1) Häpeäpaalussa seisominen on muistitiedossa harvinaisempi kuin dramaattisempi raipparangaistus. Muistiin siis pätkä Antti Helanderin (1851-1929) kirjasta Koulumiehen muistoja ja kokemuksia (1919). Helanderin kouluvuodet Oulussa alkoivat syksyllä 1862.
Oulun tori oli ennen viheriä nurmikenttä, joka mainiosti soveltui pallonlyöntiin, ja muutapa ei siinä toimitettukaan, ellei ota lukuun juhlallisempia rankaisutilaisuuksia. Ainakin kerran muistan torin olleen ääriään myöten täynnä ihmisiä. Oli tultu katsomaan, kuinka vanhaa eukkoa seisotettiin häpeäpaalussa rautavanne kaulassa.
2) Syksyllä 2021 repostelin Kansanvalistusseuran julkaisujen digitointihankkeen ja unohdin asian ilmeisen pian. Sivu Astu sisään Arkisivistyksen digikirjastoon! avattiin päiväyksen mukaan 15.11.2022, mutta se tuli vastaani vasta nyt Twitterissä. Samassa yhteydessä kerrottiin, että digitoinnit näkyvät myös Finnassa. Testasin ja vastasin "Mitä tarkoitat Finnasta löytymisellä? Testasin nimikkeellä "Wanha Helsinki Wantaan suulla", mutta en löytänyt yhtään tietuetta, josta olisi näkynyt, että digitoitu kappale on verkossa."
3) Teemaan Saidat tai kerjäävät varakkaat löytyi eka kansainvälinen esimerkki. Tai melkein, sillä tarina-aihe ei ole aivan oikea ja tapahtuma ilmeisesti sijoittuu Suomeen. Ruotsalaisissa lehdissä (esim. Folkets Tidning 24.10.1865, myöh. Anteckningar om svenska qvinnor) kiersi juttu, joka perustui Porista lähetettyyn kirjeeseen. Örebrossa syntynyt Johanna Löf oli asunut 3/4 peninkulmaa ulkopuolella "kaupungin", jolla ilmeisesti tarkoitettiin Poria. Jotenkin tiedettiin, että naisella oli patjansa alla tuhansia riikintaalareita. Niinpä, kun kotinsa paloi 1.10.1865, naisen ryntääminen takaisin liekkeihin, joista hän oli kertaalleen pelastunut, tulkittiin ahneudeksi. Hiski ei tunne naista, eikä Porin ympäristossä liekkeihin kuollutta.
4) Ikäänkuin vastaukseena pohdintaani tietokantojen tekijyydestä SKS:n blogissa julkaistiin Hannu Mustakallion kuvaus paimenmuiston taustasta.
5) SKS:n FB-päivityksessä oli puolestaan "Tietokannassa ei ole kaikkea" -teemaa:
SKS:n kirjasto siirtyi atk-luettelointiin heinäkuussa 1992; sitä ennen julkaisujen tiedot tallennettiin pääluetteloon ja sen kelpo vänkäriin, systemaattiseen eli alanmukaiseen kortistoon.
Kolmessakymmenessä vuodessa tiedot esimerkiksi folkloristiikan ja kirjallisuudentutkimuksen kokoelmista on saatu kattavasti sähköisiin tietokantoihin, mutta paljon erityisesti seuran keskeisalojen ulkopuolelle jäävästä kirjallisuudesta jää niiden ulottumattomiin. Takautuvaa luettelointia saisikin tehdä päivät aivan pääksytysten, jos vain elonpäiviä olisi, ja ajankoloa. Kaikista SKS:n kirjaston kirjoista, pienpainatteista ja lehdistä reilut 60 % löytyy Finnasta ja Helka-kirjastojen hakupalvelusta; muu aineisto − ehkä jopa 1,5 kirjaskilometriä − elää toista aikaa.
E-ei, veikkonen, kaikki ei siis löydy verkosta! Usein noheva asiakkaamme tuleekin ja kysyy, löytyisiköhän teiltä nyt tätä nimenomaista kirjasta saltpetterin lutraamisesta, olkimattokattojen valmistamisesta tai Jätkän kulttuuripäivien 1976 kirjoituskilpailusta, ja me vastaamme: katsotaanpa korteilta. Silloin saattaa lykästää: jo hyvinkin tuo painate meillä on, siitä ei vain löytynyt tietoa Finnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti