Heti kirjan toisesta alaviitteestä (s. 7-8) sain kokea sielujen sympatiaa C. A. Gottlundin kanssa. Hän oli Otava I:n sivulla 487 todennut "Pahuus kuin ei niissä Vapa-Huoneen kirjoissa nimitetäk minkän perustuksen peällä hyö ovat näitä puheita kirjaan pistäneet."
Blomstedt ei ole syyllistynyt moiseen viitteettömyyteen. Sivulta 17 löysin tutun Pahkavuoren, Spurilan Jägerhorneja kuvaavassa kappaleessa, jossa sanotaan "... Anna Kristerintytär, joka omisti Uskelan Pahkavuoren, meni naimisiin rälssittömän Eskil Krämerin kanssa. Pojista kolmas, Olavi, oli elossa 1549." Tämän jälkeisen lähdeviitteen "Hornien paperit Ericsbergin sukutilan arkistossa: IX, n:o 6" voisi olettaa viittavan koko perhekuvaukseen, eikä pelkästään viimeiseen lauseeseen?
Viimeinen historian perusopintojen tentti jäi kevätflunssan takia väliin enkä ole kerrannut kapinoivia talonpoikia. Mutta kirjallisuudesta on silmiin osunut kapinaa pienimuotoisempaa veroniskurointia ja tätä myös Blomstedtilla sivuilla 94-95:
Niinpä Loimaalla Satakunnan Alisessa kihlakunnassa tuomittiin v. 1543 kolme talonpoikaa kukin 40 markan sakkoihin "niskottelusta ja tottelemattomuudesta" kuninkaan kirjettä vastaan, "joka koski koko Kokemäenkartanon läänissä v. 1541 pidettävää uutta veronpanoa". Vouti Maunu Niilonpoika oli haastanut heidät kuninkaan eteen 40 markan sakon uhalla, mutta "he eivät tahtoneet suinkaan tulla tänne vastaamaan". Toukokuussa 1544 kuningas kirjoittaa samalle voudille kahdesta talonpojasta, jotka paikkakuntansa verotuskysymyksessä olivat käyttäytyneet perin sopimattomasti. Nämä rauhanhäiritsijät ("säller") olivat esiintyneet "sellaisella ilkimielisyydellä, kapinahengellä ja levottomuudella (skallhet och mytterie och wille) rahvaan keskuudessa ja pyrkineet herättämään heidän joukossaan riitaa ja eripuraisuutta", että kuningas käski ankarasti puuttumaan asiaan, haastamaan heidät käräjiin ja laillisen tuomion jälkeen lähettämään heidät Tukholmaan, jossa he saisivat olla pakkotyössä, kunnes kuningas päättäisi, miten heidän suhteensa oli edelleen meneteltävä.Niin sitä pitää, satakuntalaiset!
Sivun 285 paikkeilla on suhteellisen laaja alaviite suomalaisten muutosta Ruotsin puolelle 1500-luvun alussa. Metsäsuomalaisiin en ole edelleenkään tarkemmin perehtynyt, mutta tässä yhteydessä puhutaan muustakin muuttoliikkeestä. Västeråsin piispa Petrus Magnin runossa todetaan suomalaisten olevan perin hedelmällisiä ja lähettävänsä lapsensa Tallinnaan ja Riikaan, kun parempi suunta olisi ollut Tukholma ja Gävle! Kyllä me työvoimaksi kelpaamme, kun siitä pulaa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti