja rauha ratkaisee.

Nainen syvistä riveistä

Vuosina 1888-90 julkaistu Syvistä riveistä. Kansankirjailijaimme novellikokoelma on verkossa luettavissa Project Gutenbergistä ja Internet Archivesta (mistä kuvakaappaus). Useimmat kirjoittajien nimistä ovat tuttuja vastaavista yhteyksistä, mutta Liisa Tervosta (ainoa nainen) en ollut kuullut mitään. Hänen nimensä löytyi kyllä vastaavasta yhteydestä Eino Leinon kirjasta Suomalaisen kirjallisuuden historia, mutta siitä ei löytynyt yhtään enempää tietoa naisesta.

Itse novellikokoelmassa hänen nimensä perässä on sulkujen sisällä Oulu, eli sieltä lienee ollut kotoisin. Etusivun valokuvan (ohessa) perusteella ikää ei Liisalla vielä suuremmin ollut. Sanomalehtien kuvauksissa hän on ensikertalainen ja "työmiehen tytär Oulusta."

Uusi Suometar esitti novellista Uusi isä positiivisen arvion 24.7.1889 samoin kuin Satakunta 17.8.1889. Novelli ilmestyi ruotsiksi käännettynä Land och Stad -lehdessä, mutta julkaistiinkohan Liisalta enää mitään muuta? Tarina Uusi isä on lapsen näkökulmasta kirjoitettu kuvaus uusioperheen syntymisestä. Ehkä omista kokemuksista peräisin.

P.S. 1 Tunnetumpien suomalaiskirjailijoiden kuvia ja tekstejä on vuonna 1898 julkaistussa Kirjailija-albumissa. Vielä vanhemmasta kirjallisuudesta kiinnostuneet voivat tarttua virtuaalisesti Johan Robert Tengströmin vuonna 1845 julkaistuun kokoelmaan Finsk Anthologi eller samling af valda skaldestycken af Finska författare från äldre till nyare tider, jemte korta karakteristiker och biografiska notiser. Tässäkin mukana kuvia. Kattavampi kooste taisi olla vuonna 1857 julkaistu Luettelo Suomeksi präntätyistä kirjoista, kuin myös muutamista muista teoksista, joissa löytyy joku kirjoitus Suomen kielellä, tahi joku johdatus sitä tuntemaan. (Aukusti Liliuksen Suomenkielinen lukemisto vuodelta 1860 ei ole proosaa vaan sanakirja.)

P.S. 2. Liisan kotikaupunki sanomalehdessä Land och Stad 10.12.1890. Pauli Kruhsen sivustolta löytyy värikkäämpi kuva toisesta kulmasta. Keskustan ulkopuolisesta elämästä kertoo Ulla Pohjamon gradu Kesä Salmessa - porvarillista huvilakulttuuria Oulun Toppilansalmessa .