Kysyttiin: "Mitä aineistoja haluaisit digitoitavan? (Voit mainita kokonaisuuksia tai yksittäisiä aineistoja.)" Vastasin: "Kun seurakuntien arkistot, läänintilit, uudistuskartat ja 1800-luvun henkikirjat on KOKONAAN digitoitu toivoisin itsekkäästi digitoitavaksi Helsingin väestölaskenta-aineistoja."
Kysyttiin: "Millaisten aineistojen digitoinnin arvelet hyödyttävän laajasti aineistojen käyttäjiä? Vastasin: "(1) Laajojen aineistojen, joihin palataan useasti, mutta eri kohdista. Tämä pätee esim. jo digitoituihin tuomiokirjoihin, seurakuntien arkistoihin, henkikirjoihin yms. (2) Sekavien ja laajahkojen aineistojen, joiden käytettävyys joukkoistuksella tai käsialatunnistuksella kasvaa. Tämä pätee esim. voudin- ja läänintileihin. (3) Laajojen ja jossain määrin homogeenisten aineistojen, joiden sisältöön käsialatunnistus tarjoaa tieteelliselle tutkimukselle uusia tarttumapintoja."
Kysyttiin: Miten arvelet digitaalisen aineiston vaikuttavan tutkimustyöhösi?
- Helpottaa aineistojen käyttöä, miten? Yksinkertaistaa ja nopeuttaa, kun aineisto on jo digitoitu. Erityisesti, jos se on sukututkijoiden suosiossa ja Digihakemistoon on luotu uutta kuvailutietoa.
- Vaikeuttaa aineistojen käyttöä, miten? Digitoimattoman aineiston käyttöön saanti on hidasta. Jos Digihakemistossa ei ole kuvailutietoa, tiedonetsintä voi olla hitaampaa kuin se olisi paperilta. Paperilta on myös helpompaa hahmottaa arkistoyksikön kokonaisuus.
Lopuksi pyydettiin perustelua analogisten aineistojen tarpeelle. Vastasin helpoimman kautta: Kaikkea tarvittavaa ei ole digitoitu.
Voutilaisesta puheen ollen, hän kirjoitti äskettäin suku- ja henkilöhistorioitsijoille kiinnostavan tekstin Kohti historiallista väestörekisteriä: teknologia avaa uusia tutkimusmahdollisuuksia. Aihe oli esillä myös keskiviikona Matts Hayenin Kulturarvsdagarna-esityksessä. Hän kertoi Ruotsissa suunniteltavan historiallista henkilötunnusta 1800-luvulla eläneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti