Kiitos Agricolan tapahtumakalenterin päädyin eilen hyvään esitelmätilaisuuteen. Historian ystäväin liitto oli jakanut kunniamaininnat Max Engmanin Pitkille jäähyväisille ja Henrik Meinanderin 1944-kirjalle ja palkitut kertoivat kumpikin kolmen vartin verran kirjastaan.
Engmanin esityksestä mielenkiintoisin pointti oli, että jo 1800-luvun puolivälin jälkeen lähentyminen Venäjään lakkasi ja kehityssuuntia haettiin sitten muualta. Kiinnitin myös huomiota rahamainintoihin, sillä ruokapöydälläni on aivan liian paksu kirja, josta pitäisi saada väsättyä essee "rahatalouden leviäminen maaseudulle". Piakkoin.
Meinanderin puheen kuvitukseen kuului kirjan karttoja, joista Itärintaman koko pituus oli minun muistissani ennennäkemätön. Itse taisin hahmottaa Suomen ensimmäisen kerran osana Itärintamaa kuunnellessani taannoin Dan Carlinin jutut (odottavat edelleen kertausta), mutta niihin ei (tietenkään) kuulunut visuaalista osuutta.
Itärintaman kartan yhteydessä Meinander toi esiin erillissodan käsitteellisen mahdottomuuden. Myöhemmin hän mainitsi, että kylmän sodan oloissa oli suomalaisille edullista esittää sota erillisenä ja hieman eri syistä näin on edelleen. Aina kivempi olla yksinäinen kunniallinen taistelija kuin paskamaisen häviäjän paras kaveri. (Minun ilmaisuni, ei esitelmöitsijän.)
Meinanderin esitysmateriaalissa luki "Tutkimus ja populaarikulttuuri eivät käy käsi kädessä" (flashback taannoiseen kirjamessujen esitykseen). Ääneen hän totesi, että ymmärrys historiasta syntyy perhehistoriasta -> tästä juontuu toisen maailmansodan keskeisyys -> mutta myös se, että Suomen kokemaa sotaa ei nähdä osana isompaa kokonaisuutta. Jos kuulijoiden ikärakenne olisi ollut toisenlainen, tästä olisi saanut mielenkiintoisen keskustelun. En tiedä onko yksilöllistä omituisuuttani vai sukupolvelleni tyypillistä, mutta itse en näe sodan aikaa erityisen kiinnostavana/keskeisenä. Mutta tietenkin on myönnettävä, että historiakäsitykseni on peräisin sukuhistoriasta eikä ole varmastikaan laajentunut tarvittavaan mittaan.
Esitelmien jälkeen oli kirja-arvonta! (En voittanut.) Taidan sijoittaa ensi vuoden jäsenmaksubudjetin Historian Ystäväin liittoon. Saa kaupan päälle tuntea itsensä nuoreksi, laskin eilen huoneen keski-ikää huomattavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti