Hämeen linna Kyläkirjaston kuvalehdestä 2/1887
Lauantaina suuntasin Hämeenlinnaan. Mukana ripaus uteliaisuutta paikallisia keskiaikamarkkinoita kohtaan, mutta ensisijaisena ohjelmana Häme-seminaari, jossa puhuttiin tänä vuonna isovihasta. Viikolla kun ei ollut kuin kaksi sodan historian luentoa, niin piti saada täydennystä. Ei, kun...
Reippaan aloituksen tarjosi Kustaa H. J. Vilkuna, joka persoonallisella tyylillä levitti eteemme isonvihan tapahtumia yleensä ottaen ja erityisesti Hämeessä. Kauheus ei jäänyt epäselväksi ja kidutusmenetelmiä Vilkuna esitteli huomiotaherättävällä innolla. Hyvä kokonaisuus ja vaikka sisäinen sukututkijani on useimmiten seurannut pakoon lähteneitä pappeja ja porvareita Ruotsiin, tosiasiahan on, että neljäsosa esivanhemmistani eli kyseisen ajan läpi Asikkalassa ja Heinolassa. Ja yksi esiäideistäni oli naimisissa Daniel Björklundin kanssa. Mutta mitä vähemmän siitä puhutaan, sitä parempi.
Aino Katermaan esitys oli päivän helmi. Hän esitteli Hämeenlinnan varhaisia karttojen avulla Hämeenlinnan olemusta silloin kun kaupunki oli linnan pohjoispuolella. Katermaan tavoitteena on luoda tonttikartta kaupungille, josta ei ole yhtään täydellistä tonttikarttaa tai -luetteloa. Seurasin ihastuksella jokaista lähdekriittistä kommenttia. Ei ole kartoissa kaikki sitä miltä näyttää, näissä esimerkeissä esimerkiksi tori hyppi hälyttävällä tavalla keskuskadun ympärillä. Täytyy muistaa olla varovaisempi karttoja käyttäessä.
Lounastauolla kävin katselemassa markkinoita. Ostin nokkosletun naisilta, joiden käsitys keskiajasta ulottui kevyesti isovihaan, jopa sen jälkeen kun sanoin sen sijoittuvan 1700-luvulle. Käsitemäärittelykysymys.
Seuraavassa esityksessä Mervi Mattila esitteli hämeenlinnalaisvaimon Beata Jaakontyttären, joka oli esiintynyt kaupunginoikeudessa isovihaa edeltävinä vuosina useammin kuin muut naiset. Oikeusjutuista olisin mielelläni kuullut enemmän. Mattila ei myöskään suostunut ottamaan kantaa niistä paljastuneen naisen persoonallisuuteen. Mutta ilmiselvästi hänellä sellainen oli.
Päivän komea finaali oli tamperelaisten (Tiina Miettinen, Ulla Koskinen ja Jouni Keskinen) esitys Porin jalkaväkirykmentin Everstiluutnantin komppanian ruotusotilaiden liikkeistä ja kohtaloista Pohjan sodan aikana. Trio valoitti matkan varrella myös lähteitä ja niiden yksityiskohtien kertomaa. He olivat seuraneet miehiä yksityiskohtaisesti ja tulevassa Genoksessa ilmestyvä artikkeli on varmasti hyvää luettavaa aiheesta henkilö- tai ylätasolla kiinnostuneelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti