Lauantaina minulla oli ilo osallistua Helsingin observatoriossa järjestettyyn tilaisuuteen Taivaan ilmiöt 1800-luvun ihmisten kirjeissä, johon kutsuttiin sanoin
Miten taivaan ilmiöitä on kuvailtu vanhoissa kirjeissä? Millaisia astronomisia havaintoja teki 1800-luvulla syntynyt taidemaalari tai työmies? Ja mitä syntyy, kun kirjeisiin yhdistetään viulu ja ripaus kulttuurihistoriaa?
Elina Salorannan ja Hanna-Reetta Schreckin ideoima tilaisuus alkoi juuri näin taiteellisesti. Seisoimme museoesineiden keskellä kuuntelemassa kirjekatkelmia, joiden välillä soitettiin musiikkia. Henkilökohtaisista kirjeistä hienoimpia olivat Ellen Thesleffin, mutta mielenkiintoisimpia olivat 1800-luvun lopulla "tavallisten ihmisten" tieteentekijöille lähettämät havaintokuvaukset. Näitä oli toisinaan erikseen pyydetty sanomalehdessä enkä ollut ainoa paikalla ollut historiantutkija, jossa heräsi tutkimuskysymyksiä.
Istualtaan kuuntelimme Hannu Salmen hienon esitelmän, jossa oli hauskoja kuvia niskaansa nyrjäyttäen taivaalle katsovista 1800-luvun eurooppalaisista. Komeettoja näkyi useampaan otteeseen ja toisinaan hyvin kauan. Suomesta oli mukana 1800-luvun sanomalehtiin lähetettyjä kuvauksia taivaalla nähdyistä valoista. Yleisössä ollut astronomiasta kiinnostunut diplomi-insinööri (en minä vaan seurustelukumppanini yli 20 vuoden takaa) huomautti, että kuvauksien äänihavainnot olivat epärealistisia. Itselleni taas heräsi tarve verrata tekstejä väitöskirja-aineistooni.
Mutuilin, että maanjäristyksistä kerrottiin useammin kuin taivaan valoista, mutta oli niistäkin havaintoja. Lundista kerrottiin vuoden 1751 ensimmäisenä päivänä edellisen illan epätavallisen suuresta sateenkaaresta, joka oli nähty myös Trelleborgissa. Olikohan näky vaikuttanut erityisesti vuodenvaihteen takia? Växjöstä lähetettiin marraskuun lopulla 1755 suhteellisen yksityiskohtainen kuvaus "tulikuulasta", jonka valo vastasi täysikuuta. Pallolla oli 19-20 sylin mittainen kipinöivä häntä, joka jätti jälkeensä tuntuvan ja näkyvän savun. Näky kesti noin puoli minuuttia.
Suomessakin katsottiin taivaalle ja kynään tarttui kesällä 1756 Nousiaisissa ehkä kirkkoherra Abraham Achrenius.
Nästan halfannan wecka förut, neml. den 5 Julii klock. 6 wid pass om morgonen, syntes i samma Byar, 2:ne liusa bogar å andra sidan om Horizonten gent emot solen, hwilcka gingo öfwer Himmelen, och satte sig wid Solen, såsom 3:ne Solar hade warit på Himmelen, och woro dessa klarare än annars wädersolarne päga wara; Mitt uppå Himmelen, syntes en kort tid såsom 2:ne C med ryggarne ihop helt röda, nästan som uppå gamla Sex-witns-stycken, dock utan at gå om hwarannan i et band. Detta skal wara sedt i Tyrvis Sokn i Tavastland, hwarwid omständigheterna säga skilja åt; det resande Marcknads-Folck wetat berätta.
Koska en itse ymmärrä astronomiasta mitään, tekstissä mielenkiintoisinta oli lopetus, jossa mainitaan markkinaväen mukana Tyrväältä saatu tieto. Taivaan valot olivat kertomisen arvoinen seikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti