Kun kirjastosta varaa kirjan Suurtekojen mies, voisi kuvitella saavansa jonkun kuluneen tarinan kaikkien nimeltä tuntemasta miehestä. Kyseinen pienikokoinen Kaarle Halmeen kirja kuitenkin alaotsikollaan lupaa "Kuvauksia suomalaisen talonpojan Aatu Kärjen lahjoitus-, avustus- ja valistustoiminnasta 1800-luvun alkupuolella". Moniko Hämeenkyrön ulkopuolella elänyt on kuullut Kärjestä? En minä ainakaan.
Halme on syntynyt Kärjen kuoleman jälkeen ja lienee rakentanut tekstinsä ensisijaisesti maakaupiasisältään kuulemasta. Tämä oli lapsena asunut Kärjen luona, mistä kertoo Asko Mielosen kirjoitus Kaarle Halmeen kyröläiset juuret.
Myöhempien vaiheiden perusteella on helppo uskoa, että 17.1.1795 syntynyt Aatu "hankki Makkarukselta", joka oli paikallinen kartano, "saamansa ohjauksen avuin itselleen alkeellisen kirjoitus- ja laskutaidon". Näitä hän alkoi hyödyntää puutavaran välityksessä Hämeenkyröstä Poriin sekä kotipoltetun viinan eteenpäin myynnissä.
Taloudellinen aktiviteetti ei rajoittunut tähän vaan hän "osti talon, jos joku sellaisen tahtoi myydä ja hänelle sitä kauppasi, myydäkseen sen taas vaikka seuraavana päivänä, jos joku sitä häneltä halusi" ja kun "hän näki nuoren ja virheettömän hevosen, vaikka miten laihan ja huonohoitoisen, osti hän sen heti viedäkseen sen puolen vuoden kuluttua uudestaan markkinoille uhkeana "tirannina" ja kiiltävänä, saaden siten aina suurimman hinnan syöttilästään".
Aatu asui edelleen "setämiehenä" kotitalossaan Sassissa, kun hän 31.1.1832 vei vihille leskeksi jääneen Ulrica Lovisa Lacceniuksen (s. 8.8.1792 Akaa). Häntä vierastettiin Hämeenkyrössä Huittisissa omaksutun puhetavan takia, eikä ensikosketustaan ollut tehnyt hyvää vaikutusta:
Heti morsiamen kotiintuomisen juhlassa oli nuori emäntä herättänyt tavatonta hilpeyttä. Hän oli ennen tarjoilua iskenyt koristeltuihin jälkiruokiin ja muihin siroihin makeisrakennuksiin lusikkansa ottaen niistä maistiaisensa. Kun asianomaiset edeskäyvät tällaisen menettelyn sopimattomuudesta huomauttivat, niin he saivat kipakan vastauksen: "Tott'kai, itt'mä kumminki, omaan mun se o!"
Pari asettui Aatun ostamaan Jumesniemen Kärjen taloon, jonka mukaan (länsisuomalaiseen tapaan) Aatu tunnettiin sittemmin Kärkenä. Viljelyn ohessa hän lisäsi varallisuuttaan rahanlainauksella.
Tänä pelkkien numeroiden käsittelyn ikävystyttämänä aikana Aatu joutui erääseen toimeliaisuutta piristävään tilanteeseen osuttuaan sattumalta maakuntaa kiertäessään Tyrvään Vammaskosken sillan rakentamista koskevaan huutokauppaan. Kuin ajan kuluksi Aatu otti osaa rakennusurakan histatarjouksiin alennellen summaa vain huvikseen. Kävi kuitenkin niin, että hänen tarjouksensa jäi viimeiseksi, ja sillan rakennustyö joutui siis hänelle.
Ja tässä kohtaa ollaan vasta sivulla 25. Suosittelen Halmeen kirjaa kaikille, jotka haluavat ymmärtää rahvaan taloudellisia toimintamahdollisuuksia 1800-luvun alkupuolella. Mielelläni tietenkin näkisin Aatu Kärjen elämästä myös asiakirjoilla vahvistetun version. Kiistatta on totta ainakin se, että Aatu Kärki järjesti Hämeenkyröön sen ensimmäisen koulun, joka aloitti vuonna 1848. Maaseutukoulut olivat tuolloin harvinaisuus ja koulun perustaminen onnistui vain yhdistämällä siihen kirkko. Koulun ensimmäinen pappi-opettaja oli Antero Varelius.
Aatu Kärvi kuoli Hämeenkyrössä 22.4.1849.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti