Poimittua

Ellis Islandilla poimittiin vuonna 1926 talteen suomalainen salamatkustaja. Kuva vasemmalla New York Public Libraryn kokoelmista.

Perniön yhteiskoulussa toteutettiin koko syyslukukauden mittainen tutkivan oppimisen maisema-projekti. Sen blogista pääsee lukemaan millaisilla keinoilla otetaan otetta maisemaan ennen sekä työpajoista.

Reijo Valta pohti linnoituksia ja esitteli Tervon Vallikangasta.

Tillman kirjoitti kirjoittamisesta, isänsä.

Ritva Rajander-Juusti on aloittanut laadukkaasti sukututkimusblogin.

Jaana Kouri hukkasi muistitikkunsa ja mietti muistia.

Åsa M. Larsson kirjoitti på svenska historiallisen fiktion lukemisesta.

Torsten Kälvemark tiivisti vuoden 1911 på svenska naisten hattuihin.

Ruusupensaan takana oli luettu Anna Kortelaisen Eri kivaa, eli Onerva- kaupungin naiset 1910:

Helsinki on minulle ennen muuta Aino Kallaksen kaupunki. Kun menen sinne junalla, ajattelen heti asemalla, että täällä hän on joskus kulkenut, näissä tiloissa, mennyt tämän aukion poikki Kansallisteatteriin, kävellyt siitä Vuorikatu seitsemään hotelli Hospiziin ja siellä tapaillut Leinoa, muun muassa siellä. Kortelaisen kirja selittää senkin, miksi ravintola Gradin oli Ainon ja hänen parhaan nuoruudenystävänsä Ilona Jalavan kantapaikka: siksi, että se oli lähes ainoa ravintola johon naiset saattoivat mennä ilman miestä!

Viimeviikkoiseen guru-postaukseeni tuli eräänlaisena vastauksena Kemikaalikimaran Anja Nysténin arvio Tommi Uschanovin kirjasta Suuri kaalihuijaus.

Asiantuntijoilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tuntevat kyseessä olevan aihepiirin. Se ei siis ole sidoksissa esimerkiksi koulutukseen, oppiarvoon tai työpaikkaan. Uschanovin mukaan sana "asiantuntija" tarkoittaa ihmistä, joka tuntee asian, täsmälleen samoin kuin postinkantaja tarkoittaa ihmistä, joka kantaa postia.

"Jos ministeriön kamreeri tai haihatteleva dosentti ovat väärässä, hei eivät silloin ole "väärässä olevia asiantuntijoita" vaan "asiantuntijoina esiintyviä ei-asiantuntijoita."

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 78

Kokemäen kaupungin pienessä lukemistossa Eino Pertola kertoo:

Joenpuoleisella rinteellä oli muutamia pienempiä asuntoja kuten Ala-Haapion setämiehenpirtti ja hyvin vanha seppä Stenvallin asunto. Muistan, kuinka sodan jälkeen tapasin Tulkkilassa Amerikasta käymään saapuneen vanhan miehen, joka ilmoitti nimekseen - länsimaisesti ääntäen - “Elmer Stonewell”. Hän oli entisen Tulkkilan sepän Stenvallin Jalmari -niminen poika. Sepän paja oli ollut aikoinaan jokirannassa myöhemmin rakennetun meijerin tienoilla.

Frank Elmer syntyi Kokemäellä 29.7.1882 varanimismiehen tyttären Josefiina Vilhelmina Selinin pojaksi. Äiti meni pari vuotta myöhemmin naimisiin työmies Heikki Maunu Stenvallin kanssa. Pertola on ilmeisesti muistanut Elmerin perhesuhteet hieman väärin, mutta epäilemättä tavannut Amerikan vieraan kuten yllä kuvaa.

Väestönlaskentoihin kerrotun perusteella Elmer saapui Amerikkaan vuonna 1902. Viisi vuotta myöhemmin syntyi hänen tyttärensä Helen (Helmi) ja vuonna 1910 poika Eino Elmer. Samana vuonna pidetyssä väestönlaskennassa perhe asui Duluthissa Minnesotan osavaltiossa ja näin myös ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia täytettäessä, jolloin Elmer työskenteli sepän apulaisena. Asuinpaikka ja ammatti oli sama myös vuoden 1920 väestönlaskennassa. Vuonna 1930 Elmer oli plasterer eli jonkinlainen laastinlevittäjä.

Minnesotan suomalaisten historian mukaan Elmer osallistui Duluthin työväenliikkeen toimintaan. 1930-luvulla iskeneen laman aikana suomalaiset organisoivat Dululthissa leipäjonon ja Elmen toimi tämän hankkeen puheenjohtajana.

Elmer kuoli Minnesotassa helmikuussa 1969.

Lähteet:
Kokemäen kaupungin pieni lukemisto
Kokemäen rippikirja 1881-1890 s. 636, 487, 1891-1900 s. 605
Minnesota Birth certificate index (certid# 1907-42829, 1910-34150)
The History of the Finns in Minnesota s. 271, 223
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Year: 1910; Census Place: Duluth Ward 3, St Louis, Minnesota; Roll: T624_724; Page: 6A; Enumeration District: 167; Image: 745.)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: St Louis County, Minnesota; Roll: 1675462; Draft Board: 2.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Duluth, St Louis, Minnesota; Roll: T625_858; Page: 16A; Enumeration District: 115; Image: 961.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Duluth, St Louis, Minnesota; Roll: 1126; Page: 2A; Enumeration District: 62; Image: 989.0.)
Ancestry.com. Minnesota Death Index, 1908-2002
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 473-14-2141;Issue State: Minnesota;Issue Date: Before 1951.)

Koirien veteen heitosta kysymys

Tukholmassa 17.5.1771 annettiin määräys, joka julkaistiin painatteena ”Kungörelse och förbud, för stadsens infvånare, at låta kasta hundar i strömarne och canalerne. Gifwen Stockholms Rådhus den 17 Maji 1771.”

Kungliga Biblioteketin työntekijä teki painatteen kannesta digitaalisen kuvan ja julkaisi sen Vardagstryck-blogissa 30.12.2010. Oli minusta hauska ja laitoin samana päivänä linkin FB-seinälleni melko varmana siitä, että Koiria Suuresti Rakastava Kaverini (KSRK) reagoi. Olin oikeassa:

Minä: Eläinsuojelua vuosimallilla 1771: koiria ei saa heittää vesiin?
KSRK: eläinsuojelulainsäädäntö jo tuolloin siis kohdillaan..?! Cana-lerne ? Förstår inte, förlåt...
Minä: Tukholma on Pohjolan Venetsia, joten kanaaleita tarkoitettaneen. Tarkemmin ajateltuna kyseessä saattoi olla ympäristön- eikä eläintensuojelu. Jos koirat heitettiin veteen kuolleina. Valitettavasti skannasivat vain etusivun ja paljon kysymyksiä jää vastaamatta.
KSRK: just niin. Eli voidaan päätellä, että tähänkin oli koira haudattuna..?
Minä:Pitänee tsempata ja kommentoida ruotsiksi kyseiseen blogiin. Jos kertoisivat lisää.

Sain aikaiseksi kommentin: "Vad det fråga om att skydda hundar eller vatten? Skulle gärna se ytterligare sidor…" Se roikkui useampia päiviä odottamassa hyväksyntää, KB:ssä ei tehdä uudenvuoden viikonloppuna töitä. Mutta kun tehdään niin ollaan ystävällisiä. (Ja olivathan ne silloinkin yliystävällisiä kun nolasin itseni paikan päällä pillittämällä lainaustiskin vieressä.) Eli vastaus kuului:

Hej!

Man vill skydda vattnet!

"..hwaribland sjuke hundar kunde komma at kastas i watnet, däraf swåra påfölgder äro att befrukta..." och "...utan åligger alla dem, som hos sine hundar förmärka tecken til sjukdom, at draga försorg, det deras hundar, antingen lefwande eller döda, warda til de utsedde ställen utförde."

Just nu kan jag inte ordna så att vi kan lägga ut övriga sidor (som för övrigt är två till antalet), men nästa vecka kan det gå. Är du fortfarande intresserad?

Kommunikointi on kivaa, vaikka sitten kyse olisi sairaista koirista.

Marginaalihistoriaa

Muistaakseni en suuremmin pitänyt Juha Ruusuvuoren kirjasta Muukalainen muumilaaksossa, mutta silti varasin kirjastosta uutuutensa Muukalainen Rantaruotsissa. Se osoittautui (finnomaanin silmin luettuna) varsin mitäänsanomattomaksi retkikuvaukseksi yhdistettynä ihmeelliseen suomenruotsalaisten ihannointiin. Vaikka oli haastateltu professoria, jonka mielestä "paikannimien etymologia kertoo vanhan asutuksen Pohjanmaalla olleen suomenkielistä", aloittaa Ruusuvuori seuraavan kappaleen

"Ruotsin saapuminen maahamme vasta keskiajalla on asetettu kyseenalaiseksi. Suomalaiskiihkoileva kansallisvaltiomme halusi osoittaa heti itsenäisyyden aluksi, että täällä on aina asunut yksi kansa, joka on puhunut yhtä kieltä eli suomea." (s. 136)

Hieman myöhemmin Ruusuvuori toteaa:

"Muinaiset kansat ovat seilanneet tähän maakuntaan vettä pitkin, siitä olen vakuuttunut. Keski-Suomen ryteikköjen läpi taapertaminen Venäjän puolelta olisi ollut aivan liian työlästä porukoille, joilla oli käytössään vain tylsät pronssiset vesurit. Suomenniemen pääkielet kaksi tuhatta vuotta sitten ovat tutkijoilta härän peitossa, joten en jaksa niitä ruveta spekuloimaan." (s. 145)

Ilmeisesti Ruusuvuori ei myöskään jaksanut Pohjanmaan rannikkoa kulkiessa huomata mereen laskevia JOKIA, joita myös on kulkuväylinä tavattu pitää.

Mutta Ruusuvuori on viitsinyt kyllä kopsata historiankirjoista irtonaisia tapahtumia sivujen alareunoihin. Näiden yhteys leipätekstiin ei auennut.
Historiaa esitettiin myös isompina faktaruutuina, joista mielenkiintoisin oli riimukivikatsaus sivulla 40. Jos Pohjanmaa olisi ajanlaskun alussa, tai edes tuhat vuotta myöhemmin kuulunut Ruotsin kulttuuripiiriin niin eikö riimukiviä pitäisi olla joka mäessä?

No, itse asiassa ei oikeastaan. Ulkomuistista sanoisin, että riimukiviä on enimmäkseen Tukholmasta etelään (*). Josta asutuksen siirtyminen pohjoiseen Västerbotteniin on ollut jokseenkin yhtä vaivalloista kuin Ruusuvuoren kauhistelema metsässä rämpiminen. Paitsi merta pitkin, uups. Taidan jättää pohjoismaisen ja pohjalaisen esihistorian sikseen, kunnes käsiini on päätynyt aiheesta joku asiallinen opus.

(*) Ruotsin muinaismuistoja voi kartoittaa Kringla-palvelusta. Oikella 96:n kappaleen otos riimukivihaulla. Ulkomuistini petti jälleen, enemmistö Tukholman ympäristössä, joka puolella. Paitsi itäisellä.

Hesarin sivuilta viime vuonna

Olipa hyvä, että kävin kuuntelemassa Meinanderin esityksen ja tulin oikeaan uskoon ajoissa. Teki helpommaksi omaksua olleellinen Ylioppilaslehden jutusta Natsi-Suomi, jota Jaakko Lyytisen kolumni Hitlerin vieraana 12.12.2010 kommentoi Hesarissa. Lyytisen tekstiä moukaroi sitten Hesarin yleisöosastokirjoituksessa Lipponen, joka kannatti jonkinlaista erillissotatulkintaa. Selvästi harhaoppinen, uususkovaisen silmin.

Vielä enemmän yleisöosastokirjoituksia generoi Hesarissa 5.12.2010 dokumentoitu Mikko Majanderin ja Mikael Jungnerin keskustelu työväenliikkeen roolista vuoden 1918 sodan synnyttäjänä. Minun kommenttini: jos jokaikinen suomalainen olisi jäänyt kotiin istumaan, sotaa ei olisi käyty. Tätä faktaa ei voi kiistää. Vai voiko?

Hesarin kulttuurisivu esittel kokonaisen sivun artikkelilla 6.12.2010 Johan Bäckmania, jolta on tulossa talvisodan historiasta kirja. Esa Mäkisen juttu päättyy:

"Historioitsija Ohto Manninen on osoittanut venäläisten ampuneen Mainilan laukaukset perustuen venäläisiin alkuperäislähteisiin. Bäckman ei niihin kuitenkaan usko

"Mun mielestä sellaisia lähteitä ei voi olla olemassa", Bäckman sanoo.

Olet siis nähnyt lähteet, ja sen ettei niitä ole olemassa?

"Minun mielestäni, jos Manninen väittää viittaavansa joihinkin lähteisiin, hän vääristelee niitä."

Toim. huom.: olemattomia lähteitä ei voi nähdä.

Äiti ei vastannut kirjeeseen 1789

Maria Catharina Seliger, Turun akatemian piirustusmestari Johan Henrik Seligerin ja Brita Elisabeth Holmlinin tytär, oli syksyllä 1789 yliamiraali kreivi Ehrensvärdin (*) taloudenhoitaja Karlskronassa. Suomeen oli jäänyt leskiäiti ja sisaruksia, viimeisenä osoitteenaan Lupajan kylä Perniössä. Sieltä ei Marian kirjeisiin ollut tullut vastauksia eikä edes pitäjän kirkkoherra Anders Gadolin ollut saanut aikaiseksi vastausviestiä. Niinpä oli aika kokeilla sanomalehti-ilmoitusta, jonka julkaisi Inrikes tidningar 24.8.1789:

Marian vanhemmat löytyvät Genoksen artikkelista: Lisa Ruth Blomin ja Hans Holmlinin tytär Brita Lisa sekä "Grawören Seliger". Hiskistä löytyy Turun ruotsalaisessa seurakunnassa avioliitto 5.8.1753 ja kastetut tyttäret Maria Catharina s. 21.5.1754, Carolina s. 1.11.1756 ja Johanna Hinrietta s. 17.2.1763.

Perheen isä kuoli Turussa 12.5.1763 59-vuotiaana. Lupajasta Seliger-porukkaa ei Perniön rippikirjoista 1772-1781 & 1782-1789 yhdellä läpikäynnillä löydy. Äidin ja sisarusten hautaukset eivät osu Hiski-hakuihin. Seuraava lähestymistapa olisi lähteä hakemaan perhettä Turusta 1760-luvulla tai Brita Lisan sisarusten ympäristöä. Jätetään tekemättä.

(*) Kyseessä Carl August Ehrensvärd (1745-1800), Viaporin rakentajan, sotamarsalkka Augustin Ehrensvärdin poika. Hänen havaintojaan Pohjolasta lainasin tänne blogiin viime vuonna.

Metsäteollisuuden historia on mielenkiintoista!

HY AY 2010-2011, Hhs127 Talous ja talouspolitiikka

Avoimen yliopiston opintojen johdosta kannoin kirjastosta kotiin Markku Kuisman tiiliskiven Metsäteollisuuden maa. Kirjan, johon en ikipäivinä olisi vapaaehtoisesti koskenut.

Mutta nyt luin. Rehellisyyden nimessä, en ihan kokonaan. Mutta sen verran, että kiinnostuin aidosti ja ihka ensimmäistä kertaa metsäteollisuuden historiasta. Ja taloushistoriasta.

Kuisma kirjoittaa erinomaista tekstiä (enkä muistaakseni ole ensimmäinen tämän todennut). Hän lähti liikkeelle selvästä tutkimuskysymyksestä ja avasi talouden dynamiikan hienosti ja kiinnostavasti. Erityisesti kun mielessä oli oma tutkimusnäkökulma (lue: esseen työotsikko) historia Suomen maaseudulla(kin) 1600-luvulta 1800-luvun loppuun aukesi aivan uudella tavalla.

Hyvin todennäköisesti samat asiat on esitetty muissa käsissäni käväisseissä kirjoissa, mutta eivät ole menneet jakeluun. Rahaverotuksen vaikutukset, isojaon merkitykset ja maailmantalouden heijastukset Suomeen ovat nyt niin kristallinkirkkaita päässäni, että toivon saavani ne sieltä levitettyä kymmenelle liuskalle. Ihan piakkoin.