Perniön yhteiskoulussa toteutettiin koko syyslukukauden mittainen tutkivan oppimisen maisema-projekti. Sen blogista pääsee lukemaan millaisilla keinoilla otetaan otetta maisemaan ennen sekä työpajoista.
Reijo Valta pohti linnoituksia ja esitteli Tervon Vallikangasta.
Tillman kirjoitti kirjoittamisesta, isänsä.
Ritva Rajander-Juusti on aloittanut laadukkaasti sukututkimusblogin.
Jaana Kouri hukkasi muistitikkunsa ja mietti muistia.
Åsa M. Larsson kirjoitti på svenska historiallisen fiktion lukemisesta.
Torsten Kälvemark tiivisti vuoden 1911 på svenska naisten hattuihin.
Ruusupensaan takana oli luettu Anna Kortelaisen Eri kivaa, eli Onerva- kaupungin naiset 1910:
Helsinki on minulle ennen muuta Aino Kallaksen kaupunki. Kun menen sinne junalla, ajattelen heti asemalla, että täällä hän on joskus kulkenut, näissä tiloissa, mennyt tämän aukion poikki Kansallisteatteriin, kävellyt siitä Vuorikatu seitsemään hotelli Hospiziin ja siellä tapaillut Leinoa, muun muassa siellä. Kortelaisen kirja selittää senkin, miksi ravintola Gradin oli Ainon ja hänen parhaan nuoruudenystävänsä Ilona Jalavan kantapaikka: siksi, että se oli lähes ainoa ravintola johon naiset saattoivat mennä ilman miestä!Viimeviikkoiseen guru-postaukseeni tuli eräänlaisena vastauksena Kemikaalikimaran Anja Nysténin arvio Tommi Uschanovin kirjasta Suuri kaalihuijaus.
Asiantuntijoilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tuntevat kyseessä olevan aihepiirin. Se ei siis ole sidoksissa esimerkiksi koulutukseen, oppiarvoon tai työpaikkaan. Uschanovin mukaan sana "asiantuntija" tarkoittaa ihmistä, joka tuntee asian, täsmälleen samoin kuin postinkantaja tarkoittaa ihmistä, joka kantaa postia."Jos ministeriön kamreeri tai haihatteleva dosentti ovat väärässä, hei eivät silloin ole "väärässä olevia asiantuntijoita" vaan "asiantuntijoina esiintyviä ei-asiantuntijoita."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti