Lelukauppias Hanna Herlin

Joulukuussa 1878 syntynyt Katri Bergholm (o.s. Ignatius muistelee kirjassaan Kuultua ja elettyä lapsuuttaan Helsingissä:

Kluuvikadulla oli myöskin Hanna Herlinin leikkikalukauppa, jonka näyteikkunaa vasten painoin lukemattomat kerrat nenäni nähdäkseni tarkemmin ihanat, prinsessan tapaiset nuket, jotka odottivat ostajaansa. Mutta niitten huimat hinnat, oikein hienot 6-12 mk, tekivät ne minulle jo toiveunissanikin mahdottomiksi. Mutta rouva Herlin oli yhteä ystävällinen, vaikka ostos oli pienikin. Hän rakasti lapsia, mutta hän rakasti myös nukkelapsiaan, jotka olivat kuin hänen ikiomia hoidokkejaan. Kuinka kaunis hän olikaan nukkiensa keskellä.(s. 26-27)

Aitta 4/1929

Liiketoiminta oli Hanna Herlinille lapsuudestaan tuttua, sillä hän oli syntynyt hattumaakari Johan Wecksellin tyttäreksi vuonna 1842 Turussa. Veljensä elämäkerran mukaan perheessä harrastettiin kulttuuria monipuolisesti. Hanna Herlinin muistokirjoituksssa (US 27.8.1929) lapsuuden kotia "kohtalon iskut harvinaisen kovasti kohlivat". Tällä todennäköisesti viitattiin siihen, että kolme veljeään tuli ajan kriteerein mielisairaiksi. Hanna Herlin kirjoitti 1870-luvulla ystävälleen:

»Kun äiti meni naimisiin, oli hänellä sisar, jonka piti asua hänen luonaan, hänellä oli omaisuutta ja isä oli holhooja. Tädillä oli lapsena ollut tulirokko, joka oli tehnyt hänet kuuroksi ja sittemmin hieman omituiseksi, hän riiteli alituisesti, oli ilkeä äidille, mutta auttoi lasten hoidossa, sillä hän piti heistä. Nyt uskoo äiti, että tämä vaikutti hänen vanhimpiin lapsiinsa, koska he kaikki ovat tulleet mielisairaiksi. Sinä aikana kun äiti kantoi heitä ja imetti heitä, hän aina sai kuulla ikuisia riitaa, ja lisäksi oli isä vihainen tädille ja sekin suretti äitiä.» (Ensio Svanberg: "Julle". Josef Julius Wecksell sisarensa kirjeiden valossa. Aitta 4/1929)

Lördagsqvällens jul-
och teaterkalender 1892

Huhtikuussa 1861 Hanna Wecksell meni Turussa naimisiin helsinkiläisen "ulkomaankauppiaan" Kustaa Albert Herlinin kanssa. Tämän ura ei ollut puhtaan nousujohteinen Släktbokin selvityksen mukaan. Viimeiseksi yrityksekseen jäi leikkikalukauppa. Arvatenkin Hanna Herlin oli osallistunut aktiivisesti liikkeen pitoon jo ennen miehensä kuolemaa 19.1.1890. Tuolloin vanhimmat kymmenestä lapsestaan olivat jo aikuisia, mutta nuorin 8-vuotias. Miehen perukirjassa ei ollut yhtään kiinteistöä ja rahan arvoista vähemmän kuin velkaa.

Uuden Suomen muistokirjoitus jatkaa tästä: "Tuoni vei miehesi ja jätti sinut lapsinesi varattomaksi leskeksi. Mutta mielesi ei masentunut, ryhdyit tehtävään, jonka onnistumista moni siihen aikaan epäili. Päätit omalla työlläsi luoda hyvän kodin lapsillesi ja antaa heille kasvatuksen, jonka turvissa pääsisivät omaa tulevaisuutta rakentamaan. Vaikka aivan kokematon olit, pystytit tyhjin käsin oman liikkeen, kaikille 80- ja 90-luvun Helsingin kodeille tutun »Hanna Herlinin leikkikalukaupan», josta tuli pääkaupungin lasten ihailema aarreaitta kymmeniksi vuosiksi."

Tämän aarreaitan sisällöstä kertovat joulun edellä julkaistut tekstimainokset. Esimerkiksi Päivälehdessä 9.12.1897:

Rva H. Herlinin lelukaupan ohitse Atlaksen talossa ei kukaan astu, joka ajattelee pienokaisten joululahjoja ja -iloja. Lapsien mielestä on tämä puoti todellinen Eldorado. Siellä on kaikkea mikä ilahuttaa lapsen mieltä, sekä halpaa että kallista. Höyryllä, lämpimällä ilmalla, sähköllä y. m. käypiä koneita, lokombiilia, junia, pumppuja y. m. on tinkimättömästi yhtä lajiteltu varasto kuin konsaan Sidorowin kalustokaupassa. Mitähän Sidorow vaan ajatellee, kun on saanut näin määrällisen kilpailijan. Leikkikaluja aikuisemmille pojille ja tytöille on suuri kokoelma sekä vanhaa että uutta. Varsinkin välkkyy vastaamme loistavat sota-asut, joita rva Herlin on aikonut Suomen nuorisolle. Siellä on husaari- ja ulaanivormuja sekä keskiajan varustuksia keihäineen ja kypärineen. Tinasotannehiä on tietysti kokonaisia divisioonia. Jos maassamme olisi rauhanystäväin haaraosasto, säikähtyisivät sen jäsenet aivan piloille näistä sotavarustuksista.

Tytöille on nukkeja, valko- ja mustaverisiä, nukentaloja suurempia ja pienempiä, joista ei edes telefooni puutu saatikka sitten muut tarpeellisemmat tarve- ja talouskalut.

Mistä mielä kertoisimme? Eläinkunnan edustajistako, musiikkikoneistako, vaiko juoksevista hiiristä, kapuavista oravista — kaikista on rva Herlin pitänyt huolen, ei mitään ole unhotettu, josta syystä on turhaa ruveta tässä tekemään luetteloa kaikesta. Menkääpäs katsomaan, niin saatte nähdä, olenko väärässä sanoessani tätä puotia "lasten paratiisiksi". 

Hanna Herlin luopui liikkeen pidosta vuonna 1909. Uuteen Suomeen kirjoittanut Murehtiva jatkaa:

Aika kului. Työsi päämäärä täyttyi. Lapsesi olivat aikuisiksi kasvaneet ja itsenäiseen asemaan päässeet. Voimasi alkoivat heikentyä. Silloin rakastavat kädet järjestivät sinulle viihtyisän kodin, jossa liikehuolista ja arkipäivän askareista vapautuneena vielä monta vuotta elit nuoremman polven kunnioittamana ja rakastamana.  

Oheisessa kuvassa Hanna Herlin (vasen reuna) on 82-vuotiaana tyttärensä, tyttärentyttärensä ja tyttärentyttärensä kanssa (F. F. F. 7/1923). Hanna Herlin kuoli 21.8.1929.

P. S. Hanna Herlinin puoti vilahti myös Ester Hjelt-Cajanuksen jouluostosmuistoissa.