Muistot joulunäyttelystä Aleksanterinkadulla

Vuonna 1879 syntyneen Ester Hjelt-Cajanukseen lapsuuden joulumuistoihin Helsingissä liittyy vahvasti "neiti Elminin" puoti. 

Heti saatuamme isältä lanttimme [joululahjojen ostamiseen] kiiruhdimme Fabianinkatu n:o 31:ssä sijaitsevaan Antikvariseen kirjakauppaan tai Elminin puotiin, joka oli Aleksanterinkatu n:o 9:ssä, puutalossa, vastapäätä Fazerin nykyistä suurta liikepalatsia. Muita joululahjakauppoja en muista tältä ajalta. Herlinin leikkikaluliike tuli kysymykseen vasta myöhemmin, kun olimme saaneet suurempia käyttövaroja (sieltä ostettiin Teddy-nukkeja ja pikkueläimiä). Antikvarisessa kirjakaupassa oli kaikenlaisia pelejä, värityskirjoja, kiiltokuvia, värejä, kortteja ym., mutta Elminin puoti oli kuitenkin houkuttelevampi.

Kadunpuoleisessa huoneessa myytiin kuten tavallista hattuja, nauhoja ja ompelutarvikkeita, mutta oikeanpuoleiselle seinälle ja sen jatkoksi oven läpi pihanpuoleiseen huoneeseen kaikille seinille oli järjestetty valkoliinaisia pöytiä ja niillä oli joukottain leikkikaluja, varsinkin pieniä mekaanisia esineitä, kuten junia, eläimiä ym. Erikoisen ihastunut olin pieniin harmaisiin "luonnollista kokoa" oleviin hiiriin. Korkeimmilla hyllyillä oli riveittäin nukkeja ja pahvihevosia, joilla oli oikea harja ja häntä. Näiden varsin haluttujen esineiden lisäksi, jotka yleensä kuitenkin olivat huomattavasti ostokykymme yläpuolella, oli siellä sadoittain pieniä halpoja esineitä, joihin lopuksi täytyi tyytyä, jotta rahat riittäisivät kaikkien kotona olevien joululahjoihin tai ainakin niille, jotka eivät saaneet "ommeltuja tavaroita".

Elminin puotineidit olivat ihastuttavan kilttejä ja herttaisia, ja neiti Elmin itse oli mielestäni hyvin komea ja kaunis. Hänellä oli hienosti kammatut ruskeat kiharat ja kuosikkaat vaatteet - hän käytti näet kureliiviä ja oli "nyörätty", mikä mielestämme oli tavattoman hienoa. Ei ole epäilystäkään etteikö hänellä ollut tarkka silmä huomaamaan, mistä lapset pitivät. (Ester Hjelt-Cajanus: Joulunviettoa Helsingissä 1800-luvun lopulla. Kirjassa Muistikuvia III. 1956) 

Finland 3.12.1890

Kuvauksen perusteella kyse on erityisestä "joulunäyttelystä" ja  sanalla hakien selvisi, miksi "neiti Elmin" oli jäänyt löytämättä. Hjelt-Cajanus muisteli Hilma Ellminiä, jonka liikkeen palvelu jätti hyvän muiston monelle. Erityinen esimerkki vielä Hjelt-Cajanukselta

Aarne-veli oli saanut ensimmäisen joululahjansa - 1 markan. Hän tahtoi mennä yksinään ostamaan joululahjojansa. Ihmeellistä oli, että hän jouluna lahjoitti ihan jokaiselle perheenjäsenelle oman lahjan. 

Lahjojen yhteenlaskettu arvo kohosi huomattavasti yli 1 markan. Poikaa kuulusteltiin, jolloin hän viattomasti kertoi menneensä Elminin puotiin ja ojentaneensa lanttinsa neidille sanoen: "Saako tällä joululahjoja koko kotiväelle!" "Montako teitä sitten on?" kysyi neiti. Poika luetteli: "Pappa, Mamma, Esther, Aino, Inni, Tyyni, Evi, Miili, Ella ja Lyydi." "No, tulepas niin katsotaan", sanoi kiltti neiti ja niin he yhdessä valitsivat lahjat. Äiti sai neulakirjan, Isä ja Esther lyijykyniä, sekä kaikki muut yhtä ja toista pientä. Kun jälkeenpäin kysyimme asiasta neiti Elminiltä, totesi hän, että liikkeeseen oli tullut pieni vaaleakutrinen poika, joka kumarsi kohteliaasti, ojensi markan ja pyysi saada sillä ostaa joululahjoja "koko kotiväelle". Hän oli vastustamaton, neiti selitti, ja sentakia he eivät olleet niin turhantarkkoja hintoihin nähden.