Margareta vietiin kotoaan, jonka venäläiset sytyttivät tuleen, joten Margareta uskoi lastensa kuolleen. Hän päätyi läheiseen taloon, johon oli koottu muitakin vankeja. Näiltä kidutettiin tunnustuksia. Margaretan kädet sidottiin ja häntä riiputettiin niistä niin, että olkanivelet menivät paikaltaan. Yksi venäläisistä veti ne takaisin paikalleen.
Jotenkin Margareta onnistui pakenemaan metsään, jonka kojussa hän sai vasta juomaa ja ruokaa. Hän uskalsi tulla ihmisten ilmoille kolmantena päivänä tarkoituksenaan etsiä lastensa luut talon tuhkasta. Ilo oli tietenkin suuri kun tytär ja poika löytyivätkin elossa.
Yhdeksänvuotias tytär oli toisella vuodella olleen pikkuveljensä kanssa rynnännyt lumisateeseen ohuissa vaatteissa yhden ylimääräisen kangaskappaleen kanssa. He värjöttelivat kolme päivää kaivolla eläinten juottoastiassa ennen kuin äitinsä heidät löysi.
Näin tapahtumat kerrottiin Inrikes Tidningarissa 13.1.1780, kun Margareta oli kuollut 102-vuotiaana 19.10.1779. Selostuksessa mainittiin vuoden 1707 paikkeilla syntyneen tyttären yhä elävän ja olleen äitinsä hautajaisissa läsnä. Valitettavasti Margaretan sodan aikaisen aviomiehen sukunimestä ei ole selvyyttä, joten tytärtä ei voi varmuudella tunnistaa. Sodan jälkeisissä rippikirjoissa näkyy Margaretan poika Pehr Komolainen, jonka syntymävuodeksi on merkitty 1728, ja tytär Carin, joka oli syntynyt 1721. Verkon sukupuussa on enemmänkin 1720-luvulla syntyneitä lapsia, mikä sopii heikosti Margaretan väitettyyn ikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti